Yleistä keskustelua musiikista ›

No voi hemmetti sentään! Ei ihme, jos ei hommat etene tolla menolla. Johan mä tähän samaan viestiketjuun laitoin sulle opastusta mistä voit katella. Ja vaikka pääsisitkin johonkin alan kouluun ilman esim. nuotinlukutaitoa,kannattaahan se nyt härregyd opetella.Ihan perustaito musan parissa duunaavalle.

Korotetaan panoksia, tarjoon kännit sille joka löytää mulle koulun/kouluja johon voin hakea. Ikää pian 22, en osaa nuotteja, en osaa laulaa, ylioppilas olen huonoilla papruilla, musiikki on hengessä ja veressä, rumpuja soitan ja teen biisejä. Mihin paikkoihin mulla on edellytykset ees hakee ? Mä en ota selvää noitten koulujen sivuilta ja infovihkosista ja sit tuntuu et kaikkeen mahdolliseen vaaditaan nuotit, laulutaito ym paskaa... eikö minnekkään pääse opiskelee mitään teoriaa, tekniikkaa, miksausta, nauhoitusta, _mitään_ musaan liittyvää ilman että on oopperalaulajan ja konserttipianistin taidot ?
 
Hei, sun pitää nyt ymmärtää että noiden ammattiopintojen jälkeen sun pitäisi päätyä tekemään laaja-alaisesti kevyen musiikin duunia. Se ei ole omien biisejen tekemistä silloin kun huvittaa. Eli kiinnostaako sua edes oikeasti musa-ala tuossa suhteessa? Kannattaisiko pitää musa kivana harrastuksena ja miettiä jokin eri ala, jolloin musaa ei tarvitsisi koskaan tehdä rahan vuoksi.. Näitä kannattaa oikeasti miettiä. Noista musakouluista ei juuri tule ainuttakaan pop-staraa, vaan sieltä tulee niitä ammattitaitoisia takarivin jätkiä.

Enkä varmasti tuu nuottei oppimaan.
 
Tuo on väärä asenne. Ei niiden oppimiseen oikeasti tarvitse hirmu nopeita aivoja. Yritä edes, jos kerran haluat kehittää itseäsi.
 
Ikää pian 22, en osaa nuotteja, en osaa laulaa, ylioppilas olen huonoilla papruilla, musiikki on hengessä ja veressä, rumpuja soitan ja teen biisejä. Mihin paikkoihin mulla on edellytykset ees hakee?
 
Johonkin kansanopistoon. Esimerkiksi Oriveden opiston musiikkilinja on ihan hemmetin hyvä paikka oman musikaalisuutensa kehittämiseen. Sinne pääsee, kunhan soittaa ja laulaa jotenkuten kokeessa (itse vedin sekä soitto- että laulunäytteen päin persettä), mutta tärkeämpää on hyvä, avoin asenne musiikkiin. Joten karista mielestäsi nuotit ja laulutaito on paskaa -asenne mahdollisimman nopeasti.
 
Yleensä kansanopistoissa opiskeluun menee melkoinen summa rahaa, joten sen työpaikan hankkiminen ennen hakemista voisi olla hyvä idea. Omasta puolestani voin sanoa, että vuosi oli ehdottomasti joka euron arvoinen. Lukuvuoden jälkeen suurin osa vuosikurssista pääsi jatkamaan musiikin opiskelua eri kouluihin.
 
Tuntuu et kaikkeen mahdolliseen vaaditaan nuotit, laulutaito ym paskaa... eikö minnekkään pääse opiskelee mitään teoriaa, tekniikkaa, miksausta, nauhoitusta, _mitään_ musaan liittyvää ilman että on oopperalaulajan ja konserttipianistin taidot?
 
Mitä enemmän ja laajemmin tietää musiikista, sitä vahvemmilla olet. Konservatorioon on päästy vielä 28-vuotiaanakin. Sinulla on vielä aikaa hankkia tarvittavia taitoja ja kokemusta kouluun pääsemistä varten.

Pitääkö olla hyvä sävelkorva että tuollaiseen pääsee?

Pitääkö olla hyvä sävelkorva että tuollaiseen pääsee?
 
Kyllä pitää.

Pitääkö olla hyvä sävelkorva että tuollaiseen pääsee?
 
Pelkkä sekään ei välttämättä riitä kun pitää olla kaikki osa-alueet hanskassa.

valmistuuko konservatorioioista soitonopettajaksi esim. musiikkiopistoihin?

valmistuuko konservatorioioista soitonopettajaksi esim. musiikkiopistoihin?
 
Ei, vaan "muusikoksi". Musiikin pedagogiikkaa voi opiskella ammattikorkeissa ja Sibiksessä.

Vieläkin jankuttaisin tuosta kansanopisto-aiheesta. Musiikki-alalle kun ei oikein voi lukea mitään pääsykoekirjaa, vaan asiaan pitää paneutua kunnolla, JOS haluaa välttämättä päästä musiikkia opiskelemaan. Musiikkiahan kuitenkin voi tehdä hyvinkin antaumuksella ilman minkäänlaisia opintoja. Jos/kun nyt sinne opiskelemaan haluaa, muttei omaa tarpeeksi tietotaitoa, niin nopeahko ja hyvä tapa on mennä kansanopistoon vuodeksi imemään vaikutteita. Ja kannattaa valita semmoinen koulu, joka on niin perähikiällä kuin mahdollista, niin että ei ole mitään muuta tekemistä kuin treenaaminen, soittaminen, kännääminen, soittaminen kännissä, treenaaminen krapulassa jne.
Ruotsissa tuo kansanopisto-meininki on viety äärimmilleen. Tiettyihin kansanopistoihin voi olla vaikeampi päästä sisään kuin helpompiin korkeakouluihin. Kuulostaa hullulta, mutta kun se ilmapiiri noissa pikkukouluissa on niin mielettömän inspiroiva eikä mitään muuta vaatimuksia kuin soittotaito ja himo treenata. Ei ole ollenkaan tavatonta että muusikonplanttu opiskelee ensin 3-5 vuotta kansanopistoissa ennen korkeakouluun hakemista, jos sitten hakee ollenkaan.
 
Tuommoinen koulu (Suomessa) on kuin Lappväärtin kansanopisto, siellä on sekä musa- että studio linja. Se on kylläkin ruotsinkielinen, mutta kyllä siellä pärjää suomellakin. Lappfjärds folkhögskola ruotsiksi. Siellä voi sitten muistaakseni myös tenttiä nuo teoriat ja säveltapailut ettei sitten tarvitse päivittää jos nyt sinne PJK:lle pääsee.

Ei, vaan "muusikoksi". Musiikin pedagogiikkaa voi opiskella ammattikorkeissa ja Sibiksessä.
 
II-asteen konsan papereilla pystyy jo opettamaan esim. musiikkiopistoissa.

II-asteen konsan papereilla pystyy jo opettamaan esim. musiikkiopistoissa.
 
Kuka tahansa voi opettaa missä vain tuntiopettajana, mutta päätoimisuuden tai toimen hakkimiseksi jokaisessa itseään arvostavassa organisaatiossa pyritään palkkaamaan pedagogisen koulutuksen saaneita pettereitä.
 
Eli II asteen tutkintotodistus on käytännössä ylioppilastodistukseen rinnastettava todistus, joten laajuudeltaan ja "syvyydeltään" se on kaikkea muuta kuin opettajanpaperi.
 
Vaatimukset tiukkenevat koko ajan. AMK-paperilla opetetaan musiikkiopistossa, konservatorioissa vaadittaneen kohta maisterintutkinto tai ylempi AMK-tutkinto ja ammattikorkeakoulutasolla yliopettajaksi hamuavilta tullaan kohta vaatimaan soveltuvaa tohtorin tutkintoa.
 
II asteen todistus on vasta intro, jos haluaa päästä keskeisiin alan opetustehtäviin.

Loppupeleissä nehän niitä kovimpia alan kettuja ovat jotka ovat onnistuneet työllistymään muusikon alalla ilman kouluja. Onhan näitä mm. Anssi Nykänen jne.
 
Kuitenkin muusikon ja musiikkipedakogin tutkinto on yli-koulututettu ala ja kaikille ei riitä hommia. Aina osa valmistuneista jää ilman vakituista duunia. Suomen muusikkojen nykypäivän tasosta se ei ainakaan ole kiinni. Musiikkiteknologin tutkinto on aivan samassa tilanteessa nykypäivänä kun valmistuneita opiskelijoita kirjoittautuu työvoimatoimistoihin heti valmistumisensa jälkeen odottelemaan tulevia pätkätöitä.

Pohdiskelin aikoinaan, että opiskelisinko jonkinasteiseksi musiikinopettajaksi. En ole opettaja-tyyppi ollenkaan, joten luovuin ajatuksesta ja päädyin kentälle ravintola ja keikkamuusikoksi, josta toimesta luovuin ennen ensimäistä sydänkohtausta. Nyttemmin ryven musiikinteossani välillä pilvissä ja välillä itsesäälin ryteikössä itkien antagonisesti epäsopivia ja etenkin vääriä bassoääniä vihaten.

Loppupeleissä nehän niitä kovimpia alan kettuja ovat jotka ovat onnistuneet työllistymään muusikon alalla ilman kouluja. Onhan näitä mm. Anssi Nykänen jne.
 
Kuitenkin muusikon ja musiikkipedakogin tutkinto on yli-koulututettu ala ja kaikille ei riitä hommia. Aina osa valmistuneista jää ilman vakituista duunia. Suomen muusikkojen nykypäivän tasosta se ei ainakaan ole kiinni. Musiikkiteknologin tutkinto on aivan samassa tilanteessa nykypäivänä kun valmistuneita opiskelijoita kirjoittautuu työvoimatoimistoihin heti valmistumisensa jälkeen odottelemaan tulevia pätkätöitä.
 
Loppuelämässä kovimpia alan kettuja ovat alan kovimmat tekijät. Ne jotka treenaavat ja opiskelevat tehokkaasti. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko he opiskelleet tai ei.
 
Ylikoulutuslöpinät ovat hohhoijaa. Kaikki tuntemani esimerkiski pedagogin paperit saaneista ovat työllistyneet vähintäänkin kohtalaisesti, osa todella hyvinkin. Ja tulevaisuusskenaarioista täällä ei kenelläkään ole relevanttia tutkimustietoa, joten älköömme antikannustako ihmisiä alalle. Musiikki työllistää monin tavoin ja laajalti.
 
Muusikon ja opettajan töitä löytyy aina niille, täysipäiväisestikin, niille, jotka töitä haluavat tehdä. Pulinat ja pessimismi pois ja hommiin! Itse yritin jakaa postia pari vuotta, kunnes huomasin että haluan muusikoksi. Se jälkeen on homma ollut (lähes) pelkästään voittoa. Hyvä minä ja hyvä te, jotka uskotte unelmiinne ja työtekemisen meritykseen.

Millaisia muuten nuo konservatorioiden säveltapailu kokeet on? Eli siis joku soittaa pianolla vaikkapa yksittäisiä intervalleja, sointuja tai melodiaa ja se pitää kirjoittaa ylös vai soittaako ne levyltä jonkun vaikkapa heidän pääsykoetta varten tekemän kappaleen jossa on ihan kaikki soittimiet rummut, basso jne. mukana? Ja onko nuo yleensä kuinka hankalia nuo säveltapailukokeet ja treenataanko konservatoriossa, jos pääsee sisään, niin säveltapailua enää? Puhun siis II-asteesta.

Millaisia muuten nuo konservatorioiden säveltapailu kokeet on? Eli siis joku soittaa pianolla vaikkapa yksittäisiä intervalleja, sointuja tai melodiaa ja se pitää kirjoittaa ylös vai soittaako ne levyltä jonkun vaikkapa heidän pääsykoetta varten tekemän kappaleen jossa on ihan kaikki soittimiet rummut, basso jne. mukana? Ja onko nuo yleensä kuinka hankalia nuo säveltapailukokeet ja treenataanko konservatoriossa, jos pääsee sisään, niin säveltapailua enää? Puhun siis II-asteesta.
 
Vaihtelee konservatorioittain esim. Jyväskylässä (pop jazz) 2005 keväällä sinne hakiessani soitettiin levyltä melodiadiktaattia. Helsingin Pop Jazz Konservatoriossa on aina tähän asti melodiadiktaatit olleet pelkkiä melodioita.

Voisko joku pop & jazz konsan pääsykokeissa käynyt selittää tarkalleen että minkälainen se pääsykoe on rumpalin osalta? olen vähän jotain konsaa harkinnut tässä vuoden parin sisään, olen suorittamassa tässä 1 ja 2/3 kansalaisopistossa.

Loppupeleissä nehän niitä kovimpia alan kettuja ovat jotka ovat onnistuneet työllistymään muusikon alalla ilman kouluja. Onhan näitä mm. Anssi Nykänen jne.
 
Se että ei oo paperia jostain oppilaitoksesta ei välttämättä tarkoita ettei olis käynyt niitä :-)

Vaihtelee konservatorioittain esim. Jyväskylässä (pop jazz) 2005 keväällä sinne hakiessani soitettiin levyltä melodiadiktaattia. Helsingin Pop Jazz Konservatoriossa on aina tähän asti melodiadiktaatit olleet pelkkiä melodioita.
 
Onkohan ne yleensä kuinka hankalia?Ja paljonkohan siinä saa olla virheitä?