Kitarat: soittaminen ›

Eikös mitä tahansa musaa voi soittaa E-vireellä? Minkä takia muka tiettyjä biisejä pitäisi soittaa vain tietyssä vireessä olevalla kitaralla? En minäkään jaksa kitaroita aina Eb:hen virittää Guns n' Rosesia soitellessa... saa päinvastoin hyvää treeniä kun joutuu välillä vähän pähkäilemään, mistä ne oikeat sävelet löytyy kun vire on jotain muuta kuin mihin on tottunut. :)
 
Sori nyt kun tartun näihin mataliin vireisiin vielä toisella sivulla, mutta mulla on kolme asiaa, joihin haluaisin järkevästi perustellun vastauksen kaikilta, jotka väittävät, että E-vire on ainoa tarvittava vire.
 
1) Olen ihan samaa mieltä, että kvintit pystyy feikkaamaan ihan uskottavasti kääntämällä ne kvarteiksi. Entäpä sitten, kun tarvitaan vapaata D:tä? Sitä ei perus E-vireisellä kitaralla voi feikata. Äläkä nyt väitä, että sen D:n voi aivan yhtä hyvin soittaa oktaavia ylempää. :-D
 
2) Koita vaikka soittaa Let It Be G-duurissa. Mä en ole varmaan ainoa, kenen mielestä se kuulostaa jotenkin väärältä. Eron kuulemiseen ei tarvita mitään absoluuttista sävelkorvaa. Eri sävellajit soivat eri tavalla, joten C-duuri ei todellakaan ole sama kuin D-duuri sävelaskelta alempaa. Sitä et kai säkään voi kieltää? Sen lisäksi että eri sävellajit soivat eri tavalla, kitara myös soi eri sävellajeissa eri tavalla. On monia soittajia, joiden mielestä kitara soi paremmin Eb-vireessä kuin E-vireessä. Mä en edes viitsi ottaa tässä kantaa siihen, kuulostaako matalat vireet rankemmalta kuin perus E-vire. Tiedän kyllä mikä sun vastaus siihen on. ;-) Joka tapauksessa se kuulostaa erilaiselta, ja eroa on muussakin kuin sävelkorkeudessa. Jos haetaan sitä soundia, jonka D-sävellajina ja kitara viritettynä D-vireeseen tuottaa, ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin virittää alemmas. Sitä soundia ei pysty feikkaamaan, ei sitten millään, vaikka kvintit kuinka kuulostaisi rankalta käännettynä kvarteiksi ja soittaja olisi kuinka hyvä.
 
3) On olemassa esimerkiksi riffejä ja sointuhajotuksia (laajemmin kappaleiden soinnutuksia ja kokonaisia sävellyksiä), joita ei ole mahdollista soittaa kuin jollain erikoisella vireellä. Eikä tähän tarvita mitään matikkaheviä tai nu-metallia. Esimerkiksi voidaan ottaa yksinkertaisia riffejä, joissa pitää soittaa kvinttejä nopeasti. Kuka tahansa kitaraa soittanut tietää, että tietyn rajan yli ne ovat mahdottomia soittaa. Vieläkin, vaikka joku pitäisi tuollaisia riffejä niin naurettavina ja typerinä, ettei niitä tarvitse soittaa tai edes musiikiksi tunnustaa, voidaan esimerkkejä eri vireistä ottaa klassisen kitaran sävellyksistä loputtomasti. Niitä löytyy niin perinteisestä kitaralle sävelletystä klassisesta musiikista, kuin Carlos Barbosa-Liman bossa nova-sovituksista kitaralle. Ihmisen motoriikalla on rajoituksensa, ja joskus halutaan toteuttaa kitaralla juttuja, joihin ihmisen motoriikka ei perusvireessä yksinkertaisesti taivu.
 
Jos joku nämä väitteet pystyy aukottomasti ja fiksuin perustein kumoamaan, uskon, että ainoa tarvittava kitaran vire on E.