Roots ›

Porissa Chuck oli muistaakseni vuonna 95 ja mies soitti tasan sovitun 60minuuttia. Ei minuuttiakaan yli ja oli turha odotella mitään encore biisejä. Tosin järkkäritkin oli siellä aivan rektaalista olisi pitänyt olla hiljaa paikalla ja taputtaa vienosti biisien välissä, yritä nyt istua paikallaan jonkun Berryn biisin aikana.

Kaivetaan tämä ketju naftaliinista kun tuli luettua tuo BB:n opus.
Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomion on se suunnaton nöyryys mikä miehellä on ammattiaan ja yleisöään kohtaan. Uskoisin että noin pitkä ja menestyksekäs ura olisi mahdoton jos artistin ego olisi kasvanut liikaa. King ei myöskään ollut mikään skenepoliisi hän kumarsi yhtälailla Miles Davisin kuin Frank Sinatran Suuntaan kuin myös Blind Lemon Jeffersonin ja Johnny Winterin.
Uskomatonta oli myös se rasismin määrä mitä etelävaltioissa oli (taitaa olla edelleen), en yhtään ihmettele että mustat artistit ärtyvät jos yleisön joukossa joku valopää heiluu etelävaltioiden lipun kanssa.
Lainasin paikallisesta kirjastosta BB:n vanhempia äänitteita mitä mies teki Biharin veljeksille ja pitänee suositella niitä kaikille. Eteekin RPM levytykset olivat todella kovaa tavaraa.

Mäkin lukasin pari viikkoa sitten tämän kirjan ja voin suositella. Munkin oli pakko kaivaa heti hyllystä ainoa BB King -levyni, joku kokoelma. Jostain syystä vinyyleitä tulee kuunneltua aika vähän (vaiva?), mutta BB:tä olen viime aikoina kuunnellut aika paljon. Kirja teki siis kai tehtävänsä..

Lainasin paikallisesta kirjastosta BB:n vanhempia äänitteita mitä mies teki Biharin veljeksille ja pitänee suositella niitä kaikille. Eteekin RPM levytykset olivat todella kovaa tavaraa.
 
Kieltämättä loistavaa materiaalia! Mulla oli lainassa tuo BB:n vintage years-boksi ja myös sitä voi varauksetta suositella.

Seuraava kirja minun ostoslistalla!
Satuin kylläkin kuulemaan moitteita E.Kuloniemen käännöstyöstä...paikoin hieman kökköä kieltä ja slangia?
Noh, pitänee itse lukea se ennen kuin arvostelee.

Seuraava kirja minun ostoslistalla!
Satuin kylläkin kuulemaan moitteita E.Kuloniemen käännöstyöstä...paikoin hieman kökköä kieltä ja slangia?
 
Sain tuon joululahjaksi ja lukukokemuksen perusteella suosittelen. Suomennos oli minustakin osittain kummallista kapulakieltä; yksinkertainen asia kerrottiin turhan monimutkaisesti.
 
Hetkittäin tarina kävi hieman pitkäveteiseksi, mutta sellaistahan blueskin on toisinaan :) Kirjassa ihmetyttää hieman naimisjuttujen runsaus, nethän ovat niin oleellinen osa miehen elämää, että vähempikin olisi riittänyt. No, ehkä BB:n vitaalisuus välittyy jollekin nuorelle lukijalle paremmin pimppijuttujen kuin musan kautta.

Sain tuon joululahjaksi ja lukukokemuksen perusteella suosittelen. Suomennos oli minustakin osittain kummallista kapulakieltä; yksinkertainen asia kerrottiin turhan monimutkaisesti.
 
Joo, näin on. Siellä oli amrikkalaisia lauseita käännetty täytesnoineen suomeksi ja se ei kuulosta suomelta.
 
Hetkittäin tarina kävi hieman pitkäveteiseksi, mutta sellaistahan blueskin on toisinaan :) Kirjassa ihmetyttää hieman naimisjuttujen runsaus, nethän ovat niin oleellinen osa miehen elämää, että vähempikin olisi riittänyt. No, ehkä BB:n vitaalisuus välittyy jollekin nuorelle lukijalle paremmin pimppijuttujen kuin musan kautta.
 
Tuossakin olen samoilla linjoilla. Ainahan siitä riittää kavereille kertomista kun toosan päälle pääsee kampeamaan. Silloin se vaan ei kiinnosta jos voisi kertoa kiinnostavampiakin juttuja.
 
Muhun ei muutenkaan iske toi todella "musta" asenne. Satun olemaan pienimunainen kalpeanaama.

Ainahan siitä riittää kavereille kertomista kun toosan päälle pääsee kampeamaan. Silloin se vaan ei kiinnosta jos voisi kertoa kiinnostavampiakin juttuja.
 
Heh... kieltämättä vaikkapa pikku tarina miehen sessioista ja tapaamisista nuoremman polven engelsmannivinguttajien kanssa olisi ollut kiinnostavampi kuin sivun mittainen selvitys problemaattisen kireästä esinahasta ja sen hoitamisesta. Toisaalta, tulihan tuokin asia sitten selväksi; taiteilijan ilmehdintä esiintymistilanteissa ei siis johdu em. vaivasta :)

taiteilijan ilmehdintä esiintymistilanteissa ei siis johdu em. vaivasta :)
 
Heh heh...
 
Kyllä minuakin vähän häiritsi nuo kuvailut toimista, jotka perinteisesti tulisi pitää omana tietonaan. King on kuitenkin hyvin herrasmiesmäisen oloinen ja diplomaattinen heppu, joten ihmetyttää että hän piti noita juttuja kirjaamisen arvoisena. Ehkä se on sitä rehellisyyttä...
 
Muusikkojen elämäkerroissa saataisiin muutenkin keskittyä enemmän siihen itse musiikkiin, mielestäni. Ymmärrän kyllä että ns. tavallista lukijaa tuskin monen sivun kuvaukset esim. studiotyöskentelystä kiinnostaa, mutta eiköhän näitä alan kirjoja lue lähinnä jollain tapaa musiikista kiinnostuneet ihmiset, jotka haluaisivat tietoa nimenomaan musiikillisista tapahtumista. Kai.

Ossi: -- sivun mittainen selvitys problemaattisen kireästä esinahasta ja sen hoitamisesta.
 
Onkohan BB levyttänyt kappaleen "Contract Foreskin Blues" ? :-)

BB:n elämänkerrassa ei meikäläistä niinkään noi häirinneet mutta Janis Joplinin vastaavassa tuntui että yli puolet kirjasta oli selitystä kuinka monen mimmin kanssa Janis oli peuhannu.

Toisaalta, tulihan tuokin asia sitten selväksi; taiteilijan ilmehdintä esiintymistilanteissa ei siis johdu em. vaivasta :)
 
Hahhah! Ehkä se on aikoinaan alkanut juuri sen vaivan takia ja B.B:n huomattua kuinka hyvin se puree yleisöön hän on jättänyt sen osaksi showta...
 
En tiennytkään että kirja kertoo niin paljon B.B:n vehtailupuolesta mutta luotan siihen että siitä sitä musajuttuakin löytynee!

Minullakin on tuo kirja ja on mukava lukea herran ajatuksia ja muistoja. Ainoa miinus on tosiaan tuo suomennos, joka paikoitellen ärsyttää minua. Pitänee siis hankkia teos alkuperäiskielellä.
Liian sanatarkasti kun aletaan jotain kääntämään niin eihän siitä tule lasta eikä perunaa.

Vähän turhaan näitä musiikkikirjojen suomennoksia minun mielestäni aina niin kritisoidaan; pääasia että suomennetaan. Esim. Lemmyn muistelmat ovat saaneet mahdottomia haukkuja osakseen, vaikka minua suomennoksessa ei häirinnyt mikään. Eikä häirinnyt tässä Kinginkään kirjasssa.
 
Tärkeää tieytysti on, että musiikkikirjoja suomentaa joku sellainen, joka ymmärtää jotain myös musiikista ja näin on viimeaikoina tainnut aika usein ollakin.

BB:n elämänkerrassa ei meikäläistä niinkään noi häirinneet mutta Janis Joplinin vastaavassa tuntui että yli puolet kirjasta oli selitystä kuinka monen mimmin kanssa Janis oli peuhannu.
 
Mimmin? Siis Janis Joplin? Eikös hän ollut naisihminen?

Mimmin? Siis Janis Joplin? Eikös hän ollut naisihminen?
 
Eikö se muka kuulostanut ihan rekkalesbolta?

Mimmin? Siis Janis Joplin? Eikös hän ollut naisihminen?
Yeah

Mimmin? Siis Janis Joplin? Eikös hän ollut naisihminen?
 
Jep. Echols tosiaan pohdiskelee Janisin mahdollista lesboutta, sitä oliko hänellä vaikeuksia hyväksyä asiaa (ei ollut tuolloin kovin hyväksyttyä edes rockpiireissä) ja olisiko tämä johtanut päihdeongelmiin ja siihen että Janiksella olisi ollut ikään kuin todistaakseen muuta tarve heittäytyä sänkyyn sunnilleen jokaisen vastaantulevan miehen kanssa.
 
Ainakin tuon kirjan perusteella niitä miehiä oli meinaan moninkertaisesti naisiin verrattuna.
 
Näin traagisen elämän kohdalla tuollainen pohdiskelu on kyllä aiheellista. Echolsin kirjassa on aika paljon muutenkin 60-luvun kulttuuritietoutta vähän eri näkökulmasta kuin tavallisesti, mikä tekee kirjasta perin kiinnostavan.

Mainostetaan nyt vielä, että tuota Joplinin elämäkertaa tulee saamaan tulevasta (2.2. alkaen, tai joskus niihin aikoihin) ns. kirja-alennusmyynnistä Suomalaisesta kirjakaupasta muistaakseni n. 5 rahan hintaan.
 
Ns. sen takia, että kovasti taas kalliilta ja kehnolta tämä ale ennakkomainoksessa näytti köyhän luuserin silmin katsottuna.