Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuka diggailee vanhaa NWOBHM-tavaraa?
 
Iron Maiden on henk. koht. suosikkibändini, ja kaksi ensimmäistä albumiaan ensimmäiset kosketukseni vanhaan brittiheavyyn. Saxon, Samson ja Diamond Head mm. ovat tutustumislistallani olevia nimiä.
 
Oliko NWOBHM todellinen "aalto", vai oliko kyseessä ennemminkin median paisuttelema, muutaman johtobändin ympärille keskittynyt ilmiö? Tähän ja moneen muuhun kysymykseen löytää vastauksen Iron Maiden-biografiasta Run To The Hills, joka bändin historian ohella tulee kertoneeksi myös uuden aallon brittiheavyn vaiheet.
 
Bändejä saa suositella, ja keskusteluahan tässä on tarkoitus herättää.
 
Kuulemani NWOBHM-albumit:
 
Iron Maiden - Iron Maiden
Iron Maiden - Killers
Diamond Head - Lightning To The Nations
Samson - Shock Tactics
Saxon - Wheels Of Steel
 
Näistä Saxonin albumi on ehdottomasti paras.

Kuka diggailee vanhaa NWOBHM-tavaraa?
 
Oliko NWOBHM todellinen "aalto", vai oliko kyseessä ennemminkin median paisuttelema, muutaman johtobändin ympärille keskittynyt ilmiö?
 
Itse olin nuori kolli kun tämä brittihevi vyöryi maailmalle ja tietysti härmäänkin. Senhän koki hyvin kokonaisvaltaisesti - ei kyseessä ollut mikään ilmiö vaan ainoa ja oikea totuus :-)
 
Eli vankasti oltiin sitä koulukuntaa, että Maiden, Saxon, Leppard jne. oli kaiken arvostelun yläpuolella. Matsku oli vaan niin hyvää. Ja kaikki muu ihan sontaa (vaikka salaa jostain muustakin saattoi pitää, mutta eihän sitä voinut paljastaa...)
 
Ja tokihan tähän sisältyi myös pre-NWOBHM-osastoa eli Priest, Motörhead, Deep Purple, Led Zeppelin...mutta myös Rainbow, Whitesnake, Van Halen, Accept jne.
 
Tuosta Saxonista sen verran, että The Eagle has Landed -live on edelleenkin yksi maailmankaikkeuden kovimmista livelätyistä.

Uusimmassa Soundissa näyttää olevan juttu NWOBHM:ista. Eipähän tuosta genrestä tainnut kovinkaan montaa yleiseen tietoisuuteen jäänyttä alan klassikkoa nousta, Maiden ilmeisimpänä ja kai Saxon pitää semmoiseksi myös laskea. Yllättävää kyllä YouTubesta näkemäni video Saxonin edelliseltä levyltä kuulosti todella hyvältä, paremmalta kuin bändi koskaan on kuulostanut. Koskaan aikaisemmin en ole pitänyt sitä vakavasti otettavana hevibändinä, oliskohan se nyt vanhoilla päivillään muuttunut semmoiseksi.
 
Ja tulihan sieltä myös Def Leppard, mutta senkin laatuaika taisi jäädä kahden levyn mittaiseksi, High'n'Dryn ja Pyromanian.
 
EDIT: Stone cold kerkesikin esittää jo vähän samoja asioita.

Ja tokihan tähän sisältyi myös pre-NWOBHM-osastoa eli Priest, Motörhead, Deep Purple, Led Zeppelin...mutta myös Rainbow, Whitesnake, Van Halen, Accept jne.
 
Eihän noi kaikki oo brittiläisiä.. Vai eiks nää PRE-NWOBHM bändit tarvikaan olla.

Vai eiks nää PRE-NWOBHM bändit tarvikaan olla.
 
Jos nyt oikein m-netin taattuun tyyliin saivarrellaan, niin ei. Pre-NWOBHM tarkoittaa vain aikaa ennen ko. genren syntymää.

Angel Witchia ei kai oltu mainittu vielä. Nimikkoalbumi on joka tapauksessa kova kiekko joka kannattaa tarkastaa. Tankin alkupään tuotannosta löytyy myös toimivaa tavaraa.

Venom on itselleni ehkäpä kirkkain sekä pitkäikäisin suosikki NWOBHM-navetasta. Kyllähän niitä Iron Maideneitakin tuli kuunneltua mutta se kama väsyi kyllä todella äkkiä mistä johtuen en muutamaa levyä lukuunottamatta bändiin enää huomiota kiinnitä.

Kokonaisia levyjä en ole kuullut kuin nuo Maidenin omat jotka aloittaja mainitsi. Random-biisejä sieltä täältä olen kuullut Diamond Headilta, Angel Witchiltä, Quarz (tms. joku tommone) ja Witchfyndeltä.. muistelisin että Mercyful Fatekin listattiin jossain NWOBHM-sivulla, sitä sitten toki olen kuullut paljon, jos se tämmöseks bändiks lasketaan.
 
EDIT: Niin ja Venomiakin olen tainnut kuulla, sitä Black Metal-levyä.
EDIT2: Niin ja Priestiä tosiaan kans.

Judas Priestiä kehotan kuulemaan.

Judas Priestiä kehotan kuulemaan.
 
Sitä ei taida kukaan varsinaiseksi NWOBHM:ksi laskea, mutta kannattaahan sitä silti kuunnella. Rockarollaa ainakin.

Sitä ei taida kukaan varsinaiseksi NWOBHM:ksi laskea, mutta kannattaahan sitä silti kuunnella. Rockarollaa ainakin.
 
Mun pitää nyt varmaan sääntöjen mukaan sanoa että genretys on perseestä.

Mun pitää nyt varmaan sääntöjen mukaan sanoa että genretys on perseestä.
 
Genretys ja genretys; mielestäni tässä asiassa on selvä ero, koska NWOBHM:lla tarkoitetaan nimenomaan tietyn aikakauden aikana tunnetuksi tulleita bändejä (eli 70-luvun lopulla). Priest taas tahkosi jo selvästi aiemmin.

Kyllähän minä tiedän ettei tähän kannattaisi kommentoida mitään, mutta en malta olla sanomatta: Genretyksessä ei ole mitään vikaa. Se helpottaa asioista keskustelemista.

Tässähän on tää legendaarinen sivusto: http://www.nwobhm.com/

Kuka diggailee vanhaa NWOBHM-tavaraa?
 
Praying Mantis on tutustumisen arvoinen nwobhm-bändi. Yhtye soitti Maidenin kanssa vielä vuonna 1980, mutta 80-luvun alun ongelmat söivät sen suosiota eikä siitä tullut ikinä kovin suurta. Minusta Mantis oli ehkä melodisin uuden brittiheviaallon bändi.
 
http://www.praying-mantis.com/

Kyllähän minä tiedän ettei tähän kannattaisi kommentoida mitään, mutta en malta olla sanomatta: Genretyksessä ei ole mitään vikaa. Se helpottaa asioista keskustelemista.
 
Se olikin sellainen huumorivitsi.
 
Yleensä JP lasketaan kyseiseen genreen.

Kaksi sanaa: Judas Priest.

Oliko NWOBHM todellinen "aalto", vai oliko kyseessä ennemminkin median paisuttelema, muutaman johtobändin ympärille keskittynyt ilmiö? Tähän ja moneen muuhun kysymykseen löytää vastauksen Iron Maiden-biografiasta Run To The Hills, joka bändin historian ohella tulee kertoneeksi myös uuden aallon brittiheavyn vaiheet.
 
En tiedä mitä Maiden-kirja sanoo, mutta ainakin itselleni on jäänyt sellainen käsitys, ettei kyseessä ollut pelkkä median paisuttelema trendi-ilmiö. 70-80 -lukujen taitteessa noita bändejä on perustettu tajuton määrä, joista monet ovat tehneet comebackeja takavuosina, tai olleet koko ajan enemmän tai vähemmän aktiivisia.
 
Omiin suosikeihin lukeutuu ehdottomasti jo mainittu Angel Witchin ensimmäinen ja samalla bändin nimeä kantava levy. Samalta bändiltä myös Screamin' and Bleedin' -lätty kannattaa kerätä talteen jos NWOBHM-kama kolahtaa.
 
Bändejä on toki lukuisia, mutta harmillisen monet näyttävät jääneen 80-luvulla Maidenin ja Priestin jalkoihin ja ovat siten jääneet pienemmän faniporukan jutuiksi. Ihmeellistä sinänsä, koska monelta bändiltä löytyy jopa Maidenin tasoista tavaraa vaikka missä määrin. Esimerkiksi Diamond Headin debyytti Lightning to the Nations hakee vertaistaan NWOBHM-osastolla. Niin ikään brittiläisen Holocaust-pumpun levytykset ovat hienoa tavaraa, eikä White Spiritin, Warfaren tai Tygers Of Pan Tangia sovi unohtaa.
 
Joskus onnistuin levymessuilta korjaamaan talteen Ravenin levyjä, eikä mennyt siinäkään sijoituksessa rahat hukkaan.
 
Witchfinder General ja omalle kaikkien aikojen top5-listalle menevä Pagan Altar ovat osittain enemmän Doom-osastoa, vaikka NWOBHM:n vaikutus kuuluukin musiikissa selvästi.
 
Jos bändeihin kiinnostaa tutustua enempi niin etsivä löytää esimerkiksi googlen tai Metal-Archives -sivuston kautta aika kattavasti alan yhtyeitä.

Ah, NWOBHM... Tästä karsinasta löytyy monia aivan upeita bändejä, joista suuren suuri osa on itseltä kuulematta. Bändejä jotka tekivät esim. vain yhden sinkun tai parhaimmillaan ehkä albumin oli kuitenkin sadoittain eivätkä edes kovimmat metallifriikit ole edes kuulleet kaikista joukkioista joita noihin aikoihin briteissä pyöri.
 
Diamond Head on kyllä se ikuinen suosikkini NWOBHM maailmasta, tuskin koskaan tulee vastaan kovempaa. Ketjussa vielä ilman mainintaa jääneitä bändejä olisi ainakin Tresspass, Geordie, E.F. Band (joka on itseasiassa peräisin ruotsista, osallistui kuitenkin muistaakseni esim. ensimmäiselle legendaariselle Metal for Muthas kokoelmalle joka sisältää mm. ensimmäiset julkaistut Iron Maiden äänitykset ja on siksi varsin haluttu äänite), Raven, Agony Bag (aivan tolkutonta tavaraa saksofoneineen ja proge/psykedelia vivahteineen) ja tietysti mahtavat naisvetoiset Girlschool ja Rock Goddess.
 
Savage, Sweet Savage, Warfare, Crucifixion, Grim Reaper ja Tokyo Blade seuraavaksi hankintaan. Pari aika mahdotonta joukossa, hehe...