Yleistä keskustelua musiikista ›

Mutta tuo ensimmäisenä lainaamani lausehan on aivan loistava...
 
Ja täysin tottakin.
 
Sitä räppijuttua en ottanut lainaukseen, vaikka mieli teki :-)
 
Sekin oli tosi :D

Olet väärässä. Tällä voorumilla pyörii aika paljon tanssi/ huttumuusikoita, jotka ei ole edes etäisesti rock. Soittavat ja kilkuttelevat kaiken maailman joululevyillä ja karaokelätyillä.
 
Eli ihan rauhassa vaan.
 
Mä "humppamuusikkona" sen verran kommentoisin, että kyllä meidänkin sisällä on pieni rock-muusikko ja ne muutamat rock-piisit, jotka saa setteihin upotettua, tekevät elämisestä elämisen ja soittamisesta soittamisen arvoista.

Aika tiukkaa asiaa. Olen huomannut saman jutun, ja tuo negatiivisyys nimenomaan tuntuu nykyään kohdistuvan kaikkea suomalaista kulttuuria kohtaan. Välillä tuntuu, niinkuin koko suomen nuoriso olisi suomessa vain väkisin, kun ei ole rahaa tai muuten mahdollisuuksia lähteä täältä v'ttuun. En tiedä sitten mistä tuollaista ovat oppineet, kun ainakaan minuun ei ole tarttunut.
 
Koska yläkäsitteeni on "Suomen nuoriso", tunnen vastuuni ottaa tähän kantaa näkökulmastani. Olen mediaanista - mielestäni onneksi - poikkeava yksilö. Kasvatan partaa, juon baarissa viskiä tai olutta ja kuuntelen mm.The Offspringia ja Viikatetta. Olin Surut pois-kiertueen avauskeikalla Kouvolassa, missä olin yksi niistä sahatyömiehen vasemman käden sormin laskettavista alle 20-vuotiaista. Käyn nyt lukiota, joten tunnen melko paljon suomalaisia nuoria. Heistä kaikista suomalaisuuden ottavat negatiivisesti vain ne kuuluisat teiniXXXit, joita maassamme on liikaa ja suuri ihmismäärä. Havaintojeni mukaan suomalaisen kulttuurin mollaaminen johtuu seuraavista asioista:
 
1) Suomi ei ole "cool", vaikka täällä toisinaan tuleekin kylmä. Tänne ei muoti virtaa - mielestäni onneksi, mutta monien ikätoverieni mielestä valitettavasti. Lisäksi (ehkäpä juuri tästä syystä) joidenkin ikätoverieni (suomeksi sanottuna kaikkien niiden vitun teiniXXien) keskuudessa tuntuu vallitsevan sellainen ajatus, ettei Suomi voisikaan tuottaa mitään tyylikästä, niin vaatteita kuin musiikkiakaan. Mielestäni tämä väite on yksinkertaisesti väärä. Filosofiaan perehtyneet osaavat varmaankin liittää tähän kohtaan Humen giljotiinin: "Siitä, miten asiat ovat, ei saa päätellä, kuinka niiden pitäisi olla." Mielestäni suomalainen musiikki on parhaimmillaan erittäin tyylikästä (esim. Viikate),
 
2) Vajaa yleissivistys ja täydellinen tietämättömyys sekä mielenkiinnon puute valtajärjestelmiin ja politiikkaan.
 
Monen teiniXXin mielestä Yhdysvallat on malliesimerkki modernista länsimaasta palveluineen. Kukaan heistä, jonka tiedot olen joutunut päivittämään, ei tiennyt esimerkiksi sitä, että amerikkalaisten autojen moottorit ovat hyötysuhteeltaan luokattoman huonoja eikä sitä, että amerikkalainen sosiaaliturva ei yllä lähellekään suomalaisen tasoa. Sen sijaan moni tiesi kuolemanrangaistuksen olemassaolon, muttei muistanut sitä. Vajaalla yleissivistyksellä en nyt tarkoita suppeaa tietomäärää - itse asiassa suomalaisissa kouluissa opetetaan maailmanlaajuisesti erittäin laaja oppimäärä (mitä en kyllä koskaan lakkaa ihmettelemästä, mutta näin on) vaan oppimäärän oikeanlaista käyttöä. Tietämättömyys ja mielenkiinnon puute politiikkaan taas aikaansaavat sen, että valitetaan maamme asioiden huonosta hoitamisesta, mutta ei yritetäkään hoitaa niitä paremmin itse.
 

 
usein on vallalla sellainen asenne, että "jos se ei ole rock, se ei ole mitään." Toisinsanoen muusta musiikista saa ehkä puhua, mutta sitä ylenkatsotaan.
Johtuuko tämä nyt siitä, että Rock-ihmisiä on todella niin paljon, vai pitävätkö he vaan asiastaan suurempaa meteliä?
Itse asiassa rockin arvostus yleensä vain lämmittää mieltäni, koska kyllä rockiakin mollataan ja mollataankin kunnolla - mielestäni täsmälleen samoista syistä kuin suomalaista kulttuuria tuossa yllä. Riippuu täysin ajasta ja paikasta, millainen musiikki on suosiossa. Esimerkiksi tämä yhden miehen yhteisö arvostaa Viikatetta. Mutta niin vaikealta kuin minustakin tuntuu hyväksyä rap musiikinlajien kirjavaan joukkoon, on minun silti tehtävä niin. Musiikinlajeja ei voi laittaa objektiiviseen arvojärjestykseen, ei sitten millään tavalla. Jokainen musiikinlajien hierarkkinen järjestys on aina subjektiivinen. Rapin pudottaminen pois musiikinlajeista on arvottamista. Siksi rap ei kuulukaan musiikinlajeihin vain omassa subjektiivisessa (ja ehkäpä muissakin) hierarkiassani.
 
Ja vaikka itse muistutan ulkoisesti lähinnä Nalle Puhin ja Nyhverö Nyyssösen ristisiitosta, niin silti olen prkl! enemmän rock.
 
Minäkin ajattelen juuri näin. Mutta enpä ole juuri kenenkään mielestä rock, mikä johtuu siitä, etten ole cool tai in, mistä olen helvetin ylpeä (en nyt jaksa korjata tuota relatiivilauseiden sumaa).

Itse olen havainnut, että sellaiset ihmiset, joiden mieltymykset liikkuvat hyvin kapealla alueella, pitävät usein kovaa meteliä itsestään ja kiinnostuksistaan ja ovat usein hyvin kriittisiä kaikkea sellaista kohtaan, mistä "eivät pidä".
Kuitenkin, usein vaikuttaa siltä että nämä asiat, joista he "eivät pidä", ovat asioita joista he eivät tiedä yhtään mitään.
Kyse taitaa olla jostain ennakkoluuloista, he pelkäävät kovasti sitä, mitä heistä muut ajattelevat. Mieti nyt, jos "Rock- jäbä" tunnustaa pitävänsä vaikka björkistä, niin sitähän saattaa vaikka rokkikukkokaverit ruveta kiusailemaan.
Useat näistä "ahdasmielisistä" ihmisistä myös pyrkivät todistelemaan, miten heidän mielipiteensä on ainoa oikea, ja muut ovat väärässä.
 
Mielestäni tällaisella asenteella ihminen ei kehity elämässään kovinkaan pitkälle. Jos ei ole yhtään innoissaan oppimaan uutta ja tutustumaan uusiin asioihin ilman ennakkoluuloja, vaan yrittää tuolla tavalla väkisin pidätellä itseään jumissa, niin lopputuloksena ei varmastikaan ole kovin iloinen ja elämään annetun aikansa järkevästi käyttänyt ihminen. Mistäköhän nämä asennemallit tulevat, kai ne jostain peritään(?)
 
Itsekään en kaikesta musasta tykkää mutta yritän aina päästä kaikkeen edes vähän sisään, enkä ala heti dissailemaan että "hirveetä paskaa", ei siitä ole mitään hyötyä näyttää muille että on väkisin negatiivinen ihminen.
 
Pahinta on että tämä asenneongelma ei ilmene pelkästään musiikkiin liittyvissä asioissa, vaan ihan jokapäiväisessä elämässä. Kasvakaa jo aikuisiksi
 
Olipa ihanan tyhjentävästi sanottu. Muuta en jaksa nyt lukea mutta tuo kyllä lämmitti sydäntä.

Ritari sir Mick Jagger on kyllä pesunkestävä bisnesmies ennen kaikkea. Mutta Keith Richardsilla on kyllä tatsia. Karismaahan niillä on toki kaikilla.