Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Oiskohan niin, että erilaiset puut eri osissa soitinta vaikuttaa soittimen paino-, jäykkyys- ja kovuussuhteitten kautta saundiin? Eli kokonaan samasta puusta rakennetut identtiset soittimet olisivat suht samanlaisia, mutta kun puita yhdistllään oikealla tavalla, syntyy saudieroja?
 
Itse en ole koskaan soitinta rakentanut. Ihan vaan teknisen alan opiskelijana näitä spekuloin...

Väittäisen että kaikkein tärkeintä. Jos soitin on sellainen että se antaa soittajalle hyvät kiksit, vibat ja mojot niin kyllä se soittaja siitä saa uloskin hyvää tavaraa.
 
Toi on hyvinkin totta.
 
Minun mielestäni sähkökitaran soundiin vaikuttaa eniten järejestyksessä seuraavasti:
Mikkityyppi: sinkku/humppari ( mikkityyppi mielestäni määrää sähkökitaran perussoundin)
Tallaratkaisu: kiinteä/kelluva(tämä voi olla myöskin voimakas psykoakustinen tunne, mutta itse olen kuulevinani isonkin eron)
Kaulaliitos: pultti/kiinteä.
Otelauta: vaahtera/eben vs ruusupuu.
Viimeisenä sitten bodin puu ja mikkien hienosäätö(poikkeuksiakin löytyy tietysti).
Puiden vaikutus soundiin on mun mielestä hyvinkin pieni(oletuksena, että on käytetty hyviä kuivia puita ja kitara on rakennettu hyvin).
Puut taas sitten tuntuvat soitettaessa erilaiselta. Jonkun puun värähtelyn tuntee hyvin kroppaa vasten ja toinen on taas stabiili kuin kivi.
Puhtailla soundeilla erot tulevat parhaiten esille.

Tuohon ylläolevaan vielä lisäksi rakenne: Puoliakustinen ilman keskipalkkia (=ontto), keskipalkilla, ontoksi jyrsitty lankku, umpilankku, eri puusta tehdyn kannen omaava lankku.

...
Hei, mikäs ihmeen legenda näillä tantereilla muuten nykyään liikkuu, jotta tarkka kuulo olisi jotenkin huono asia...ja oikein musiikki-ihmisistä pitäisi vissiin olla kyse? ;)
 
Jos kyse olisi saundista, äänestä, olisi erot kuultava myös muiden soitosta. Mutta kuunteleppa jotain levyä, tai mene keikalle siteet silmillä: sen sijaan, että erottaa onko kitaran otelauta eebebiä vai ruusupuuta, voisi olla kohtuullisempaa yrittää erottaa Les Paul Telecasterista.
 
Tuntemukset ovat asia erikseen. Kevyet puut värähtelevät sylissä enemmän, eeben tuntuu joihinkin näppeihin mukavimmalta otelautamateriaalilta jne. Mitä enemmän näiden vehkeiden kanssa pelaa, sitä merkityksettömämmältä "saundi" itse asiassa tuntuu. Keppi kuin keppi soi riittävän hyvin ja sitä paremmin mitä mukavampi se on soittaa. Saundi on suurissa määrin ergonomiaa.

Minun mielestäni sähkökitaran soundiin vaikuttaa eniten järejestyksessä seuraavasti:
Mikkityyppi: sinkku/humppari ( mikkityyppi mielestäni määrää sähkökitaran perussoundin)
Tallaratkaisu: kiinteä/kelluva(tämä voi olla myöskin voimakas psykoakustinen tunne, mutta itse olen kuulevinani isonkin eron)
 
Aika samoin ajattelen itsekin. Mikkityyppien ero on itse asiassa melko pieni, tai paremminkin niin, että sinkun saa kuulostamaan hyvin humpparimaiselta, kunhan kelan muotoa säätää ja kierrosten määrää lisää. Toisinpäin en ole kokeillut.

Jos yksi ja tietty olisi paras, ei muita tehtäisikään.
 
Toinen tykkää muhkummasta;)
Makuasioita siis suurimmaks osaks.

Noin ziljoona. "Melkein kaikki" trooppinen puu, palmut ynnä muut, myydään kuulema mahonkina.
 
;-)
 
- - -
 
tällä ei tässä ole varsinaisesti merkitystä, mutta totean ihan yleissivistyksen kannalta, että palmu eikä banaanikaan ei ole puu (poikkeus käpypalmu), sillä niiltä puuttuu puukuitusolukko, kuten nila, jälsi eli pitkäkuituiset materiat

Kyllä puut soundiin vaikuttaa, kuuleehan tuon, mutta kaikkein eniten vaikuttaa soittaja. Kaverilleni, joka on erittäin hyvä soittaja, kun antaa minkä tahansa kitaran käteen, niin aina soi nätisti ja kyllä se siitä loihtii knopfler soundin, vaikka skittana olis Noso...halutessaan siis. Sormissa se taitaa eniten olla tämä soundi.

;-)
 
- - -
 
tällä ei tässä ole varsinaisesti merkitystä, mutta totean ihan yleissivistyksen kannalta, että palmu eikä banaanikaan ei ole puu (poikkeus käpypalmu), sillä niiltä puuttuu puukuitusolukko, kuten nila, jälsi eli pitkäkuituiset materiat
 
Jaahas, Helsingin Yliopiston kasvitieteen luennoitsija viilasi opiskelijoita linssiin. Banaani on kyllä ruohokasvi, mutta eikö todellakaan palmun varsi ole puuta?

Jaahas, Helsingin Yliopiston kasvitieteen luennoitsija viilasi opiskelijoita linssiin. Banaani on kyllä ruohokasvi, mutta eikö todellakaan palmun varsi ole puuta?
 
ehkä tässä ollaan vähän harmaalla alueella - - mitä puulla tarkoitetaan
 
kasvutavan (esim. puu vs. pensas) perusteella "palmupuuta" voisi pitää puuna - ainakin arkikielessä - onhan palmulla selvä, pysty runko eikä ole haaroittunut - samoinhan näkee virheellisesti puhuttavan banaanipuusta
 
toisaalta palmulla ei ole yhtenäistä jälsilieriötä, joka muodostaisi nilaa ja sisälle päin puusolukkoa .. itseasiassa kun etsin niin googlettamalla löytyi helsingin yliopiston sivulta
 
Yleensä haarattomia ruusukepuita (harvemmin pensasmaisia tai liaaneja), n. 240 sukua, n. 3400 lajia, sekä vanhan että uuden maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Runko tasa_paksu, normaali ensi-ikäisen jälsilieriön aiheuttama sekundaarinen paksuuskasvu puuttuu tai on ai_van vähäistä
 
onko sitten palmun runkoaines puuta?? itse en sitä puuksi miellä - - rakenteesta löytyy hyvä selostus (vaikka siinäkin puusta puhutaan):
 
http://waynesword.palomar.edu/trjune99.htm
 
kun puhutaan puusta puu-materiaalina miellän sen nimenomaa jälsisolukosta kasvaneen yhtenäisen puusolukon muodostamasta materiaalista - palmun rungossa ei ole puulle ominaista solukkorakennetta eikä mielestäni siten ole puuta
 
minulla alkaa olla alan opinnoista aikaa kolmisenkymmentä vuotta, joten en myönnä olevani väärässä - en enkä ehdottoman oikeassakaan ;-)

...minulla alkaa olla alan opinnoista aikaa kolmisenkymmentä vuotta, joten en myönnä olevani väärässä - en enkä ehdottoman oikeassakaan ;-)
 
No niin no... Jos palmu ei olekaan "puupuuta", niin puutavarana sitä kuitenkin myydään.
 
Näissä mnetin väittelyissä (, varsinkin eräiden tiettyjen henkilöiden kanssa, joihin ehkä itsekin kuulun...:-), voi väitellä, vaikka olisikin samaa mieltäkuin toinen, koska aina halutaan saada itse se viimeinen lause. Rauha maassa ja Daavid puussa (ei palmussa).

Landolalla tehtiin tuollainen kokeilu joskus olisiko ollut yli 10 vuotta sitten. Nevalainen oli muistaakseni mukana projektissa. Kitarat oli stratotyyppisiä ja puulajeja varmaan toistakymmentä. Testi oli n.s sokkotesti, eli maalatutbodyt oli vain numeroito ja silleen. Testin tuloksista en valitettavasti tiedä mitään. En edes tiedä saatiinko projekti milloinkaan päätökseenkään kun minulla on sellainenkin muistikuva että joidenkin sukset olisi mennyt ristiin jossain vaiheessa matkan varrella.
 
Meillä lojuu koulussa varaston nurkassa monta Straton maalattua bodya, jotka on juuri moista projetkia varten tehty. Tiedä sitten onko kyseessä juuri täsmälleen sama proggis. Nevishän opetti pitkään meillä kunnes lopetti muutama vuosi sitten, joten voi olla mahdollista että bodyt on juuri niitä samoja. Yksi mdf-body siellä ainakin oli, muita en ole niin tiiraillut. Vois kaivaa ne sieltä nurkasta joskus ja ihan omaks ilokseen vaihella vaan samaa kaulaa niiden välillä ja testailla.

No niin no... Jos palmu ei olekaan "puupuuta", niin puutavarana sitä kuitenkin myydään

 
varmaan voi ihan hyvin myydä puupuuna - eipä sitä heinäksikään oikein voi nimittää ;-)
 
kaikki kuitenkin ymmärtävät mitä tarkoittaa ja käytännöllisyys tässä kuten monessa muussakin asiassa saa ajaa tieteellisen täsmällisyyden ohi
 
Näissä mnetin väittelyissä (, varsinkin eräiden tiettyjen henkilöiden kanssa, joihin ehkä itsekin kuulun...:-), voi väitellä, vaikka olisikin samaa mieltäkuin toinen, koska aina halutaan saada itse se viimeinen lause.
 
.. tällä kertaa minua oikeastaan enemmän kiinnosti ihan itseäni tsekata, että miten se asia oikeastaan onkaan - muistin alkuhämäristä kaivoin käsityksen, että palmu ei ole puu - hypoteesi piti sitten todistaa jälkeenpäin tosiaan itsellekin ;-)
 
- -
 
pieni "vääntäminen" pitää aivot vireessä - samaa mieltä oleminen tylsistyttää - tai ei ainakaan anna aihetta kirjoittamiseen
 
enkä helpolla suostu kakkoseksi jäämään minäkään - sen on varmaan moni täällä kokenut ;-P

Meillä lojuu koulussa varaston nurkassa monta Straton maalattua bodya, jotka on juuri moista projetkia varten tehty. Tiedä sitten onko kyseessä juuri täsmälleen sama proggis...
 
Jos muistan oikein ne oli vaaleen siniharmaita tai jotain.

Jos kyse olisi saundista, äänestä, olisi erot kuultava myös muiden soitosta.
 
Parahin Lucifer, luulen ymmärtäväni pointtisi, mutta tämä nimenomainen lause on mielestäni hieman yksioikoinen.
 
Tarkoitat ilmeisesti, että jos erot ovat "todellisia" tai "selvästi kuultavia" (huom. lainaukset), ne _pitää_ kuulla kenen tahansa soitosta?
 
Mutta kuunteleppa jotain levyä, tai mene keikalle siteet silmillä: sen sijaan, että erottaa onko kitaran otelauta eebebiä vai ruusupuuta, voisi olla kohtuullisempaa yrittää erottaa Les Paul Telecasterista.
 
Pitää usein paikkansa, mutta eihän tämä tarkoita etteikö soinneissa silti olisi eroa, vaan pystyykö sitä eroa kuulemaan (mikä johtuu useista eri tekijöistä) tai onko sillä merkitystä (mikä taas on omaa arvotusta).
 
Niitä levyjä ja keikkoja seuraavana, minä en yritä arpoa esim. millaista otelautaa (tai edes soitinta) hiplataan vaan ainoastaan pidänkö siitä mitä kuulen. Josko joku muuttuva tekijä muokkaisi soundia toiseen suuntaan on minulle yhdentekevää tuossa vaiheessa, minä kuulen sen minkä kuulen ja juuri niinhän on tarkoitettukin?
 
Soittaja on itse valinnut kamansa omien tarpeidensa mukaan, joskus se on tarkoittanut jopa pitkällistä vertailua ja kokeilua. Minä kuuntelijana en ole ollut osallinen tuota prosessia, joten minulla ei yksinkertaisesti voi olla mitään havaintoa mahdollisista eroista ja vaikutuksista. Minä kuulen pelkästään lopputuloksen, ja se voi olla jopa tarkoituksellisesti jotain muuta kuin "pitäisi".
 
Jos minä itse puolestaan olisin tuossa valintaprosessissa, kaikella kuultavalla olisi minulle itselleni merkitystä tilanteen ja tarpeiden puitteissa ja lopputulos, oli se mitä hyvänsä, on sitten muidenkin arvotettavissa ja arvioitavissa. Ja jälleen, eivät muut pysty kuulemaan mitään eroa, he kuulevat yhden ja ainoan lopputuloksen. Huomionarvoista on, että sana "ero" edellyttää useita verrattavia kohteita.
 
Se mitä itse tuosta lopputuloksesta sitten kuullaan ja irti saadaan on kunkin oma asia, ja tässä palataan kaiketi taas lähtöruutuun.
 
Itse soitan nykyään enää 1-4 tuntia kitaraa päivittäin, pääosin akustisesti. Eri kitaroiden akustiset erot ovat täysin selvät minulle, mutta en ole yrittänyt analysoida loppuun saakka kaikkia vaikuttavia tekijöitä. Vahvistettuna riippuu taas monesta tekijästä, kuuluuko jotain tai mitään noista eroista läpi edes itselleni. Se ei poista sitä tosiasiaa, että ne erot ovat olemassa.
 
Toisinaan samansuuntaisia kuvauksia erilaisista soinneista näkyy eri puolilta maailmaa, tämä luo pohjaa ainakin olettamukselle, että tietyt tekijät tuottavat tiettyjä tuloksia. Joka tapauksessa jotkut kuulevat äänen eri sävyjä tarkemmin kuin muut. Tällaisia ihmisiä olen nähnyt jopa pilkattavan, ja juuri tätä ihmettelin aiemmin. Alan ihmisten luulisi ennemmin arvostavan moista, vaikkeivat itse moiseen kykenisikään tai vaikkapa juuri sen takia?

Meillä lojuu koulussa varaston nurkassa monta Straton maalattua bodya, jotka on juuri moista projetkia varten tehty. Tiedä sitten onko kyseessä juuri täsmälleen sama proggis. Nevishän opetti pitkään meillä kunnes lopetti muutama vuosi sitten, joten voi olla mahdollista että bodyt on juuri niitä samoja. Yksi mdf-body siellä ainakin oli, muita en ole niin tiiraillut. Vois kaivaa ne sieltä nurkasta joskus ja ihan omaks ilokseen vaihella vaan samaa kaulaa niiden välillä ja testailla.
 
Eiku torille myymään!

Tästä vois apurahalla tehdä mielenkiintoisen tutkimuksen. Halailis, hinkkais, hyväilis ja soittelisi vuoden eri lajikkeita ja lopputoteama ois että puut ovat erillaisia syykuvioiltaan, rakenteeltaan, väriltään, painoltaan ja soinniltaan. Eivät kuitenkaan niin suuresti välttämättä mitä tutkimuksen alussa saatoin olettaa vaikken oikeastaan niin olettanutkaan. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että puiden sointi yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla meihin kohdistuvaa tietotarvetta.

Onkos tässä huomioitu se, että kaverin kitara saundaa aina vihreämmältä aidan toisella puolella?
 
On muuten jännä huomata miten erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia puun saundaamisesta on. Itselläni on läpirungon kaulalla koivusta mahonkiraidoilla V -kitara ja kuusikannella mahonki-koivu runko mahonkikaulalla Lessu ja kyllä niistä ainakin soundieron kuulee ainakin akustisesti. Kitaramikin periaatetta kyllä kun miettii niin periaatteessahan puun ei pitäs vaikuttaa muuhun kun siihen, miten paljon kielet heiluu. Onko se sitten sitä soundia...

Muinoin ollessani sivarina metsäntutkimusasemalla leikittelin erään tutkijan kanssa ajatuksella puulajien ääniominaisuuksia mittaavasta järjestelmästä. Idea muistutti vähän levykaikua: ajetaan (riittävän isoon) puukappaleeseen ääntä, äänitetään toisesta päästä pietsolla ja sitten analysoidaan taajuusvastetta ja muita ominaisuuksia.