Yleistä keskustelua musiikista ›

Nykyään ei tosiaan vastaavaa vimmaa tai uhmaa löydy metelliscenestä ei sitten millään kuin mitä Panteralla aikanaan oli. Siinä oli yhtye joka sekä näytti että kuulosti helkkarin vihaiselta ja aggressiiviselta.
 
Joo, ainakin Metal Magicin, I am the Nightin. Projects in Junglen ja Power Metallin aikaan. Hurjan näköisiäkin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Pantera_Power_Metal.jpg Vinnie Paulista on muitakin kuvia, joista voi päätellä ettei silmämeikit oikein miehelle sovi:) Panteran mystiikalle, vihaisuudella ja aggressiivisuudelle on ehdottomasti etu, ettei bändi lyönyt itseään läpi ensimmäisten levyjen aikaan. Jälkiaikojen meininki olti tosiaan omassa sarjassaan erinomaista, eikä itseasiassa nuo vanhatkaan mitään tajuttoman huonoa ole muistaakseni.
 
Myös Maynard James Keenanin mystisyys hieman karisee, kun mies vetää biisiä aerobick(?)-kuteet niskassa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=j4V8TlCLthU
 
Jotenkin kyllä aika hyvä biisi tuokin.
 
Ennen noita luurankoja oli vaikea etsiä:) Nyt kaivamiseen menee puoli minuuttia.

MISSÄ ON KAIKKI UHMA?
MISSÄ ON KAIKKI AHDISTUS?
MIKSI KAIKKI ON NIIN MUKAVIA?
 
Jotenkin tuntuu että nykypäivänä pitää olla niin perkeleen mukava ja kaikkien kaveri jotta saa kappaleita soimaan edes Perähikiän paikallisradioon. Miksei kukaan enää kukkoile? Nyt tarvitaan jotain piristystä musiikkikentälle! Alkaa riittää nää äidin pikku pullamössöpojat.
 
Todennäköisesti saan tästäkin näpeilleni ja joku minua paljon kokeneempi kaveri kertoo, että "kattoskun ei kellekään saa olla ilkeä, kun ei koskaan tiedä millon senkin kaverin apua voi tarvita".

 
oikea musiikillinen uhma ja ahdistus tulee kun muusikon elämässä on uhmaa ja ahdistusta.
 
Teiniuhmaa ja -angstia en paljon tähän laskisi - vaikka sillähän toki koko rock´n roll -bisnessa pyöriikin. So. ollaan leikisti rajuja ja kapinallisia. Viimeistään 17-vuotiaina on pääosin seestytty - mitä nyt muutama on ottanut jutun tosissaan ja sauhuaa asiasta edeleenkin.
 
Suomessa on niin tasaiset olot, että yhteiskunnallinen tilanne vähemmän kunnon angstia synnyttää - huonot perheolot sitä paremmin, mutta toki siihenkin sosiaalitädit pyrkivät vaikuttamaan - ja siten vähentävät aidon ahdistuneen rappioesteettisen taiteen syntymistä. Jos lapsella ei ole huolehtivia vanhempia - mielummin siis juopot tai narkkarit, väkivaltaiset yms. jo pienestä pitäen niin silloin kyllä lapsella on hyvät edellytykset kasvaa sekasortoisessa maailmassa, jossa oma pääkin on sopivaa kaaosta ja rajatilaelämää - siitä kyllä syntyy aidosti rankkaa tilitystä ja rajumpaa musisointia - semmoiseen ei keskiluokkaisen perheen musiikkiopistoa käynyt jälkipolvi pysty. Eri asia on, että kuinka tarpeellista angstiaan purkavien uhmakkaiden sairaskertomusten seuraaminen on - toki mielenkiintoista lajissaan, mutta enpä taiteen ylimmäksi prinsiipiksi ylentäisi. Aito ja rehellinen ymmärrystä laajentava ilmaisu on silti aina kannatettavaa ja tutustumisen väärtiä.

nykypäivänä pitää olla niin perkeleen mukava ja kaikkien kaveri jotta saa kappaleita soimaan edes Perähikiän paikallisradioon. Miksei kukaan enää kukkoile?
 
musta ainaki hynynen, putro ja ylppö on aika kovia kukkoilemaan eikä hirveesti vittuiluakaan säästellä.. ja silti niiden biisit soi aika palion radiossa..

Mystiikkaa on tietysti monenlaista. Omasta mielestäni kiehtovaa voi olla sekin, kun Alex Lifeson saapastelee muina miehinä ilman sen suurempia elkeitä johonkin pieneen paikalliseen soitinliikkeeseen ja opettaa pikkupojille miten jokin tietty Rush-riffi soitetaan oikein. Se tietysti, että Ossi tahi Hulkon Antti saa oman tahattomasti humoristisen primetime TV-shownsa, missä näytetään että paskantaa se pop-starakin, on aivan omiaan tekemään koko kansan salkkarihupia hela taiteenlajista. Toisaalta populismi on seikka, joka myy ja kaupallisuus iso pala polakkaa. Monitahoinen seikka, millä on puolensa riippuen siitä kuinka asiaa katsoo. Pitäisikö ihmisille kuitenkin tarjota vain Elviksiä, jotka linnoittautuvat hotellihuoneisiinsa ampumaan televisioita eli kumpi parempi?