Kitarat: soittaminen ›

Eli nyt sitten miulle kiitos joitain ehdotuksia Proge musiikista mikä on E vireessä ja ihan soitettavissa keskiverto hepun taidoilla.
 
Saa myös ehdottaa dream theaterin biisejä (tiedän, että kovat proge miehet suuttuu kun tämän täällä mainitsin)
 
EDIT// niin siis. itse en ole viellä pahemmin tutustunut proge musiikkiin, siksi teiltä kysynkin, kun en itse pahemmin tiedä näitä bändejä.

Pink Floydia.

Rushia. esim. Limelight, Tom Sawyer, YYZ, The Trees, 2112, Closer To The Heart, La Villa Strangiato jne.

Wigwam, Pekka Pohjolan soolotuotanto

King Crimsonia.

Itselläni ei tule kyllä yhtään progebiisiä mieleen joka ei olisi E-vireessä. Hmm... täytyy oikeen miettiä mikä ei olisi. Eiku, olisi jotkut King Crimsonin biisit?
 
Mutta tosiaan:
 
Pink Floyd, Rush, Yes, suomiproge, Jethro Tull jne.

Eikö Genesistä kukaan mainitse vai meneekö se vain jostain muusta kuin E:stä?

Queensryche. Lisäksi Triumph on soitettavissa hyvin pitkälti e-vireestä, ellei kokonaan, mutta se ei ihan täysiveristä progea kyllä olekkaan, kuin myös ei Queensrychekaan.

Porcupine Tree...siin on aika hyviä piiseijä mitä soitella.Tai no onhan noist aika moni kul drop D virees...No mut ei aina!
 
DT:ltä on toi images and words levy kokonaisuudessaan kivaa soitettavaa!

täytyy oikeen miettiä mikä ei olisi. Eiku, olisi jotkut King Crimsonin biisit?.
 
Eikös Robert Fripp nykyisin soita jossain erikoisessa C-vireessä?
 
http://en.wikipedia.org/wiki/New_Standard_Tuning

Porcupine Tree...siin on aika hyviä piiseijä mitä soitella.Tai no onhan noist aika moni kul drop D virees...No mut ei aina!
 
DT:ltä on toi images and words levy kokonaisuudessaan kivaa soitettavaa!
 
Niin joo. Siis ei tuo Drop-D haittaa. Kunhan ei tarvii rupee virittelee koko kitaraa uusiks.
 
Paljon tullut ihan hyviä neuvoja.

DT:ltä on toi images and words levy kokonaisuudessaan kivaa soitettavaa!
 
Näitä Dream Theaterin biisejä kun kehotettiin ehdottelemaan, niin tuon Images And Wordsin lisäksi e-vireellä voi soitella kyllä ihan ainakin Six Degrees of Inner Turbulenceen saakka niitä levyjä muutamia biisejä lukuunottamatta. Siis esim. Awake, Falling Into Infinity, Scenes From A Memory -levyt voi tahkota melkein kokonaan normivireellä. Joitakin 7-kielisellä soitettuja biisejäkin voi melko huoletta soittaa 6-kielisellä.
 
Edit. Ja tuohon kysymykseen "Onko Dream Theater progea", en ota kantaa. Syntyy joku maailmansota täällä kohta jos siihen mennään.
 
Ylipäätään kummastuttaa sellainen, jos jossain vilahtaa pariton tahtilaji tai muuta kikkailua, niin sanotaan: "Hei tää on nyt progea". Eikös sana progressiivinen tarkoita jotain 'kehittyvää' tms? Eli esim monet Yesin biisit ovat sellaisia pitkiä kappaleita, jotka kehittyvät kuin tarina kerrottaessa, toisin kuin perinteisemmin rakennetut biisit. Tämä oli tällaista omaa pohdintaa, eikä mitään faktatietoa.

Camelia vaan. Lady Fantasyssa riittää opeteltavaa joksikin aikaa.

Ja jos Opeth hyväksytään tähän, niin melkein kaikki paitsi uusimman levyn kappaleet menevät E-vireestä.
 
E: Ylipäätään kummastuttaa sellainen, jos jossain vilahtaa pariton tahtilaji tai muuta kikkailua, niin sanotaan: "Hei tää on nyt progea". Eikös sana progressiivinen tarkoita jotain 'kehittyvää' tms? Eli esim monet Yesin biisit ovat sellaisia pitkiä kappaleita, jotka kehittyvät kuin tarina kerrottaessa, toisin kuin perinteisemmin rakennetut biisit. Tämä oli tällaista omaa pohdintaa, eikä mitään faktatietoa.
 
Näin tämä minunkin mielestä on, eli mielestäni Opeth kuuluu tähän.
 
Myös Von Hertzen Brothersilla on hyviä biisejä ja ilmeisesti E:stä menee.

Eikös mitä tahansa musaa voi soittaa E-vireellä? Minkä takia muka tiettyjä biisejä pitäisi soittaa vain tietyssä vireessä olevalla kitaralla? En minäkään jaksa kitaroita aina Eb:hen virittää Guns n' Rosesia soitellessa... saa päinvastoin hyvää treeniä kun joutuu välillä vähän pähkäilemään, mistä ne oikeat sävelet löytyy kun vire on jotain muuta kuin mihin on tottunut. :)
 
Sori nyt kun tartun näihin mataliin vireisiin vielä toisella sivulla, mutta mulla on kolme asiaa, joihin haluaisin järkevästi perustellun vastauksen kaikilta, jotka väittävät, että E-vire on ainoa tarvittava vire.
 
1) Olen ihan samaa mieltä, että kvintit pystyy feikkaamaan ihan uskottavasti kääntämällä ne kvarteiksi. Entäpä sitten, kun tarvitaan vapaata D:tä? Sitä ei perus E-vireisellä kitaralla voi feikata. Äläkä nyt väitä, että sen D:n voi aivan yhtä hyvin soittaa oktaavia ylempää. :-D
 
2) Koita vaikka soittaa Let It Be G-duurissa. Mä en ole varmaan ainoa, kenen mielestä se kuulostaa jotenkin väärältä. Eron kuulemiseen ei tarvita mitään absoluuttista sävelkorvaa. Eri sävellajit soivat eri tavalla, joten C-duuri ei todellakaan ole sama kuin D-duuri sävelaskelta alempaa. Sitä et kai säkään voi kieltää? Sen lisäksi että eri sävellajit soivat eri tavalla, kitara myös soi eri sävellajeissa eri tavalla. On monia soittajia, joiden mielestä kitara soi paremmin Eb-vireessä kuin E-vireessä. Mä en edes viitsi ottaa tässä kantaa siihen, kuulostaako matalat vireet rankemmalta kuin perus E-vire. Tiedän kyllä mikä sun vastaus siihen on. ;-) Joka tapauksessa se kuulostaa erilaiselta, ja eroa on muussakin kuin sävelkorkeudessa. Jos haetaan sitä soundia, jonka D-sävellajina ja kitara viritettynä D-vireeseen tuottaa, ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin virittää alemmas. Sitä soundia ei pysty feikkaamaan, ei sitten millään, vaikka kvintit kuinka kuulostaisi rankalta käännettynä kvarteiksi ja soittaja olisi kuinka hyvä.
 
3) On olemassa esimerkiksi riffejä ja sointuhajotuksia (laajemmin kappaleiden soinnutuksia ja kokonaisia sävellyksiä), joita ei ole mahdollista soittaa kuin jollain erikoisella vireellä. Eikä tähän tarvita mitään matikkaheviä tai nu-metallia. Esimerkiksi voidaan ottaa yksinkertaisia riffejä, joissa pitää soittaa kvinttejä nopeasti. Kuka tahansa kitaraa soittanut tietää, että tietyn rajan yli ne ovat mahdottomia soittaa. Vieläkin, vaikka joku pitäisi tuollaisia riffejä niin naurettavina ja typerinä, ettei niitä tarvitse soittaa tai edes musiikiksi tunnustaa, voidaan esimerkkejä eri vireistä ottaa klassisen kitaran sävellyksistä loputtomasti. Niitä löytyy niin perinteisestä kitaralle sävelletystä klassisesta musiikista, kuin Carlos Barbosa-Liman bossa nova-sovituksista kitaralle. Ihmisen motoriikalla on rajoituksensa, ja joskus halutaan toteuttaa kitaralla juttuja, joihin ihmisen motoriikka ei perusvireessä yksinkertaisesti taivu.
 
Jos joku nämä väitteet pystyy aukottomasti ja fiksuin perustein kumoamaan, uskon, että ainoa tarvittava kitaran vire on E.

Kunhan keikalla pistää oikean vireen niin eikai sillä muuten oo väliä?

Tämä keskustelu karkaa käsistä. Minä tiesin sen jo ennen kuin postasin koko homman tänne. I know you guys too well :)
 
Niin. Alkuperäinen syy miksi halusin kysellä ja tiedustella näitä proge biisejä oli se, että tahdoin vain soittaa jotain hieman "teknisempää" ja tahtilajeilla leikkivää musiikkia. KYLLÄ SE EI OLE AUTOMAATTISESTI PROGEA, mutta koska tiesin myös sen, että täällä on paljon porukkaa ketkä luokittelee semmoiset bändit progegsi ja, että yleisesti ne luokitellaan helposti progegsi ja jotkut niistä jopa ovat progea.
 
Tuo Opeth oli ihan uusi juttu, että heillä on E-vire aikaisimmissa levyissä. Kiitos täytyy tutustua.
 
Jucciz:n Wigwam ei kyllä kolahtanut ollenkaan. (jos se, mitä löysin youtubesta tosiaan oli wigwam).
 
Kaiken näköistä rokahtavaa hieman ehkä raskaampaa progea saa edelleen ehdotella. Toki myös esim porcupine tree oli hyvä neuvo. Wedding nails on hyvä esimerkki biiseistä joita etsin.
 
Jatkakaa.

Jucciz:n Wigwam ei kyllä kolahtanut ollenkaan. (jos se, mitä löysin youtubesta tosiaan oli wigwam).
 
Heh, löysit varmaan sen norjalaisen Wig Wamin, rockbändi josta ei pidä kukaan muu kuin minä :)

Ja tähän sitten kanssa semmoinen varoituksen sana, että nuo YouTubesta löytyvät Wigwam videoit eivät ole yhtään lähempänä Juccizen tarkoittamaa.
 
Alkuperäinen Wigwam soitti progea/art rock ja sitten 1974-75 muodostettu kokoonpano soittaa pop-rockia tai "deep poppia", ja nuo YouTubesta löytyvät videot eivät siis edusta tätä progekokoonpanoa. Tämä nykyään keikkaile Wigwam on siis se "poppi-Wigwam", joka on ihan ok, mutta kyllä se Gutsin ja Pohjolan porukka pesee mennen tullen.