Studiotyöskentely ›

Minähän toki olen paras mies tekemään tällaisia threadeja, olenhan sentään tämän korttelin parhain äänittäjä, miksaaja ja tuottaja. (Suom. huom. ainoa). Mutta koska pitää päästä "piireihin" mukaan niin päätin aloittaa tällaisen threadin. Eli.
 
Listatkaamme kikkoja, jotka saattoivat kuulostaa joskus freeseiltä, mutta jotka nykyään saavat kipupisteen nousemaan keskelle otsaa ja nakkaamaan radion siistissä kaaressa seinään. (Huom. threadissa kyse on tosiaankin makuasioista mutta niistähän on aina kiva tapella niin, että hurme lentää ja hampaita saa kerätä kuin marjoja).
 
Minun ärsytyksenaiheeni:
 
- Tämäpähän kikka, jotta virveliin pistetään mahooton hallikaiku ja sitten kompressoidaan koko kakka ja pistetään kaiku poikki gatella. Silloin vielä kestää, kun virveli on viritetty sanomaan 'kahh' mutta auta armias jos virveli sanookin 'tsih'. Kasaribiiseissä tämä tietysti kuulostaa hyvältä, koska ne on "ninn kasaria, ninn kasaria", mutta miksi jotkut käyttävät sitä vielä 2000-luvullakin, apua auta armias! Ei se sitä virveliä isommaksi muuta, pistää vain kompin kuulostamaan TU TSIIIIHHHHH TU TSÄÄÄHH joka on jo ihan naurettavaa.
 
Tässä samalla tapahtui piiloavautuminen. Kiitos.

Arpeggiaattori.

Trance-biiseissä sellanen dynaaminen low-pass-filter, joka päästää aluksi vain alimmat bassot ja sitten pikkuhiljaa tulee keskiäänet ja yläpäät mukaan (hiukan wahia muistuttava efekti). Iha hirvee! Yleensä tämä on vielä yhdistetty basarin kiihtyvään "jumps-jumps-pum-pum-pum-pum-pupupupupupupupu-prrrrrrrrrr" -kliseeseen.

Gate, chorus, rumpukaiut, triggaus...

Gate, chorus, rumpukaiut, triggaus...
 
Joo, kaikki kuivana vaan. Ei sillä Johnsonin Roopertillakaan ollut ku huonekaikua vahingossa.

Joo, kaikki kuivana vaan. Ei sillä Johnsonin Roopertillakaan ollut ku huonekaikua vahingossa.
 
Ihan tarkoituksella. Sitä vartenhan se sinne seinään päin kääntyi että sai mieleisensä kaiun.
 
.

Alkuaikojen stereolevyjen karmivat panoroinnit, siis ei ne Beatles-versiot vaan vähän myöhemmät, siis sellaiset missä jollain psykedeliarokkilevyllä alkaa yhtäkkiä fuzz-kitara huutaa niin vasemmalta kuin vain voi. Karmivaa, etenkin kuulokkeilla.
 
Pink Floydin Interstellar Overdriven loppupäässä se riffin toisto, jossa herra äänittäjä on löytänyt uuden ja vinkeen panorointinamiskan pöydästä ja vatkaa sitä riffiä tahdissa äärilaidasta toiseen. Vielä karmivampaa, kuulokkeilla tai ilman.
 
Läjään kompressointi. Eikö tätä ole muka kuultu jo tarpeeksi?
 
Tämä ei ole studiokikka, mutta silti: LEHMÄNKELLO. Ei, ei, ei, ei kertakaikkiaan, ei!
 
Vinkeänhilpeänhuvittavat trance- jne. jutuissa vastaantulevat stereodelay-hommelit.
 
Takaperin käännetty crashin rämähdys. Ihan vakiokauraa '60-'70-luvun taitteen 'sekavammissa' jutuissa.
 
Chorus bassossa. Ei kaivanne kommenttia.
 
Huh, tekipä hyvää avautua pikkasen.

Autotune täysille! Olinko eka?

Autotune täysille! Olinko eka?
 
Toi on kylla pahin mita mulle tulee mieleen. Tosin ylipaataan liikakaytetyt efektit laulussa ovat rasittavaa kuunneltavaa.

Puhelinsoundi laulussa?
 
EDIT: Erityisesti introssa.

Puhelinsoundi laulussa?
 
Säröä kitarassa? 8-)

Puhelinsoundi laulussa?
 
EDIT: Erityisesti introssa.
 
"haloo, kuka siellä?" Mitä kuuluu Marja-Leena?

Puhelinsoundista tuli mieleen:
 
Aluksi biisin alkuriffi kuuluu kuin puhelimen kautta soitettuna, sitten parin kierron jälkeen se rämähtää käyntiin kunnolla ja rummut ja basso on mukana. UUTTA JA HIENOO ON JA ROCK!

Puhelinsoundista tuli mieleen:
 
Aluksi biisin alkuriffi kuuluu kuin puhelimen kautta soitettuna, sitten parin kierron jälkeen se rämähtää käyntiin kunnolla ja rummut ja basso on mukana. UUTTA JA HIENOO ON JA ROCK!
 
Niinku Queens of the stone age:n Songs for the deaf:in eka biisi. Aika käytetty kikka mutta hyppää metrin ilmaan kuitenkin joka kerta kun se soundi muuttuu. Hieno levy kaikkinensa.
 
Tässä nyt muutama mitä tulee mieleen: saksofonisoolot rock musiikissa, 1/8 kitarakomppi suomirockissa. Sori :)

vocoder

Listatkaamme kikkoja, jotka saattoivat kuulostaa joskus freeseiltä, mutta jotka nykyään saavat kipupisteen nousemaan keskelle otsaa ja nakkaamaan radion siistissä kaaressa seinään.
 
Musta mies räppää säkeistöt (bomdigidigidigibomdigibam, ai äm ä bläk mään jumaleisson) ja valkoinen isotissinen nainen laulaa (uuh-aah-beibee, juu draiv mii kreizee, joor mai bläk mään jumaleisson).
 
Teen kohta itse tuollaisen biisin, inhoan niitä niin paljon :)
 
...

Säkeistön viimeinen sana ennen kertosäkeen alkua delaylla toistumaan (joku 500-1000ms:n viive, joka sitten vähän ruskistuu toistojen mukaan ikään kuin olisi joku nauhakaiku eikä mikään protoolsin pluggari).
 
Jokatoisessa suomipopilla soivassa biisissä. Ainakin jos on naislaulaja.

Musta mies räppää säkeistöt (bomdigidigidigibomdigibam, ai äm ä bläk mään jumaleisson) ja valkoinen isotissinen nainen laulaa (uuh-aah-beibee, juu draiv mii kreizee, joor mai bläk mään jumaleisson).
 
Teen kohta itse tuollaisen biisin, inhoan niitä niin paljon :)
 
...
 
Vihaatko oikeesti vai ootko vaan kade kun mustat vie meijän naiset? ;) Heh, r&b ja vastaavat on just loistavaa musaa.

Teen kohta itse tuollaisen biisin, inhoan niitä niin paljon
 
Odottelen :)
Kukahan se musta mies siinä sitten on?