Etno, proge, latin ›

Millanens tuo Yesspeak DVD on?

Millanens tuo Yesspeak DVD on?
 
Mitä mainioin pätkä, sitä audiomuodossa olevaa konserttiosaahan tuossa onkin jo tullut kritisoitua. Dokkaripuoli silti kerrassaan loistava, vaatii kyllä englannintaitoa mutta saahan siihen sentään tekstitkin enkuksi niin helpottaa. Suosittelen! Mitään perinpohjaista Yes-historiikkia siinä ei läpi käydä, mutta monet vaiheet ja soittajien ajatukset tulee kahlattua. Alan Whiten juttelu on ainoa mikä kuulostaa hieman kuivakalta.

Ja sillä ei siis ole niin musiikillista arvoa, vain tuo dokkari?

Hemmetti, haluisin pitää tästä, mutta ei tipu. Close to the Edge -biisin olen kuullut ja ei kolahda vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaan. Pitää kai ostaa se levy ja yrittää kuunnella sitä kokonaisuutta sitten.

Hemmetti, haluisin pitää tästä, mutta ei tipu. Close to the Edge -biisin olen kuullut ja ei kolahda vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaan. Pitää kai ostaa se levy ja yrittää kuunnella sitä kokonaisuutta sitten.
 
Close to the Edge voi olla aloittelijalle hieman vaikea. Kannattaa ehkä kokeilla Fragilea ensiksi. Going for the One saattaa myös olla helpompi lähestyttävä.
 
Minun ensimmäinen Yes-levyni oli kyllä itse asiassa juuri Close to the Edge. Ostin sen ja 90125:n samalla. Se ei avautunut ihan heti vaan vaati jonkin verran kypsyttelyä.

Close to the Edge voi olla aloittelijalle hieman vaikea.
 
Hähää, en tiedä oliko tossa pilkettä silmäkulmassa :) Toivottavasti, muuten mennään vähän penkkaan :)

Eli olen suhteellisen uusi Yes:n kuuntelija. Levyjä on hankittuna CLoser to the Edge, Fragile ja Yesterdays. Mikä ois seuraava suositus? Ajatuksissa on Relayer tai the Yes album. Kannattaako ostaa Remaster sarjaa, vai onko nuo ekat vedokset ok kyseisiltä levyiltä? Niitä kun nyt sais 6,90€ hintaan, remastereista pitää pulittaa toista kymppiä.
 
Vähän vaikea sanoa. Jos pidät haasteista Relayer voi olla parempi, mutta jos lyhyemmät kappaleet Fragilella kuulostavat miellyttävämmältä osta The Yes Album. Ehkäpä The Yes Album on parempi ostos tässä vaiheessa. Onhan siinä myös määrällisesti eniten kappaleita joita Yes on soittanut livenä, vain yksi on jäänyt täysin soittamatta. Relayer on erinomainen ostaa sen jälkeen. Molemmat klassikoita.
 
Noissa jotka mainitisit ei juurikaan ole väliä ostatko remastesterin vai ei. En tosin tiedä onko soundeissa eroja. Väittäisin että ainut Yes remasteri, josta todella kannattaa harkita ekstran maksamista on Going For The One. Itse pidin suuresti lisäkappaleista ja alkuperäisten eri versioista. Onhan ne remasterit tyylikkäämpiä pahvikoteloineen ja historioineen ja tuo CDONin tarjous ja remaster hinta ylipäätään on verraton.
 
Ja sillä ei siis ole niin musiikillista arvoa, vain tuo dokkari?
 
Ei pahemmin. Minulla on versio (ilmeisesti suurin osa on juuri tätä versiota) jossa on mukana koko livekeika pelkkänä audiona. Kyseessä ilmeisesti Montreux keikka vuodelta 2003. Saatan erehtyä. Tiedustelutietojeni mukaan Montreux 2003 live DVD ja CD tulee ensi kuussa. Tarkasta tiedot tarkemmin CDONista. Jos haluat musiikkia, ei kannata ostaa Yesspeakkia. Dokumenttinä se puolestaan on varsin hyvä, mutta jos olet kiinnostunut myös kasari Yessistä osta ehdottomasti Yesyears DVD.
 
Yesspeak lähinnä suhtautuu nyrpeästi "maalliseen" musiikkiin, joka tosin on varmasti monelle mieleen. Toisin kuin Yesyearsisssä, Yesspeakissa näkee paremmin jäsenien touhuja konserttien ulkopuolella. Kauhea sekin kohta, jossa Jon Anderson näyttää keskisormea keikkabussissa. Mukana ei muuten tule "Free posteria" vaikka niin kannessa lukee vaan sen joutuu tilaamaan netistä ja joutuu maksamaan postikulut. Kampin Anttilassa Yesspeak (konserttitalenne versio) maksaa muuten vain vähän alle 10e!
 
Hemmetti, haluisin pitää tästä, mutta ei tipu. Close to the Edge -biisin olen kuullut ja ei kolahda vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaan. Pitää kai ostaa se levy ja yrittää kuunnella sitä kokonaisuutta sitten.
 
Muistan ettei se minullekaan kolahtanut heti. Viiden kuuntelu kerran jälkeen tuntui ettei se niin sonta olekaan. Pari lisää niin se oli yksi parhaista kappaleista koskaan. Osta ihmeessä levy sillä siinä on paljon muutakin. Kannattaa myös ostaa ehkäpä Fragile tai The Yes Album. Helpommin lähestyttäviä jos Yes ei ole entuudestaan tuttu. Älä luovuta, hienoa että haasteet ovat mieleen!

Vähän vaikea sanoa. Jos pidät haasteista Relayer voi olla parempi, mutta jos lyhyemmät kappaleet Fragilella kuulostavat miellyttävämmältä osta The Yes Album. Ehkäpä The Yes Album on parempi ostos tässä vaiheessa. Onhan siinä myös määrällisesti eniten kappaleita joita Yes on soittanut livenä, vain yksi on jäänyt täysin soittamatta. Relayer on erinomainen ostaa sen jälkeen. Molemmat klassikoita.
 
Noissa jotka mainitisit ei juurikaan ole väliä ostatko remastesterin vai ei. En tosin tiedä onko soundeissa eroja. Väittäisin että ainut Yes remasteri, josta todella kannattaa harkita ekstran maksamista on Going For The One. Itse pidin suuresti lisäkappaleista ja alkuperäisten eri versioista. Onhan ne remasterit tyylikkäämpiä pahvikoteloineen ja historioineen ja tuo CDONin tarjous ja remaster hinta ylipäätään on verraton.
 
Kiitos vain kommenteista kaikille. Tein päätöksen ostaa Relayer ensin ja täytyy sanoa ettei se helpolla päästä... Ans kattoo ny jonkin aikaa. Kyllä se siitä avautuu. Pakkohan se tai luulee pian itseään pöljäksi.
 
Mainostetaan nyt, että tilasin Relayerin Levykauppa ÄX:stä hintaan 6,90€ ja se paljastui olemaan remaster bonus raidoilla ja hienoilla lisäkoteloilla sekä lehdyköillä. ÄX on tämän hetken ykköskauppa. Kotimainenkin, Suosikaa siis!
 
The Yes Album pitänee hommata hetimiten myöskin, kun itselle tosiaan helpommalla avautuu lyhyemmät biisit ja pidän erityisesti Fragile-levystä.

Komppia edelliselle, äx-miehet urles!
 
Hommaa vain se Yes Album, sillä aloitin itsekin tutustumisen tähän moniuloitteiseen bändiin. Time and Word ja Fragilekin on niitä helpoimpia lähestyttäviä. Siitä eteenpäin on sitten helpompi vastaanottaa mitä nyt eteen tuleekaan ;-)

Hemmetti, haluisin pitää tästä, mutta ei tipu. Close to the Edge -biisin olen kuullut ja ei kolahda vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaan. Pitää kai ostaa se levy ja yrittää kuunnella sitä kokonaisuutta sitten.
 
Pakko päästellä heti alkuun: Minua tuon kyseisen biisin alkuosio häiritsee ihan suunnattomasti. Ehkä tämä on sopimattomasti sanottu, mutta minusta siinä Steve Howen tiluttelussa on yhtä paljon tyylitajua kuin Slayerin sooloissa. En tykkää olleskaan. Ja jotenkin mua noissa Howen sooloissa aina on häirinnyt sekin, että miksi niihin on jätetty niitä mokia ja kömmähdyksiä? Antaahan se jotenkin livemeininkiä ja niin poispäin, mutta jotenkin se vain häiritsee kun taustapumppu soittaa täydellisen timmisti.
 
Muutoin tuo on minusta lähes täydellisyyttä hipova levy, mutta juuri pahimmassa paikassa eli alussa on se levyn ainoa tökkivä osio.
 
No niin, kiitos ja anteeksi, phuh. Tuolta levyltä saattaa iskeä ne kaksi muuta viisua ensin. Itselleni kolahti ensimmäisellä kuuntelulla Siberian Khatru ja And You And I. Tuo viimeksi mainittu on mielenkiintoista kuultavaa myös muutenkin kuin erinomaisen kauniina viisuna. Nimittäin jos Dream Theater-orkesteria on kuunnellut, voi huomata kyseisen biisin olleen melkoinen inspiraation lähde. Jopa häiritsevissä määrin.
 
Kestoaan huomattavasti lyhyemmältä kuulostava nimikappale iskee kyllä muutaman kuuntelun jälkeen, kertosäe toimii oivana tarttumapintana siihen asti, kunnes kokonaisuus on hahmotettu.

Minulle Close To The Edge aukesi heti ja on edelleenkin yksi parhaista levyistä ikinä. Tosin sitä en hirveästi uskalla kuunnella, koska pelkään että se menettää tehoaan :(

Minulle Close To The Edge aukesi heti ja on edelleenkin yksi parhaista levyistä ikinä. Tosin sitä en hirveästi uskalla kuunnella, koska pelkään että se menettää tehoaan :(
 
Aika paha heitto. Mutta tuossahan on tosiaan perää. Jos pitää taukoa jostain erityisen rakkaasta levystä, on se sitten hieno fiilis kuulla seuraavan kerran. Mulle ei auennut ekalla eikä kyllä vielä tokallakaan vaan vaati useamman kuuntelukerran että pääsi sisään tunnelmaan. Mun pitää yleensä jollain tapaa muistaa mitä tuleman pitää ja siinä vaiheessa voi alkaa tosissaan tykkään kappaleesta.
 
Levyä on mun mielestä aika vaikea kuvailla, samaten tuntemuksia mistä siinä pitää jne. mutta soundit on hienot ja kappaleet on täynnä harmoonisia osioita eikä mitenkään liian vaikeaa tutustua.

On tässä ihan parin viikon aikana tullut hankittua rautaisannos live-Yesiä Yessongsin, Yesshowsin ja Keys to Ascension -kaksikon muodossa. Parhaiten on mieleen jäänyt Ascension 2:lta löytyvä Close to the Edge; se nimittäin kuulostaa aivan törkeän väsyneeltä ja ponnettomalta. Alan Whiten tasainen ridenakutus introssa häiritsee todella pahasti.

minusta siinä Steve Howen tiluttelussa on yhtä paljon tyylitajua kuin Slayerin sooloissa. En tykkää olleskaan. Ja jotenkin mua noissa Howen sooloissa aina on häirinnyt sekin, että miksi niihin on jätetty niitä mokia ja kömmähdyksiä?
 
Ajattelin myös aikoinaan samoin (ja nyt hävettää) mutta homma selvisi vasta kun Howe veti kyseiset pätkät (esim ctte:n intron) livenä nuotista nuottiin - niissä on kuin onkin ajatus! Aluksi se 4:n minuutin alkuhypertely kuulosti siltä että nyt halutaan karsia seikkailijamieliset pois ja että kappaleen saisi kuunnella vain truediggarit, mutta kiinnitäpä huomiota siihen miten kitaratilut introssa soljuvat esim niihin Andersonin laulamiin "Daa"- ja "Da-Da"- kohtiin - kerrassaan nerokasta, kuten kaikki Yesin jutut aina.

Relayer on kyllä kinkkinen levy, alkaa nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen avautua. Gatesin instrumentaaliosa on aika hengästyttävä.

Onkohan minussa jotain vikaa, kun Tales from Topographic Oceans nousee aina vain korkeammalle Yes-arvoasteikollani?

Onkohan minussa jotain vikaa, kun Tales from Topographic Oceans nousee aina vain korkeammalle Yes-arvoasteikollani?
 
Ei, sinä olet terve kuin pukki. Yesin kaksi parasta levyä ovat Relayer ja juuri tuo Tales from Topographic Oceans. Fragilella ja Close To The Edgella ei ole ihan asiaa kärkisijoille. Tales humisee, trippailee ja seilailee ihan omissa sfääreissään. Kieltämättä levyn biisejä olisi voitu editoida enemmän tai vähemmän sieltä sun täältä, mutta siinä on silti sitä jotain.

Tuli nyt pistettyä Close to The Edge tilaukseen. Sas nähä miten iskee, yesiä en muista kuulleeni koskaan aiemmin :D

Tuli nyt pistettyä Close to The Edge tilaukseen. Sas nähä miten iskee, yesiä en muista kuulleeni koskaan aiemmin :D
 
Varaudu ensimmäisellä kerralla järkytykseen. Toisaalta jos olet kuunnellut progea aiemminkin, ei isku ole välttämättä niin kova.