Yleistä keskustelua musiikista ›

MISSÄ ON KAIKKI UHMA?
MISSÄ ON KAIKKI AHDISTUS?
MIKSI KAIKKI ON NIIN MUKAVIA?
 
Jotenkin tuntuu että nykypäivänä pitää olla niin perkeleen mukava ja kaikkien kaveri jotta saa kappaleita soimaan edes Perähikiän paikallisradioon. Miksei kukaan enää kukkoile? Nyt tarvitaan jotain piristystä musiikkikentälle! Alkaa riittää nää äidin pikku pullamössöpojat.
 
Todennäköisesti saan tästäkin näpeilleni ja joku minua paljon kokeneempi kaveri kertoo, että "kattoskun ei kellekään saa olla ilkeä, kun ei koskaan tiedä millon senkin kaverin apua voi tarvita".

 
oikea musiikillinen uhma ja ahdistus tulee kun muusikon elämässä on uhmaa ja ahdistusta.
 
Teiniuhmaa ja -angstia en paljon tähän laskisi - vaikka sillähän toki koko rock´n roll -bisnessa pyöriikin. So. ollaan leikisti rajuja ja kapinallisia. Viimeistään 17-vuotiaina on pääosin seestytty - mitä nyt muutama on ottanut jutun tosissaan ja sauhuaa asiasta edeleenkin.
 
Suomessa on niin tasaiset olot, että yhteiskunnallinen tilanne vähemmän kunnon angstia synnyttää - huonot perheolot sitä paremmin, mutta toki siihenkin sosiaalitädit pyrkivät vaikuttamaan - ja siten vähentävät aidon ahdistuneen rappioesteettisen taiteen syntymistä. Jos lapsella ei ole huolehtivia vanhempia - mielummin siis juopot tai narkkarit, väkivaltaiset yms. jo pienestä pitäen niin silloin kyllä lapsella on hyvät edellytykset kasvaa sekasortoisessa maailmassa, jossa oma pääkin on sopivaa kaaosta ja rajatilaelämää - siitä kyllä syntyy aidosti rankkaa tilitystä ja rajumpaa musisointia - semmoiseen ei keskiluokkaisen perheen musiikkiopistoa käynyt jälkipolvi pysty. Eri asia on, että kuinka tarpeellista angstiaan purkavien uhmakkaiden sairaskertomusten seuraaminen on - toki mielenkiintoista lajissaan, mutta enpä taiteen ylimmäksi prinsiipiksi ylentäisi. Aito ja rehellinen ymmärrystä laajentava ilmaisu on silti aina kannatettavaa ja tutustumisen väärtiä.