Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Sharkmanilla taitaa olla EastWest, jollen ole väärässä. Voisi kertoa millaisella laitteistolla sitä käyttää, itseänikin kiinnostaa.
 
p4 2,4ghz ja muistia gigan verran.. eastwesti symhponic orchestra gold xp on 80 gigan kovalevyllä. äänikortti on m-aduio audiophile 2496 windows xp ja cubase sx2 sekvenseri.

p4 2,4ghz ja muistia gigan verran.. eastwesti symhponic orchestra gold xp on 80 gigan kovalevyllä. äänikortti on m-aduio audiophile 2496 windows xp ja cubase sx2 sekvenseri.
 
Pyöriikö kevyesti tolla kokoonpanolla? Kuulostaa nimittäin yllättävän askeettiselta. Miten paljon sulla on normaalisti saundeja ladattuna, ja miten sä duunaat ylipäänsä koko sävellysprosessin? Nuotinnatko ensin jollain ohjelmalla kamaa ja koodaat myöhemmin vai teetkö suoraan sekvensseriin? Miten Eastwestissä on jaettu soittimet - onko siis jotain multisampleja vai ovatko yksittäiset samplet himmeän kokoisia, niin ettei multisampleissa ole mieltä?

Olen saanut kaksi näytettä sinfoniastani GPO:lla soitettuna.
 
Vertailun vuoksi seuraavaksi molemmat, siis omalla- 8MBGMSFX- vakio soundpankilla sekä GPO:lla soitettuna.
Omaa pankkia on jonkin verran muutettu:
Oboeksi olen vaihtanut selvällä vibratolla olevan soittimen, klarinetissa ja fagotissa ei taas ole yhtään vibratoa, trumpetilla ja käyrätorvella on voimakas kaiku kuvaamaan niiden hallitsevuutta.
 
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaI.mp3
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaI_gpo.mp3
 
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaIV.mp3
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaIV_gpo.mp3
 
GPO:lla soitetuissa näytteissä ei ole lisätty artikulointeja eikä midi-käskyjä.
Huomaan kuten DrDominant kertoi, että myös hyvillä soitinäänillä on kovan työn takana saada onnistunut lopputulos.
Itse soittimet soivat kyllä hienosti, mutta kokonaisuus ei onnistu pelkästään soittimia vaihtamalla.

Olen saanut kaksi näytettä sinfoniastani GPO:lla soitettuna.
 
Vertailun vuoksi seuraavaksi molemmat, siis omalla- 8MBGMSFX- vakio soundpankilla sekä GPO:lla soitettuna.
Omaa pankkia on jonkin verran muutettu:
Oboeksi olen vaihtanut selvällä vibratolla olevan soittimen, klarinetissa ja fagotissa ei taas ole yhtään vibratoa, trumpetilla ja käyrätorvella on voimakas kaiku kuvaamaan niiden hallitsevuutta.
 
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaI.mp3
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaI_gpo.mp3
 
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaIV.mp3
http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymp1osaIV_gpo.mp3
 
GPO:lla soitetuissa näytteissä ei ole lisätty artikulointeja eikä midi-käskyjä.
Huomaan kuten DrDominant kertoi, että myös hyvillä soitinäänillä on kovan työn takana saada onnistunut lopputulos.
Itse soittimet soivat kyllä hienosti, mutta kokonaisuus ei onnistu pelkästään soittimia vaihtamalla.
 
Jepjep. Mä voin tosiaan ohjelmoida jossain vaiheessa pätkän sillee että duunaan siihen jonkinnäköisen artikulaation ja muuta. Saat sitten vähän kuvaa että miten ohjelmoinnilla voi vielä parantaa lopputulosta. Onks toivomuksia kohdasta josta haluaisit kuulla ohjelmoidun version?

Jepjep. Mä voin tosiaan ohjelmoida jossain vaiheessa pätkän sillee että duunaan siihen jonkinnäköisen artikulaation ja muuta. Saat sitten vähän kuvaa että miten ohjelmoinnilla voi vielä parantaa lopputulosta. Onks toivomuksia kohdasta josta haluaisit kuulla ohjelmoidun version?
 
Jos vaikka osa III, siinä kuulisi hyvin miten GPO:lla soi yksiääninen alkuosa.
Ko. kohdassahan kaikki soittimet soittavat osin samaa melodiaääntä.
Tällainen sointi on vaikeinta, saada minun äänipankilla kunnolla soimaan.

Jos ei mikään orkesteri ota näitä soittaakseen ja tie tuntuu tyssäävän siihen, niin ainahan voit sopivilla soundeilla ja tarkalla editoinnilla tehdä näistä niinkin hyviä, että teet vaikka omakustannelevyn. Laitat kotisivulle näytteitä ja tiedon, että ko. sinfoniat ovat myös CD-muodossa saatavilla.
 
Nykyisin on niin tehokkaat maan- ja maailmanlaajuisetkin jakelukanavat olemassa, että kaikki on kiinni enää vaan itsestä. Musiikin julkaisuun ei siis enää välttämättä levy-yhtiöitä, ym.. orkestereita tarvita.
Voidaan sanoa, että jolla ei ole musiikkinäytteitä esim Myspace-palvelun ymv. sivuilla, niin sitä musiikintekijää/bändiä ei ole olemassakaan.

Tämä koko topicci on ollut äärimmäisen mielenkintoista luettavaa. Jotenkin itseä on aina hämännyt se ajatus, että 'klassisissa piireissä' on oikeasti tietyt 'genret', johon musiikki sidotaan, ja niistä ei mielellään saisi poiketa.
 
Onneksi muissa musiikkityyleissä ei lainkaan tapella genreistä... no joo. Genret ovat luokittelua, ei pätemistä varten. Mutta jos nyt esim. sinfoniasta puhutaan, niin kuten moni on jo tässäkin kejtussa todennut, on sillä niin pitkä historiallinen kehityskaari muodon ja sisällön puolesta, että jos säveltäjä nimeää sinfoniaksi teoksen, joka ei mitenkään ota kantaa tuohon kehitykseen, herää melko helposti kysymys miksi, vaikka musiikki sinällään ei huonoa olisikaan. (Tällä en nyt siis ota mitenkään kantaa Erkin teokseen, joka ainakin kestoltaan tuntuisi täyttävän sinfoniset mitat.)
 
Tietenkin myös muoto on elävä käsite; sinfoniakin sävellysmuotona on aikojen saatossa muuttunut alunperin (italialaisesta?) alkusoitosta moniosaiseksi teokseksi, paisunut välillä mitoiltaan mammuttimaiseksi ja mitä ohjelmallisimmaksi, palaten kohti nykyaikaa taas pelkistetympään muotoon, ääriesimerkkinä Leif Segerstamin "sinfoniat", jotka ilmaisullaan venyttävät "sinfonia"-käsitettä jälleen erikoisempaan suuntaan.
 
Jotenkin ajattelisi (tämänkin ketjun joidenkin kommenttien takia) ettei nykyään juurikaan hyödytä säveltää yhtään ainutta klassista teosta enää, koska ne eivät voi olla parempia kuin alkuperäiset genren määrittelyyn käytetyt teokset.
 
Ei säveltämisen tarkoitus olekaan tehdä koko ajan "parempaa ja parempaa" musiikkia. Säveltäjä säveltää sellaista musiikkia kuin haluaa, on se sitten uutta luovaa tai perinteisempää.
 
Musiikki elää (ja voi hyvin), miksei siis klassinenkin musiikki. Luultavasti vanhoja klassisia teoksiakin tulkitaan nykyisin erilailla kuin joskus 1800-luvulla, joten miksei niitä voisi säveltää myös vanhoista kaavoista poiketen?
 
Ja näinhän tehdään koko ajan.
 
Mutta toisaalta, jos ei suuret orkesterit jostain syystä halua esittää mitään tutusta ja turvallisesta poikkeavaa materiaalia, niin ei asialle voi mitään.
 
Orkesterin mieltymykset eivät välttämättä ole ensisijainen valintakriteeri. Konserttiyleisö tuntuu keskimäärin olevan vieläkin melko ennakkoluuloista lähtemään uutta musiikkia kuuntelemaan, ja ellei orkesterin ylläpitäjä halua tuottaa pelkkää tappiota on soitatettava myös sitä mikä houkuttelee yleisöä, vaikka miten tekisi mieli esittää jotain muuta. Kyllähän nykyään aika mukavasti on ohjelmissa myös uutta musiikkia, ja kaupunginorkesterien nimikkosäveltäjä-systeemi on myös askel uuden musiikin kannattamisen suuntaan. Ongelmana on vain sekin, että maailma on niin täynnä musiikkia, ettei kaikkien toiveita ehdi yhden eliniän aikana toteuttaa.

Säveltäjän kuuluisikin (en taaskaan viittaa tähän sävellykseen jolle ketju on) kuulostaa itseltään jos minulta kysytään.

Tämä koko topicci on ollut äärimmäisen mielenkintoista luettavaa. Jotenkin itseä on aina hämännyt se ajatus, että 'klassisissa piireissä' on oikeasti tietyt 'genret', johon musiikki sidotaan, ja niistä ei mielellään saisi poiketa.
 
Saahan sitä poiketa, mutta esim. sinfonialla nyt vaan on tietyt "rajat".
 
Oletetaanpas että vaikka klassisen koulutuksen saanut säveltäjä päättääkin eräänä päivänä säveltää blueskappaleen. Hän ei tiedä bluesista oikeastaan mitään, joten hakee internetistä ja kirjastosta tietoa. Saamiensa tietojen mukaan hän säveltää kahdentoista tahdin säkeistöjä, joissa on toistuva rytmikuvio ja sointupohjana toonikan, subdominantin ja dominantin dominanttiseptimisointuja. Lisäksi hän myös käyttää mystistä "blue notea" ja yrittää sisällyttää kappaleeseen erityistä tunnetta. Lopulta tämä säveltäjä lähettää kappaleensa "Pateettinen Blues op.57, c-molli" -nuotin merkittävillä bluesmuusikoille.
 
Mitäpäs luulet, pitävätkö bluesasiantuntijat tätä kappaletta bluesina?

Saahan sitä poiketa, mutta esim. sinfonialla nyt vaan on tietyt "rajat".
 
Oletetaanpas että vaikka klassisen koulutuksen saanut säveltäjä päättääkin eräänä päivänä säveltää blueskappaleen. Hän ei tiedä bluesista oikeastaan mitään, joten hakee internetistä ja kirjastosta tietoa. Saamiensa tietojen mukaan hän säveltää kahdentoista tahdin säkeistöjä, joissa on toistuva rytmikuvio ja sointupohjana toonikan, subdominantin ja dominantin dominanttiseptimisointuja. Lisäksi hän myös käyttää mystistä "blue notea" ja yrittää sisällyttää kappaleeseen erityistä tunnetta. Lopulta tämä säveltäjä lähettää kappaleensa "Pateettinen Blues op.57, c-molli" -nuotin merkittävillä bluesmuusikoille.
 
Mitäpäs luulet, pitävätkö bluesasiantuntijat tätä kappaletta bluesina?
 
Joku hiffaa. Ou rait!

Mitäpäs luulet, pitävätkö bluesasiantuntijat tätä kappaletta bluesina?
 
Ontuva vertaus, koska taidemusiikki on niin paljon monimutkaisempaa kuin blues, ettei niistä voi edes puhua samassa lauseessa.

Täydellisen offtopic, mutta puhuakseni taidemusiikista ja bluesista samassa lauseessa, tuossa olisi Ravelin viulusonaatin 2. osa, "Blues":
 
http://www.youtube.com/watch?v=rvad … qgZc2A&mode=related&search=
 
;)

Oletetaanpas että vaikka klassisen koulutuksen saanut säveltäjä päättääkin eräänä päivänä säveltää blueskappaleen...
Mitäpäs luulet, pitävätkö bluesasiantuntijat tätä kappaletta bluesina?
 
Tuli heti mieleen George Gershwin ja erittäin tunnettu kappale Summertime, joka on pätkä kokonaisesta neekerioopperasta. En ole mikään klassisen musiikin asiantuntija, tai bluesasiantuntija, mutta mitäpä luulette?

Jos tähän nyt oman kaksisenttisen heittäisi niin toisaalta sillä onko koulutusta vai eikö ole koulutusta ei pohjimmiltaan ole tekemistä sen lopputuloksen kanssa. Vaan sillä että on korvat päässä ja estetiikka hallussa. Luulisin. Eli kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia - koulutettu ihminen voi tehdä rokkibiisin ja kouluttamaton taidemusiikkia ... kait.

Minä ymmärsin tuon blues-vertauksen vähän toisin, eli että rinnastuksella tarkoitettiin tapausta jossa klassisen taustan omaava säveltäjä tekee bluesin kirjatietojen perusteella. Ei se minusta ole mikään huono vertaus. Itse olin lukenut bluesista aika paljonkin ennen kuin oikeastaan kuulin sitä, joten on tuosta tapauksesta hieman kokemusta... (edit: vaikken säveltäjä olekaan).

Ontuva vertaus, koska taidemusiikki on niin paljon monimutkaisempaa kuin blues, ettei niistä voi edes puhua samassa lauseessa.
 
Aivan osuva vertaus. Musiikin/minkään muunkaan asian todellinen monimutkaisuus ei liity mitenkään asiaan, kun asioista puhutaan käsitetasolla. Molemmissa tyyleissä on periaatteessa määriteltävissä ominaisuudet, joista ne rakentuvat, mutta on mahdollista tehdä selkeät kriteerit täyttävää musiikkia joka ei kuitenkaan kuulosta yhtään siltä kuin pitäisi. Molempien kohdalla vasta yhteisö, joka musiikkia kuuntelee ja tekee, päättää teoksen arvon. Molempien tyylien ydin on myös löydettävissä vasta kun ne koetaan siinä kontekstissa johon ne on tarkoitettu, ts. kun niitä kuullaan soivana musiikkina, ei opetella kirjoista tai nuoteista.
 
Vai olikohan em. kirjoitus joku heikkotasoinen provokaatioyritys?
 
Jos tähän nyt oman kaksisenttisen heittäisi niin toisaalta sillä onko koulutusta vai eikö ole koulutusta ei pohjimmiltaan ole tekemistä sen lopputuloksen kanssa. Vaan sillä että on korvat päässä ja estetiikka hallussa. Luulisin. Eli kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia - koulutettu ihminen voi tehdä rokkibiisin ja kouluttamaton taidemusiikkia ... kait.
 
Totta kai ainoastaan lopputulos ratkaisee. Nyt puhuttiinkin yksinkertaisen esimerkin kautta siitä, mihin Erkin sinfoniansäveltämisprosessia vastaavassa tapauksessa pahimmillaan päädytään. Jokainen ymmärtää bluesvertauksen sisältämän absurdiuden, koska jokaisella meistä on kuva siitä missä ja miten blues syntyy ja sen, miltä sen pitää kuulostaa ja näyttää. Mun mielestä ei ole ollenkaan hankalaa siirtää kuvaa klassisen musiikin yhteyteen.

Totta kai ainoastaan lopputulos ratkaisee. Nyt puhuttiinkin yksinkertaisen esimerkin kautta siitä, mihin Erkin sinfoniansäveltämisprosessia vastaavassa tapauksessa pahimmillaan päädytään. Jokainen ymmärtää bluesvertauksen sisältämän absurdiuden, koska jokaisella meistä on kuva siitä missä ja miten blues syntyy ja sen, miltä sen pitää kuulostaa ja näyttää. Mun mielestä ei ole ollenkaan hankalaa siirtää kuvaa klassisen musiikin yhteyteen.
 
Juu, olen samaa mieltä - sössötin taas vaihteeksi sekavia - munkin mielestä toi bluesvertaus oli ihan hyvä. Just siksi että se tekoprosessin ehkäpä "takaperoisuus" tulee siinä selkeästi esille. Ihan sama se mitä musaa siinä esimerkissä käytetään ...
 
Taidanpa poistua, hyvää päivänjatkoa! ;)

Kari Rydmanhan sävelsi aikoinaan orkesteriteoksen "Symphony Of The Modern Worlds", jossa on yksi "bluesmainen" jakso. En halua kommentoida kappaleen tasoa. Ainakin se on...öö.. mielenkiintoinen.
 
Pekka Pohjolan Sinfonia (1) on erittäin suositeltava teos.

Saahan sitä poiketa, mutta esim. sinfonialla nyt vaan on tietyt "rajat".
 
Jooh okei. Mutta ajattelin enemmänkin sitä, että jokaisella musiikkityylillähän on rajansa, ja klassisessa ne tuntuvat olevan niin paljon tarkempia kuin useissa muissa. Bluussia voi tehdä aika vapaasti vaikka se pysyykin bluessina, mutta klassisessa pitää ottaa huomioon myös esim. teoreettisia asioita, jotka melko paljon määrittelevät vaikkapa mitä klassista genreä biisi on. Toisaalta kai se käytäntökin määrää, kun klasarissa säveltäjä käytännössä tekee biisejä ainoastaan muille esitettäviksi.
 
Vaikea selittää, mutta kuitenkin tarkoitin nimenomaan tuota rajojen tiukkuutta yleensäkin.