Laulaminen ›

Haluan tässä listata havaintojani ja asioita, jotka (ainakin minua) häiritsevät kun olen katsomassa kokematonta bändin solistia, ja joskus ihan kokenuttakin. Olen myös tuomaroinut vuosikaudet nuorison bänditapahtumassa, joten tässä on myös asioita, jotka toistuvat vuodesta toiseen.
 
Ja ennen vastalausemyrskyä puolustuspuhe:
Kukin esiintyy omalla tyylillään ja tavallaan eikä varsinaisia "tee näin"-ohjeita voikaan antaa, mutta lähtökohtani on se, että tässä mainitsemani asiat johtuvat kokemattomuudesta, ajattelemattomuudesta, hermostuneisuudesta ja muusta vastaavasta itselle uuden esiintymistilanteen aiheuttamasta, eivätkä siis ole harkittua esiintymistä.
 
Mikrofonitekniikasta:
 
1.) Haluatko varmasti pitää kiinni mikrofonin grillistä? Kokeile rauhassa treenikämpällä miltä kuullostaa puhe tai laulu kun mikkiä pitää kädessä oikein ja kun sitten puristaakin nyrkin grillin ympärille. Jälkimmäisessä soundi muuttuu todella kapeaksi ja mikrofoni kiertää herkemmin. Usein näkee (esim. musavideoissa) mikkiä pidettävän tuolla tavalla "asenteella" kädessä, mutta jos joku tekee niin keikalla, on muistettava kaksi asiaa: lauluun halutaan tietoisesti kapea ja pistävä soundi, ja monitorimiksaaja on poistanut helpoiten kiertävät taajuudet monitoroinnista. Esimerkiksi nuorison bändikatselmuksessa ei tule kuuloonkaan, että lavalla olisi monitorimiksaaja, joka ehtii tehdä joka bändin tarpeita vastaavan lava-eq:n. Ja yleensä kun laulaja ymmärtää miten suuri vaikutus tällä on soundiin, hän alkaa pitää mikkiä oikein.
 
2.) Jos bändi soittaa kovaäänistä rokkia tai metallia, ei hiljaa laulaminen vain onnistu. Se on fakta. Jos haluat keikkailla rock- tai metallibändissä, opettele käyttämään ääntäsi voimakaammin. "Kyllä se laulu treenikämpällä kuuluu" ei auta silloin, kun miksaajan on kaiken kaikkiaan mahdotonta kaivaa sitä pihinää kuuluville bändin seasta. Vaihtoehtoina on soittaa hiljempaa (mikä loppupeleissä on kiinni rumpalin taidoista sekä halutusta lavavolyymistä) tai yrittää nostaa vokalistin mikkiä niin että se on kierron rajoilla.
 
3.) Jos pidät mikkiä kädessä, pidä koko ajan mielessä ettet osoittele sillä lavamonitoriin. Laulaja, joka kitarasoolon aikana bostailee lavamonitorin edessä mikrofoni suunnattuna suoraan monitoriin, on painajaismaista miksattavaa. Kaikkien näiden kolmen yhdistelmä on se pahin: laulaja, joka pitää mikrofonin grillistä kiinni, pihisee liian hiljaa ja sohii jatkuvasti mikkiä monitoriin. Vaihtoehtoja on tällöin kaksi: pitää mikrofonikanava niin alhaalla ettei laulusta kuulu mitään tai yrittää nostaa sitä aina kun mikki lähetyy suuta, mutta tiputtaa aina kun alkaa kiertää. Molemmissa tapauksissa yleisön mielestä kuullostaa paskalta ja syy on "huonon miksaajan".
 
4.) Jos pidät mikkiä kädessä, kannattaa piuha kiepauttaa kerran pienelle lenkille käden ympärille. Mikkipiuha irtoaa joskus helposti ja sen etsiskely lavalta keskeyttää laulamisen ja aiheuttaa konttailua.
 
Lavapreesenssistä:
 
1) Katso yleisöön. Jos et kehtaa katsoa yleisön edustajia, valitse kiintopiste vaikkapa salin takaseinästä ja esiinny sille pisteelle. Hölmöimmän näköistä on kun laulaja ei kehtaa esiintyä yleisölle vaan laulaa omille kengilleen, bändikavereilleen tai lavan sivuseinälle. Eturiviin katsominenkin näyttää kauempaa alas tuijottelulta. Fiksuinta on katsoa hiukan eturivin päiden yli. Älä käänny missään vaiheessa selin yleisöön ellei se ole suunniteltua. Kyllä se rumpali siellä pysyy eikä yleisökään katoa tuijottamasta vaikka itse kääntääkin päänsä ois. Jos lavalle mennään, siellä ollaan.
 
2) Muista ryhti. Joku sanoo, ettei lavakarismaa voi oppia, että sellainen joko on tai ei ole, mutta kyllä ryhti ja seisoma-asento viestivät jo paljon laulajan asenteesta touhuunsa. Kyyristelevä huonoryhtinen anteeksipyytelijä ei ainakaan ole kovin karismaattinen esiintyjä. Ryhti auttaa toki myös itse laulamisessa.
 
3) Jos haluat kukkoilla, kukkoile. Jos haluat elvistellä, elvistele. Jos haluat näyttää koolilta, näytä koolilta. Mutta. Älä missään nimesä apinoi jonkun idolisi lavamaneereja. On kovin surullista nähdä laulaja, jonka esiintymisestä näkee että se kuvittelee olevansa joku muu. Treenaa vaikka peilin edessä kun kukaan muu ei ole näkemässä.
 
4) Älä haro tukkaasi. Tämä on käsittämätön maneeri. Tukka pysyy varmasti päässä. Näyttää todella huvittavalta kun joku haroo 10 sekunnin välein päätään ikään kuin varmistaakseen että kaikki haivenet ovat ojossa. Jos tukka on pahasti silmillä tai suussa se täytyy toki poistaa mutta pidä muuten ne kädet poissa päästäsi.
 
5) Jos pidät mikkiä kädessä, älä nojaa mikkiständiin. Asento on outo ja huvittavan näköinen. Se ständi on siinä mikkiä varten, ei nojailua. Ja mikäli vaihtelet mikkiä ständistä käteen ja takaisin, tee se ainoastaan biisien välillä tai mikäli tulee joku pidempi lauluton soolopätkä. Kesken laulamisen sitä ei tule repiä ständistä tai asetella siihen.
 
Spiikeistä:
 
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano mitään. Nada. Jos et todellakaan keksi mitään, voit toivottaa yleisön tervetulleeksi, mainita biisien nimet ja kenties myöhemmin esitellä bändin. Ja jos yleisö taputtaa, on tapana sanoa kiitos. Mitään muuta yleisö ei odota. Älä kerro ettette ole "juurikaan treenanneet tätä seuraavaa biisiä" tai että se kertoo "jostakin..ööh..enpäs nyt kerrokaan mistä se kertoo". Ei tarvitse. Jos et ole supliikki-ihminen, anna musiikin puhua. Tietysti, mikäli koet osaavasi jutella yleisölle, musatyyliin ja meininkiin sopiva spiikkaus saattaa kohottaa tunnelmaa entisestään. Jotkut laulusolistit ovat varsinaisia runebergeja tai stand up -koomikoita. Mutta ei siis tarvitse hermostua siitä, jos ei ole mitään sanottavaa. Yleisö odottaa kuulevansa musiikkia eikä välijuontoja. "Me ei olla tultu tänne puhumaan paskaa" on huono spiikki, koska se on täysin turha.
 
Listaa saa täydentää jos tulee mieleen jotakin minkä olen unohtanut.
Ja kyllä, olen itse tehnyt kaikki nuo virheet. Mutta siksi niitä tehdään että niistä opittaisiin. Toivottavasti tästä on apua jollekin.