Lyriikka ›

Minusta ne voivat hyvin käytettynä juuri tuon takia toimia. Se kontrasti on niin hiton jyrkkä, että se luo kieroa vaikutelmaa. Joku tykkää, joku ei. Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti.
 
totta, mutta yleensä ottaen nämä eritelyriikat ei oikein iske, erittäin haastava aihe tehdä hyvää lyriikka joka on perseestä :D

totta, mutta yleensä ottaen nämä eritelyriikat ei oikein iske, erittäin haastava aihe tehdä hyvää lyriikka joka on perseestä :D
 
Mä näkisin että eritelyriikka ei kuitenkaan ole ihan sama asia kuin se että jossain kohdassa biisiä mainitaan vaikka että pomo on varsinainen persereikä tms.
 
Edellä mainittu kontrasti on hyvä dramaturginen ase silloin kun sitä osataan käyttää. Sitten kun aletaan olla eritelyriikan puolella niin eivät ne voimakkaat sanat sieltä enää ponnahda esille niinkuin pitäisi ja silloin mennään helposti metsään jos tarkoitus on saada jotain efektiäkin aikaan. Vai kuinka?

Kielikuvista paras:
 
Muistini tylsillä luistimilla luoksesi luistelen
 
(Eppu Normaali - Vihreän Joen Rannalla)

Minusta pökäle on hieno sana. Mukava ääntää, kuulostaa hyvältä ja ennenkaikkea kuulostaa siltä, mikä se on.
Joskus vielä käytän sitä lyriikassa tai jopa teen biisin, joka kantaa sitä nimenään.
 
Takki...

Ja yksi kirjoitustekninen seikka, joka minua hämää on, jos tekstin ei ole edes tarkoitus rimmata, mutta silti vaihdetaan esim. subjektin ja predikaatin paikka tms.
Useimmiten noissa tapauksissa suora proosateksti olisi paljon tehokkaampaa.
 
"Nyt ääntäsi mä kuule en
kun kanat korvissani on pork.
Uskon silti mä huomiseen
ja kynäni käteen oikeaan siirrän"
 
Erittäin hyvin sanottu siellä takana!
 
Sanajärjestyksen kääntäminen tarpeettomasti on todella häiritsevää ja siitä tulee usein tekotaiteellinen vaikutelma.
Joskus toki sanajärjestykseen täytyy kajota melodian rytmin takia, mutta itse koetan pitää minimissä.

Mitä mieltä olette vaikkapa sellaisesta asiasta kuin klisee? Onko kliseille mitään käyttöä? Missä ja miten niitä voi käyttää? Tuovatko kliseet turvallisuutta esim. iskelmämusiikissa? Mihin niitä tähtivöitä tarvitaan? Miksi ja mihin niitä käytetään?
 
No pohditaan ; )
 
Iskelmämusiikin funktio lienee useimmiten muu kuin tekijöidensä sanataiteellisen osaamisen esittely ja/ tai uusien tekstityskeinojen tms. kokeilu - suurin osa iskelmistä kun on kirjoitettu tanssittamaan ihmisiä lavoilla; niinpä niiden sanoitukset eivät saa viedä huomiota pois biisien päätarkoituksesta, ihmisten pariutumisen helpottamisesta - iskelmissä riittää, että teksti on sellainen, jonka huippukohdassa voi elämänkumppanikokelasta tms. katsoa hellästi silmiin... tekstien tuttuus (lue: kliseisyys) on silloin usein vain eduksi.
 
Entä sanat jotka särähtävät korvaan tai pomppaavat tekstistä? Onko se aina huono asia? Milloin se ei ole? Entä kaukaa haetut kielikuvat? Kuinka kaukaa kielikuvan voi hakea? Milloin kielikuva lakkaa toimimasta? Millaisia kielikuvia ei pitäisi käyttää? Mitä kielikuvalla saavutetaan suhteessa suoraan kerrontaan? Pitääkö kielikuvan olla tuore?
..Pohtikaapa näitä asioita!
 
Tekstistä esiin pomppaavaa, siihen "huonosti" sopivaa sanaa, samoin kuin hieman erikoisempaa kielikuvaa voinee mainiosti käyttää ainakin silloin tällöin tekstin "koukkuna" - oikein sijoitettuna se voi jopa "tehdä" biisin, saada kaikki toistelemaan itseään. Usein tai aina käytettynä se ei kuitenkaan toimi, niinkuin ei oikeastaan mikään muukaan "kikka".
 
Mielestäni "raja" kielikuvalle kulkee nimenomaan sen toimivuudessa - liian kaukaa haettu tai muuten "toimimaton" kielikuva vieraannuttaa kuulijan (mikä tosin voi sekin joskus olla hyvä ja haluttukin asia, kts. edellinen kappale) ja katkaiseen tekstin "flown". Se saa kuuntelijan ajattelemaan itseään, ei eläytymään tekstin maailmaan.
 
Mitä hyötyä kielikuvista sitten on? Hyvin valitulla kielikuvalla voidaan usein sanoa parilla sanalla se, mikä suoralla kerronnalla vaatisi ainakin säkeen tai kaksi (vrt. loppuun ajettu moottori - niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä enää yhtään mitään). Tuoreella kielikuvalla taas on puolellaan yllätyksen suoma etu - kas, en ole ajatellutkaan asiaa noin.

Minusta ne voivat hyvin käytettynä juuri tuon takia toimia. Se kontrasti on niin hiton jyrkkä, että se luo kieroa vaikutelmaa. Joku tykkää, joku ei. Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti.
 
Äärimmäisiä kontrasteja luomalla on mahdollista varmistaa ettei biisi jätä ketään kylmäksi. Tietysti sillä voi myös taata sen ettei kapale pääse koskaan radiosoittoon mutta sehän ei aina ole se päätavoite.