Eli miten klassisisia kappaleita nimetään. Olen tehnyt esimerkiksi yhden kahden minuutin mittaisen kappaleen yhdelle kitaralle. Puolessa välissä tempo muuttuu 85:stä 65:teen. Voiko kyseistä kappaletta kutsua sonaatiksi? |
 sellisti
02.01.2004 18:48:33 | |
|---|
Perinteisesti sonaatti tarkoittaa useampiosaista, laajamuotoista teosta joten se ei ehkä ole sopivin mahdollinen. Voit nimetä teoksen aivan hyvin millä nimellä haluat, jos joku nimi mielestäsi kuvastaa erityisen hyvin sen tunnelmaa tai luonnetta. Esim. nocturno ("yömusiikki"), serenadi, romanssi, intermezzo ("välisoitto", lyhyehkö kappale) preludi (alkusoitto), cantilena (laulu), tai jos kappaleesi on tanssillinen niin vaikka sen mukaan esim. Valssi, gavotti, menuetti tms.
Mieti minkälainen nimi kuvaisi mielestäsi mahdollisimman hyvin kappalettasi. Nimi voi olla aivan hyvin suomeksikin. Musiikilliset määritelmät kuten sonaatti, konsertto, sarja tai sinfonia ovat sen verran abstrakteja, että tuollaiseen lyhyeen kappaleeseen voisi hyvinkin sopia ennemminkin jokin sen kuulijassa herättämää tunnelmaa kuvaava nimi. Soitto on laiffii. |
 megatherium
03.01.2004 16:54:27 | |
|---|
Eli miten klassisisia kappaleita nimetään. Olen tehnyt esimerkiksi yhden kahden minuutin mittaisen kappaleen yhdelle kitaralle. Puolessa välissä tempo muuttuu 85:stä 65:teen. Voiko kyseistä kappaletta kutsua sonaatiksi?
A. Sen tulisi tosiaankin olla moniosainen, minimissään mieluiten vähintään 3-osainen sävellys, jonka osat ovat yleensä kontrastoivia tempon, sävellajin ja tunnelman suhteen; nopea, hidas, nopea.
B. Sen yksittäisten osien tulisi noudattaa rakenteeltaan sonaattimuodon, esittelyn, kehittelyn ja kertauksen periaatetta.
Sonaatti-nimi tulee italiankielisestä sanasta suonare, joka merkitsee "soida". Varhaisessa vaiheessa sonaatti tarkoitti soitinsävellystä, vastakohtana kantaatille. |
 northern
07.01.2004 22:44:21 | |
|---|
jos joku nimi mielestäsi kuvastaa erityisen hyvin sen tunnelmaa tai luonnetta. Esim. nocturno ("yömusiikki"), serenadi, romanssi, intermezzo ("välisoitto", lyhyehkö kappale) preludi (alkusoitto), cantilena (laulu)
Saisikohan noita nimiä jostain lisää? |
sellisti
07.01.2004 22:56:35 | |
|---|
Saisikohan noita nimiä jostain lisää?
Musiikkitietosanakirjat tuntevat ainakin valtavan määrän, samoin koulun musiikinkirjat (ainakin lukion). Soitto on laiffii. |
northern
08.11.2004 12:39:46 | |
|---|
Joihinkin klassisiin kappaleisiin on tapana merkata kappaleen sävellaji. Merkataanko sävellaji sen mukaan mistä sävellajista kappale alkaa, vai sen mukaan mitä sävellajia kappale suurimmaksi osaksi noudattaa? Musiikki on puhtainta silloin kun säveltäessä ei ajattele mitään. |
 Sävis
08.11.2004 20:01:34 | |
|---|
Joihinkin klassisiin kappaleisiin on tapana merkata kappaleen sävellaji. Merkataanko sävellaji sen mukaan mistä sävellajista kappale alkaa, vai sen mukaan mitä sävellajia kappale suurimmaksi osaksi noudattaa?
Suurin osa tonaalisista sävellyksistä alkaa ja loppuu samassa sävellajissa. Nimi tulee silloin tuon alku- ja loppusävellajin mukaan. Jos sävellys ei lopu samaan sävellajiin, kuin mistä se alkoi, nimetään se yleensä alkusävellajin mukaan. (Esim. Chopin: Balladi F-duuri, alkaa F-duurissa, loppuu a-molliin.) My name is James Bond, James Bond. |
sellisti
08.11.2004 22:50:47 | |
|---|
Joskus säveltäjä valitsee ja merkitsee kappaleelle jonkin sävellajin senkin mukaan, miten esittäjän olisi sitä helpoin lukea ja ymmärtää, vaikka itse sävellys kulkisi pääosin muussa sävellajissa. Etenkin barokkimusiikissa törmää usein siihen, että säveltäjä merkitsee sävellajin tarkoituksella "väärin"; toisin sanoen merkitsee etumerkinnäksi esim. vain yhden alennusmerkin (d-molli), vaikka itse teos kulkisi g-mollissa. Tämä vain siksi, että mikäli sävel e esiintyy teoksessa useammin kuin es (esim. dominanttisävellajiin siirtymisen, doorisen moodin tai jonkin muun takia), ei hänen tarvitse sijoitella palautusmerkkejä joka tahtiin.
Tulihan luento. Enkä tiedä auttoiko alkuperäistä kysyjää... "Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net |
 sub zero
09.11.2004 00:29:54 | |
|---|
Jos haluaa jättää jälkensä ihmiskunnan historiaan, niin voi yrittää nimetä jonkun klassisen musiikin teoksen. Esimerkiksi Mozartin 21. pianokonsertto "Elvira Madigan" on nimetty jonkun elokuvan mukaan. Voitaisiin vaikka täällä muusikoiden.netissä alkaa kutsua jotain teosta jollain nimellä niin että se leviäisi internetin kautta koko maailman käyttöön. Hyviä nimiä voisi olla vaikka "ärsyttävä sinfonia" tai "kelvoton konsertto" "Alussa hyvä alkuvoima loi valon, järjestyksen ja miehen ja paha alkuvoima loi pimeyden, kaaoksen ja naisen" -Pythagoras |
sellisti
09.11.2004 23:02:03 | |
|---|
Voitaisiin vaikka täällä muusikoiden.netissä alkaa kutsua jotain teosta jollain nimellä niin että se leviäisi internetin kautta koko maailman käyttöön. Hyviä nimiä voisi olla vaikka "ärsyttävä sinfonia" tai "kelvoton konsertto"
Heheh, kannatetaan..! Ehdotuksia otetaan vastaan! "Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net |
 Setä Groove
10.11.2004 19:17:32 | |
|---|
.... ovat sen verran abstrakteja, että tuollaiseen lyhyeen kappaleeseen voisi hyvinkin sopia ennemminkin jokin sen kuulijassa herättämää tunnelmaa kuvaava nimi.
Kannattaa vaan pitää mielessä että kappaleen nimi usein määrittää myös hyvin paljon odotuksia ja ikään kuin kahlitsee itse musiikkia. Ite suhtaudun vähän varauksella noiden nimien antamiseen, useimmiten nimi ei teosta kuitenkaan paranna, vaan voi pikemminkin kahlita sen tiettyihin olettamuksiin, mistä seuauksena itse biisikin voi alkaa tietyllä tapaa kärsiä. Winner-of-Entertainer-of-the-REAR-award!!! |
northern
12.11.2004 16:02:22 | |
|---|
Suurin osa tonaalisista sävellyksistä alkaa ja loppuu samassa sävellajissa. Nimi tulee silloin tuon alku- ja loppusävellajin mukaan. Jos sävellys ei lopu samaan sävellajiin, kuin mistä se alkoi, nimetään se yleensä alkusävellajin mukaan. (Esim. Chopin: Balladi F-duuri, alkaa F-duurissa, loppuu a-molliin.)
Olen säveltänyt sellaisen kappaleen jonka alku menee noin puoli minuuttia a-mollissa. Sen jälkeen kappale jatkuu
d-mollissa ja joskus puolentoista minuutin jälkeen alkaa osio joka ei noudata oikeastaan mitään asteikkoa. Kappale loppuu noin 2 minuutin kohdalla c-molli sointuun. Pitäisikö minun siis merkitä asteikoksi a-molli? Musiikki on puhtainta silloin kun säveltäessä ei ajattele mitään. |
micant
12.11.2004 16:47:30 | |
|---|
Olen säveltänyt sellaisen kappaleen jonka alku menee noin puoli minuuttia a-mollissa. Sen jälkeen kappale jatkuu
d-mollissa ja joskus puolentoista minuutin jälkeen alkaa osio joka ei noudata oikeastaan mitään asteikkoa. Kappale loppuu noin 2 minuutin kohdalla c-molli sointuun. Pitäisikö minun siis merkitä asteikoksi a-molli?
Minusta se sävellajin kertominen nimessä ei ole niin tärkeää, varsinkin kun on noin lyhyt kappale....sävellykselle voi myös antaa ihan "oikean nimen" (esim. Heino Kaskella on pianoteos "Yö meren rannalla" (toivottavasti muistan oikein) (Night by the Sea) |
sellisti
12.11.2004 21:24:17 | |
|---|
Olen säveltänyt sellaisen kappaleen jonka alku menee noin puoli minuuttia a-mollissa. Sen jälkeen kappale jatkuu
d-mollissa ja joskus puolentoista minuutin jälkeen alkaa osio joka ei noudata oikeastaan mitään asteikkoa. Kappale loppuu noin 2 minuutin kohdalla c-molli sointuun. Pitäisikö minun siis merkitä asteikoksi a-molli?
Kai se etumerkintä (sävellaji) olisi viisainta tehdä sen mukaan, mikä soittajalle olisi helpointa ja selkeintä, ts. ettet joudu käyttämään turhan paljon tilapäisiä etumerkkejä. Ja tokihan etumerkintää voi myös vaihtaa kappaleen keskellä. "Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net |
