Etno, proge, latin ›

Tuli taas viikonloppuna soiteltua noita. Oikeastaan kaikki ABACAB:ista vanhempi menee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Trick of a Tail on ehkä suosikki ja tietenkin Lamb Lies Down on Broadway kaikessa kummallisuudessaan.
 
Uudemmasta päästä Way We Walk -livetallenteet on hianoja, erityisesti se, jossa on pitkiä kappaleita.
 
(Kyllä mä kuuntelen myös uusia Genesksiä, siis ennen Calling all Stationsia tehtyjä ja Philin soolokiekkoja, mutta niistä ei kai tällä alueella saa kirjoitella)

Selling England by the pound on minusta Genesiksen paras lätty. Myös pari siitä aikaisempaa levyä ovat loistavia. The lamb lies..ei ole koskaan oikein auennut kunnolla minulle, jää vähän sellainen tuntu, että se on vähän liiankin kunnianhimoinen yritys. Tupla-albumilla on niin tajuttomasti materiaalia. Trick of the Tail on loistava levy, vaikka Gabriel onkin jo lähtenyt ja niin myös Wind and Wuthering.
 
Minulle ja varmasti useimmille muillekin vanhan Genesiksen ystäville on varmasti ikuinen mysteeri, kuinka Phil Collinsin johdolla Genesiksen musiikin taso romahti pahimmillaan paskan tasolle. Varmaan taas raha+ahneus teki tepposiaan.

Minulle ja varmasti useimmille muillekin vanhan Genesiksen ystäville on varmasti ikuinen mysteeri, kuinka Phil Collinsin johdolla Genesiksen musiikin taso romahti pahimmillaan paskan tasolle. Varmaan taas raha+ahneus teki tepposiaan.
 
Pohjalla käytiin varmaan siinä "And Then There Were Three":n kohdalla, jos multa kysytään. Koko levyllä on 1,5 kuunneltavaa kappaletta.

No kyllähän tämä vanha genesis on todella mahtavaa matskua. Ehdoton ykkönen minulle on tämä Trespass mikä on maailman parhaita levyjä. Kaikki biisit mahdottomia hittejä minulle.
Muihin en ole perehtynyt pahemmin vielä mutta kai ne täytyy hommata kun tämä trespass osoittautui *****œ tähden teokseksi.

Äskettäin tutustuin, kun hankin Selling England By The Poundin. Se on mahtava levy, toden totta. Huonoja biisejä ei löydy, alussa keskinkertaiselta vaikuttanut I Know What I Like (In Your Wardrobe) on myös alkanut vaikuttaa oikein hyvältä. Suosikeiksini levyltä ovat nousseet Firth Of Fifth, The Cinema Show, After The Ordeal ja Dancing With The Moonlit Knight.
 
Tällä hetkellä tilauksessa on Foxtrot, jonka kohdalla odotukset ovat myöskin kovat.

Omat suosikkini ovat Nursery Cryme, Foxtrot, Selling England by the pound sekä Lamb.. eli nämä klassiset!! Uudemmistakin löytyy hetkensä, mut kyllähän noi alkuaikojen progeklassikot painii ihan eri sarjassa, IMHO!

Muutama levy on hyllyssä (Foxtrot, Selling England..., Wind and wuthering, Genesis) ja Selling England... on niistä kyllä ihan ykkönen. Muut ovat jääneet vieraammiksi. Jotenkin tuossa Sellingissä on semmoista tarttuvaa otetta, mieleenjääviä biisejä. Noilta muilta en esim. just nyt saa mieleeni yhtään biisiä (paitsi Maman tietysti, kun sitä soitettiin niin paljon silloin kun se ilmestyi).

Selling England By The Pound on aivan loistava (TJEU: Firth of Fifth -- voi pyhä jysäys mikä biisi). Muut kuulemani eivät ole juurikaan auenneet, esimerkiksi The Lamb Lies Down on Broadwaylla on paljon hyviä yksittäisiä biisejä ja pätkiä, mutta kokonaisuus on vielä kovin epäselvä.

selling england...jep!

selling england...jep!
 
Sitä diggailen minäkin, vaikka proge nyt yleisesti ottaen on minun musiikkimaussani vahvemmanpuoleinen kirosana. Lambista taas en ole koskaan voinut sietää oikein muuta kuin sen nimikappaleen hienon kertosäkeen.
 
Mutta minä olenkin Genesikseen tullut tutustuneeksi Peter Gabrielin soolotuotannon kautta.

Archive boxin live lamb lies setti on todella mainio, parempi kuin itse levy!!!

Joo, Genesis ja erityisesti sen varhaisempi tuotanto on ollut mulle aina se ehdoton ykkönen. Levyjä en pysty millään paremmuusjärjestykseen laittamaan, koska bändin koko tuotanto - ehkä niitä ihan pahimpia pop-viritelmiä lukuunottamatta - on niin käsittämättömän laadukasta ja tasaisen varmaa työtä. En voi olla sortumatta ylisanoihin tässä vaiheessa...
 
Olettekos muuten tutustuneet ihan ekaan lp:hen, From Genesis To Revelationiin? Se jää usein fanienkin puheissa hieman varjoon. Mielenkiintoista tavaraa mielestäni, bändin tyylin suuntaviivat alkavat vasta hahmottua. Ja olen samaa mieltä jonkun aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä että Trespass on aivan loistava levy, ja jotenkin tuntuu että sekin on usein aliarvostettu. Nursery Cryme, Foxtrot ja Selling England ovat kukin mielestäni silkkoja mestariteoksia.
 
Lamb Lies Downin kanssa seilattiin sitten jo niin vaarallisille konseptialbumeiden vesille, että se jakaa aika selvästi mielipiteitä. Minullakin kesti vuosikausia ennen kuin pääsin levyyn täysin sisälle. A Trick Of The Tail ja Wind And Wuthering ovat vielä lähellä alkuaikojen Genesis-soundia, johtuen siitäkin, että näillä levyillä oli mukana vielä kitaristi Steve Hackett.
 
Mielestäni kolmimiehisen kauden paras levy on Duke. Sillä on vielä ripaus vanhaa Genesis-taikaa jäljellä. Abacabillakin on vielä hetkensä, mutta sitä seuranneet Genesis, Invisible Touch ja We CanŽt Dance ovat kyllä (muutamia poikkeusbiisejä lukuunottamatta) silkkaa radiopoppia Collinsin soolotuotosten hengessä. Calling All Stationsista taas tykkäsin kovastikin. Se oli kuitenkin askel takaisinpäin vanhaan Genesis-ilmaisuun. Ja mielestäni Ray Wilson hoiti Collinsin jättämän homman mallikkaasti. Mutta vanhasta Genesiksestähän tässä piti puhua...

Pohjalla käytiin varmaan siinä "And Then There Were Three":n kohdalla, jos multa kysytään. Koko levyllä on 1,5 kuunneltavaa kappaletta.
 
Mitkäs ne puoltoista biisiä sitten on? Olen kyllä samaa mieltä siitä, että ATTWT-levy on niitä heikoimpia. Tosin ehkä hyväksyttävistä syistä, kun bändi ehkä tuossa vaiheessa vähän etsiskeli itseään kolmimiehiseksi muuttumisen johdosta.

EDIT: herrajestas että tulikin taas pitkästi puhuttua. No, tästä bändistä mulla riittäisi kyllä juttua vaikka maailman tappiin asti :)
 
Siis tämän piti olla tuon ylemmän viestin editointi, mutta iskin vahingossa lainausnappia.

Archive boxin live lamb lies setti on todella mainio, parempi kuin itse levy!!!
 
Täysin totta. Ja sama pätee mielestäni muuhunkin livemateriaaliin. Live-, Seconds Out- sekä Three Sides Live -levyt siitä oivina esimerkkeinä. Hommassa on enemmän poveria livenä.

Genesis on kyllä King Crimsonin ohella parhaimpia ns. proge bändejä, melodia ja sovitukset hienosti hallussa. Selling England by the Pound on ehkä mieli levyni, myös Lamb Lies, Foxtrot, Archive ja Seconds Out pyörivät melko useasti!!

Three sidesiä ei olekaan, taitaa olla ihan ok?
Muut Tresspassista Seconds Outtiin on!
 
Kyllä se mun mielestä on ihan ok. Tuo uusia ulottuvuuksia levyversioihin. Toki siinä keskitytään vähän uudempaan matskuun. Levystä on olemassa kaksi eri versiota, joista toisella on muutama aikaisemmin julkaisematon studiobiisi ja toisella niiden tilalla on liveäänitykset mm. Fountain Of Salmacisista ja IT:stä.

Genesis on kyllä King Crimsonin ohella parhaimpia ns. proge bändejä, melodia ja sovitukset hienosti hallussa.
 
Jep, biisit ovat aina nimenomaan biisejä eikä pelkkää päämäärätöntä jamittelua, johon esim. Yes joskus sortuu. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Genesis alunperin aloitti biisintekijöiden kollektiivina. Eivät sitten löytäneet ketään muuta esittämään tekemiään biisejä, niin joutuivat tekemään sen itse. Eli biisi on aina ollut se pääasia. Sovitukset ja yksityiskohdat ovat kyllä tarkkaan mietittyjä, mutta tukevat kuitenkin aina itse biisiä.

Meiltä löytyy Genesiksen ihan eka levy vinyylinä. Ei ole varmasti eka painos, sillä kannessa on kuva Gabrielista kukaksi pukeutuneena.