Laulaminen ›

Haluan tässä listata havaintojani ja asioita, jotka (ainakin minua) häiritsevät kun olen katsomassa kokematonta bändin solistia, ja joskus ihan kokenuttakin. Olen myös tuomaroinut vuosikaudet nuorison bänditapahtumassa, joten tässä on myös asioita, jotka toistuvat vuodesta toiseen.
 
Ja ennen vastalausemyrskyä puolustuspuhe:
Kukin esiintyy omalla tyylillään ja tavallaan eikä varsinaisia "tee näin"-ohjeita voikaan antaa, mutta lähtökohtani on se, että tässä mainitsemani asiat johtuvat kokemattomuudesta, ajattelemattomuudesta, hermostuneisuudesta ja muusta vastaavasta itselle uuden esiintymistilanteen aiheuttamasta, eivätkä siis ole harkittua esiintymistä.
 
Mikrofonitekniikasta:
 
1.) Haluatko varmasti pitää kiinni mikrofonin grillistä? Kokeile rauhassa treenikämpällä miltä kuullostaa puhe tai laulu kun mikkiä pitää kädessä oikein ja kun sitten puristaakin nyrkin grillin ympärille. Jälkimmäisessä soundi muuttuu todella kapeaksi ja mikrofoni kiertää herkemmin. Usein näkee (esim. musavideoissa) mikkiä pidettävän tuolla tavalla "asenteella" kädessä, mutta jos joku tekee niin keikalla, on muistettava kaksi asiaa: lauluun halutaan tietoisesti kapea ja pistävä soundi, ja monitorimiksaaja on poistanut helpoiten kiertävät taajuudet monitoroinnista. Esimerkiksi nuorison bändikatselmuksessa ei tule kuuloonkaan, että lavalla olisi monitorimiksaaja, joka ehtii tehdä joka bändin tarpeita vastaavan lava-eq:n. Ja yleensä kun laulaja ymmärtää miten suuri vaikutus tällä on soundiin, hän alkaa pitää mikkiä oikein.
 
2.) Jos bändi soittaa kovaäänistä rokkia tai metallia, ei hiljaa laulaminen vain onnistu. Se on fakta. Jos haluat keikkailla rock- tai metallibändissä, opettele käyttämään ääntäsi voimakaammin. "Kyllä se laulu treenikämpällä kuuluu" ei auta silloin, kun miksaajan on kaiken kaikkiaan mahdotonta kaivaa sitä pihinää kuuluville bändin seasta. Vaihtoehtoina on soittaa hiljempaa (mikä loppupeleissä on kiinni rumpalin taidoista sekä halutusta lavavolyymistä) tai yrittää nostaa vokalistin mikkiä niin että se on kierron rajoilla.
 
3.) Jos pidät mikkiä kädessä, pidä koko ajan mielessä ettet osoittele sillä lavamonitoriin. Laulaja, joka kitarasoolon aikana bostailee lavamonitorin edessä mikrofoni suunnattuna suoraan monitoriin, on painajaismaista miksattavaa. Kaikkien näiden kolmen yhdistelmä on se pahin: laulaja, joka pitää mikrofonin grillistä kiinni, pihisee liian hiljaa ja sohii jatkuvasti mikkiä monitoriin. Vaihtoehtoja on tällöin kaksi: pitää mikrofonikanava niin alhaalla ettei laulusta kuulu mitään tai yrittää nostaa sitä aina kun mikki lähetyy suuta, mutta tiputtaa aina kun alkaa kiertää. Molemmissa tapauksissa yleisön mielestä kuullostaa paskalta ja syy on "huonon miksaajan".
 
4.) Jos pidät mikkiä kädessä, kannattaa piuha kiepauttaa kerran pienelle lenkille käden ympärille. Mikkipiuha irtoaa joskus helposti ja sen etsiskely lavalta keskeyttää laulamisen ja aiheuttaa konttailua.
 
Lavapreesenssistä:
 
1) Katso yleisöön. Jos et kehtaa katsoa yleisön edustajia, valitse kiintopiste vaikkapa salin takaseinästä ja esiinny sille pisteelle. Hölmöimmän näköistä on kun laulaja ei kehtaa esiintyä yleisölle vaan laulaa omille kengilleen, bändikavereilleen tai lavan sivuseinälle. Eturiviin katsominenkin näyttää kauempaa alas tuijottelulta. Fiksuinta on katsoa hiukan eturivin päiden yli. Älä käänny missään vaiheessa selin yleisöön ellei se ole suunniteltua. Kyllä se rumpali siellä pysyy eikä yleisökään katoa tuijottamasta vaikka itse kääntääkin päänsä ois. Jos lavalle mennään, siellä ollaan.
 
2) Muista ryhti. Joku sanoo, ettei lavakarismaa voi oppia, että sellainen joko on tai ei ole, mutta kyllä ryhti ja seisoma-asento viestivät jo paljon laulajan asenteesta touhuunsa. Kyyristelevä huonoryhtinen anteeksipyytelijä ei ainakaan ole kovin karismaattinen esiintyjä. Ryhti auttaa toki myös itse laulamisessa.
 
3) Jos haluat kukkoilla, kukkoile. Jos haluat elvistellä, elvistele. Jos haluat näyttää koolilta, näytä koolilta. Mutta. Älä missään nimesä apinoi jonkun idolisi lavamaneereja. On kovin surullista nähdä laulaja, jonka esiintymisestä näkee että se kuvittelee olevansa joku muu. Treenaa vaikka peilin edessä kun kukaan muu ei ole näkemässä.
 
4) Älä haro tukkaasi. Tämä on käsittämätön maneeri. Tukka pysyy varmasti päässä. Näyttää todella huvittavalta kun joku haroo 10 sekunnin välein päätään ikään kuin varmistaakseen että kaikki haivenet ovat ojossa. Jos tukka on pahasti silmillä tai suussa se täytyy toki poistaa mutta pidä muuten ne kädet poissa päästäsi.
 
5) Jos pidät mikkiä kädessä, älä nojaa mikkiständiin. Asento on outo ja huvittavan näköinen. Se ständi on siinä mikkiä varten, ei nojailua. Ja mikäli vaihtelet mikkiä ständistä käteen ja takaisin, tee se ainoastaan biisien välillä tai mikäli tulee joku pidempi lauluton soolopätkä. Kesken laulamisen sitä ei tule repiä ständistä tai asetella siihen.
 
Spiikeistä:
 
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano mitään. Nada. Jos et todellakaan keksi mitään, voit toivottaa yleisön tervetulleeksi, mainita biisien nimet ja kenties myöhemmin esitellä bändin. Ja jos yleisö taputtaa, on tapana sanoa kiitos. Mitään muuta yleisö ei odota. Älä kerro ettette ole "juurikaan treenanneet tätä seuraavaa biisiä" tai että se kertoo "jostakin..ööh..enpäs nyt kerrokaan mistä se kertoo". Ei tarvitse. Jos et ole supliikki-ihminen, anna musiikin puhua. Tietysti, mikäli koet osaavasi jutella yleisölle, musatyyliin ja meininkiin sopiva spiikkaus saattaa kohottaa tunnelmaa entisestään. Jotkut laulusolistit ovat varsinaisia runebergeja tai stand up -koomikoita. Mutta ei siis tarvitse hermostua siitä, jos ei ole mitään sanottavaa. Yleisö odottaa kuulevansa musiikkia eikä välijuontoja. "Me ei olla tultu tänne puhumaan paskaa" on huono spiikki, koska se on täysin turha.
 
Listaa saa täydentää jos tulee mieleen jotakin minkä olen unohtanut.
Ja kyllä, olen itse tehnyt kaikki nuo virheet. Mutta siksi niitä tehdään että niistä opittaisiin. Toivottavasti tästä on apua jollekin.

mä taas nautin esiintymisestä ja siitä kun saa ottaa kontaktia yleisöön, läsnäoloa, katsetta ja ennen kaikkea antautumista musiikin sekä yleisön hoiviin.
 
Tuo tukan harominen on itselläni hieman paha tapa. tai en siis silleen haro, vaan meinaan repiä tukan päästäni, kun oikein fiiliksellä tulkitsen jotain todella ahdistavaa.. ääh vaikea selittää. pitäs nähdä nauhalta omia keikkoja.
 
mutta joo, jos et kehtaa esiintyä täysilä, niin älä mene stagelle. enkä tarkoita "täysillä" mitään riehumista, vaan sitä että oikesti vedät homman niin sielulla kun pystyt.

mutta joo, jos et kehtaa esiintyä täysilä, niin älä mene stagelle. enkä tarkoita "täysillä" mitään riehumista, vaan sitä että oikesti vedät homman niin sielulla kun pystyt.
 
Tää pätee mun mielestä muihinkin laulajiin kun roklaulajiin :)
 
Täysillä vetäminen ei välttämättä edellytä mitään ulkoista tekemistä. Se voi olla (ja usein onkin) myös sitä että uskalletaan olla yleisön edessä sielu avoinna, vereslihalla ja henkisesti alasti. Sen jos uskaltaa ja kehtaa yleisölle antaa niin se on jo melkein sama että mitä sieltä suusta tulee, tuli sitten uu-uu-uu tai mitä vaan niin se on hienoa ja elämää suurempaa.
 
Ja tuli mieleen myös yksi neuvo, joka myös pätee muihin kun roklaulajiin. Jos/kun kappaleessa tulee kohta jossa et laula (varsinkin jos et soita mitään soitinta laulamisen ohessa), muista, että olet edelleen laulaja. Elä sitä musiikkia, sillä yleisö huomaa takuuvarmasti jos et oikein tiedä mitä teet tai lasket tahteja siihen kun osuutesi jälleen alkaa. Tee hiljaisuudesta musiikkia ja laula sitä. Jos tipautat laulajuutesi välisoiton ajaksi niin on moninkertainen homma saada yleisö uudestaan mukaan kun laulu alkaa taas.

"Ja tuli mieleen myös yksi neuvo, joka myös pätee muihin kun roklaulajiin. Jos/kun kappaleessa tulee kohta jossa et laula (varsinkin jos et soita mitään soitinta laulamisen ohessa), muista, että olet edelleen laulaja. Elä sitä musiikkia, sillä yleisö huomaa takuuvarmasti jos et oikein tiedä mitä teet tai lasket tahteja siihen kun osuutesi jälleen alkaa. Tee hiljaisuudesta musiikkia ja laula sitä. Jos tipautat laulajuutesi välisoiton ajaksi niin on moninkertainen homma saada yleisö uudestaan mukaan kun laulu alkaa taas."
 
Näin metallimiehenä minulla on tästä Tanjulin kirjoituksesta loistoesimerkki metallimaailmasta:
 
Judas Priestin kaksi keikkaa eri vokalistin kanssa: Ripper Owens Live in London DVD:llä ja Rob Halford Rising in the East:llä.
 
Owensin kanssa show on melko tylsää katsottavaa ja bändin esiintyminenkin jää kokonaisuutena vaisuksi. Sen sijaan Halford osaa esiintyä ja tuoda hommaan fiilistä. Rising in the Eastistä ei show enää paljon voi parantua.

Hyvä ja aiheellinen postaus. On ihan hyvä muistuttaa, että bändin vastuulla se kuitenkin viime kädessä on, miltä kuulostaa. Miksaaja tuo sitten bändin joko edukseen tai ei.
 
Mun mielestä virheitä ei tosin tehdä sen takia, että niistä opittaisiin, vaan siksi, ettei niitä osata ennakoida ;) Oppia niistä kuitenkin pitäisi, ainakin pyrkiä oppimaan. Joskus vaan on asioita, joita tiedostaa vääriksi, mutta aina ei vaan onnistu vetämään niinkuin haluaisi.
 
Se voi olla (ja usein onkin) myös sitä että uskalletaan olla yleisön edessä sielu avoinna, vereslihalla ja henkisesti alasti. Sen jos uskaltaa ja kehtaa yleisölle antaa niin se on jo melkein sama että mitä sieltä suusta tulee, tuli sitten uu-uu-uu tai mitä vaan niin se on hienoa ja elämää suurempaa.
 
Hienosti sanottu. Taidanpa antaa plussan pitkästä aikaa =)

Täyttä asiaa. Jos jotain olen oppinut, niin ainakin suuren osan siitä, miten homma ei toimi. Mutta semmoista ajattelin sanoa, että spiikkaamistakin voi harjoitella. Näin tuossa taannoin Viikatteen keikan vuodelta 2001 ja samana päivänä seurasin orkesteria lauteilla vuosimallin 2006 tyyliin. Kallen aiempi pieni epävarmuus on vaihtunut jämäkkään tilanteen hallintaan ja aivan hulvattomiin sanavalintoihin.

Spiikeistä:
 
Jos spiikkaat(te), artikuloi(kaa)! Yleensä tyyppien laulusta saa loistavasti selvän mutta spiikit menevät mössöksi.

Spiikeistä:
 
Tästä tuli mieleen, että spiikatessa saa myös käyttää ääntä. Monesti laulajat vetäisee perseestä asti laulut, mutta sitten kun pitää spiikata, niin mutistaan sinne mikkiin. Ei tietenkään tarvi huutaa spiikkejä, mutta on kuitenkin hyvä puhua ihan "perus-reilusti".

Tulisi välttää: laulamista =)

Tulisi välttää: laulamista =)
 
:D Jotenkin tähän krapulan asteeseen iski suoraan ja kyynelmä tirahti höröttäessä :)
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!

Yksi asia erityisesti harmitti T.Turusen potkuissa Nightwishistä. Viimeisellä konsertti-DVD:llä hän oli juuri sillä hilkulla, että olisi oppimassa esiintymään ja spiikkaamaan. Perinteisesti hänen lavaspiikkinsä olivat aivan armottoman kökköjä
ja tätimäisiä, ja muu lavaesiintyminen sellaista, ettei hän oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Viimeisellä tallenteella parannusta oli tapahtunut tosi paljon.
 
Yleisesti: Läpinäkyvä tähtien maneereiden matkiminen on myötähäpeää aiheuttavaa, tai sitten nousee isämäinen hymy huulille - pojat on katselleet MTV:tä.
Mossaus on kärsinyt inflaation. Vähemmän on yleensä enemmän, mutta esiintyjällä on silloin oltava kanttia luottaa myös itse musiikin voimaan. Millään riehumisella ei tehdä tasapaksusta tusinakamasta "raivoa".

Mikkiständin käyttö on vaativa laji. Jotkut osaa sen hienosti, joillakin se menee vähän överiksi. Mielestäni tämän alan mestareita ovat James Brown, Prince, Steve Tyler ja Freddie Mercury sekä suomalaisista Mike Monroe. Ständin käyttö lähentelee jo taidetta.
Yksi mielenkiintoinen mikin pyörittelijä on myös Roger Daltrey (The Who).
Voi olla, että jos aloitteleva rocklaulaja rupeaa matkimaan heitä, tulos näyttää koomiselta. Artistien apinointi on tosiaan kornia, mutta toisaalta jostainhan voi vähän vinkkejä hakea, kunhan ei mene itsetarkoitukselliseksi.
 
Paras städi pystysolistille on mielestäni puomiton ja sellainen jossa ei ole kolmijalkaa vaan se rautakiekko. Taivutukset ym. sujuu tyylikkäämmin.

4) Älä haro tukkaasi. Tämä on käsittämätön maneeri. Tukka pysyy varmasti päässä. Näyttää todella huvittavalta kun joku haroo 10 sekunnin välein päätään ikään kuin varmistaakseen että kaikki haivenet ovat ojossa. Jos tukka on pahasti silmillä tai suussa se täytyy toki poistaa mutta pidä muuten ne kädet poissa päästäsi.
 
Kerran laskettiin että yks poplaulaja haroi n. 100 kertaa 45 minsan setissä hiuksiaan..
Siis siitä lähiten ku rupes huvittamaan tuo eli varmaan eka biisi oli jo menny. Tuostakin tulee jo päälle 2 vetäsyä per minuutti :)

Olisikohan tämä FAQ ainesta?