Yleistä keskustelua musiikista ›

No olihan Lennon jo Pepperia tehdessään jo 26-27 -vuotias, Harrison 23-24 -vuotias, joten siinä pyöritään. Ja edelleen Abbey Roadin aikaan he vieläkin olivat alle kolmekymppisiä.
 
Jep, mutta tuon ikäteorian mukaan niitten levyjen olisi pitänyt pikkuhiljaa tulla huonommiksi ja huonommiksi kun ikähän on kokoajan lisääntyvä juttu.
 
En oikein tiedä, kuinka moni rankkaa esim. Rollareilta esim. 80-luvulla tehdyt kiekot Palsareiden parhaimmiksi.
 
Palsareiden? Rollarit on kyllä niin tutkimaton yhtye että vaikea on sanoa.
 
Ja säilytti kapinallisuutensa, arvaamattomuutensa.
 
Nimenomaan. Ei mennyt edes siihen ansaan, että olisi alkanut miellyttämään omia fanejaan, mihin putoaa suurin osa ulospäin kovinkin kapinallisista rokkareista. Ja ehkä siinä muuten on osaselitys sille myöhempien aikojen levyjen heikkoudelle joillain artisteilla/bändeillä. Paineet miellyttää levy-yhtiötä, faneja, lehdistöä yms. kasvaa liian isoiksi. Toinen tällainen tuli muuten heti mieleen, ja se on Primus yhtyeenä. Mennään missä tykätään ja aina toimii sillä omalla nyrjähtäneellä tavallaan.

Mä kaipaan takasin niitä rumia ja vanhempiakin äijiä tekemään musaa!!
 
Aukase pajan ovet. Tullaan oikei porukalla:)
 
Tottaha sää puhut, vaikka määkään ny en ihav vanaha vielä oo niin silti joskus tuntuu, että liiav vanaha kuitenkin:)

Näin varovasti heittäen voi kuitenkin suositella, että kannattaa kuolla vuosi pari ennen kolmenkympin rajapyykkiä; ei tule tehtyä enää jäähdyttelylevyjä, reunionlevyjä...
 
Olisiko Doorsitkin muuttuneet AOR-bändiksi, jos Jimppa ei olisi harrastanut Pekka Puskan mustalla listalla olleita elämäntapoja? Hendrixkin oli jo ihan riekaleina paineista; mistä olisi hänen sävelkynäänsä enää uusia kuvioita löytynyt? Pete Townshend oli about 26 v. Who's Nextin aikoihin. Mitä Who'lta tämän jälkeen on tullut?
 
Tämä itsetuho ja luominen -asetelma on herkullinen. Kuinka monta klassikolevyä on tehty -kuten norjalainen hiihtomenestys- ihan Coca Colan ja tuoremehun voimalla? Rankalla mutulla veikkaan, että emme kuuntelisi montaakaan mestariteosta ilman kemikaaleja ym. tuotteita.

Näin varovasti heittäen voi kuitenkin suositella, että kannattaa kuolla vuosi pari ennen kolmenkympin rajapyykkiä; ei tule tehtyä enää jäähdyttelylevyjä, reunionlevyjä...
 
Olisiko Doorsitkin muuttuneet AOR-bändiksi, jos Jimppa ei olisi harrastanut Pekka Puskan mustalla listalla olleita elämäntapoja? Hendrixkin oli jo ihan riekaleina paineista; mistä olisi hänen sävelkynäänsä enää uusia kuvioita löytynyt? Pete Townshend oli about 26 v. Who's Nextin aikoihin. Mitä Who'lta tämän jälkeen on tullut?
 
Tämä itsetuho ja luominen -asetelma on herkullinen. Kuinka monta klassikolevyä on tehty -kuten norjalainen hiihtomenestys- ihan Coca Colan ja tuoremehun voimalla? Rankalla mutulla veikkaan, että emme kuuntelisi montaakaan mestariteosta ilman kemikaaleja ym. tuotteita.
 
Joo, mutta onko ne kemikaalit olleet luomassa tai edistämässä niitten paineiden muuttumista liian isoiksi? Syy vai seuraus? Jos Hendrix, Morrison ja muut eivät olisi eläneet kuten elivät, tekisivätkö he edelleen mahtavaa musaa? Klassikkolevyjä on tehty niin monella metodilla, että uskon muutaman tulleen valmiiksi ihan mehulinjallakin. Miksi ne mitkä muuttuivat AOR:ksi muuttuivat? Huumeet lopulta söivät luovuuden? Mikä olisi ollut olemassa kokoajan ilman mitään apukeinojakin. Ehkä?
 
Kun vertaa taas Zappaan, joka säilytti luomisvoimansa loppuun asti. Elämäntavat.
 
Jos sallitaan pieni poikkeaminen rokin ulkopuolelle, niin tuli tuossa mieleen Jaco Pastorius. Hänen elämäkerrastaan käy ilmi, että kaikki suurimmat innovaationsa ja sävellyksensä hän teki ollessaan vielä absolutisti. Kun rappiollinen elämä alkoi, hän sortui melko pian toistamaan vanhoja kikkoja. Mitään uutta ei lopulta enää syntynyt. Vanhan toistoa vain. No olihan se joidenkin mielestä rockjatsia, että ei ihan hirveä poikkeama. :) Luovuus kuoli kun rappio alkoi. Hyviä levyjä silti ilmestyi, koska hänellä oli käytettävänä sitä vanhaa materiaalia mitä kierrättää. Selvänä kautena tehtyä.

Kun vertaa taas Zappaan, joka säilytti luomisvoimansa loppuun asti. Elämäntavat.
 
Eikö Frank edes pössytellyt?

Eikö Frank edes pössytellyt?
 
Ei ainakaan elämäkertatietojen mukaan. Tuskin hänellä olisi ollut tarvetta valehdella tuollaista asiaa? Sehän olisi tehnyt maineen vain vauhdikkaammaksi. :)
 
Itseasiassa jossain bändikokouksessa oli joku alkuaikojen soittajista ehdottanut että annetaan kenkää tuolla Zapalle kun se ei käytä huumeita niinkuin kunnon Amerikkalaisen tulee.

Ei ainakaan elämäkertatietojen mukaan. Tuskin hänellä olisi ollut tarvetta valehdella tuollaista asiaa? Sehän olisi tehnyt maineen vain vauhdikkaammaksi. :)
 
Itseasiassa jossain bändikokouksessa oli joku alkuaikojen soittajista ehdottanut että annetaan kenkää tuolla Zapalle kun se ei käytä huumeita niinkuin kunnon Amerikkalaisen tulee.
 
Mikäs sille muuten tuli, oliko se keuhkosyöpä? Hoidostahan Tsappa kieltäytyi, motiivia en tiedä.
 
Eniveis, minun vinkkelistä katsoen Zappa oli kuollessaan nuori. Fyysistä ikääkin olisi ollut vaikea päätellä. Kuolleen Albert Järvisenhän brittilääkäri arvioi noin 70-vuotiaaksi.

Mikäs sille muuten tuli, oliko se keuhkosyöpä? Hoidostahan Tsappa kieltäytyi, motiivia en tiedä.
 
Elämänkertansa mukaan oli muistaakseni 11-vuotiaasta asti polttanut tupakkaa. Mitä huumeisiin tulee, melko vahvastikin oli niitä vastaan. Tuntui hyvinkin ärsyyntyneeltä kun mothers of inventionin jätkät tykkäsivät sekoittaa päänsä ja viettikin kiertueillakin aikansa eri hotellissa.

Hmm... Ritchie Blackmore oli 25 kun In Rock ilmestyi, Rainbown ekan levyn ilmestyessä jo kolmekymppinen. Toki oli tehnyt muusikon hommia duunikseen jo ennen ja tulihan Shades of DP jo 68 (jos sitä nyt haluaa Purple-levynä pitää). Mut jos kysymys oli siitä voiko yli 20-vuotiaana soittaa rockia niin kai se Rainbow Rising jotain kertoo.

Mikäs sille muuten tuli, oliko se keuhkosyöpä? Hoidostahan Tsappa kieltäytyi, motiivia en tiedä.
 
Eniveis, minun vinkkelistä katsoen Zappa oli kuollessaan nuori. Fyysistä ikääkin olisi ollut vaikea päätellä. Kuolleen Albert Järvisenhän brittilääkäri arvioi noin 70-vuotiaaksi.
 
Ei ollut keuhkosyöpä, vaan joku vatsasyöpä muistaakseni. Syntyi 1940, siitä voi laskea iän. Reilusti yli sen kolmenkympin kuitenkin.

Ei ollut keuhkosyöpä, vaan joku vatsasyöpä muistaakseni. Syntyi 1940, siitä voi laskea iän. Reilusti yli sen kolmenkympin kuitenkin.
 
Äh, eturauhassyöpään se kuoli. 4.12.1993. Eli inan vajaa 53-vuotiaana.

Pitkästä aikaa todella mielenkiintoinen keskustelu, harmi vaan että en osaa kommentoida tähän aiheeseen mitään järkevää, joten seuraan sivusta.
 
+ aloittajalle

Ei vanhemmiten tartte väsyneemmäksi tulla. Uusiutua kyllä pitää, ainakin jollain tasolla ja edes henkisesti. Muuten päätyy rokkenrolli-washoutiksi ja hasbeeniksi, jota säälittävämpää ilmestystä ei olekaan. Sanoisinpa että Neumann on suhteellisen hyvä esimerkki tuosta. Se ei tuu enää ikinä löytämään ulos sieltä Autiotalostaan johon se on kerran jämähtänyt.

Vaikka Zappa tekikin uraauurtavaa musaa elämänsä loppuun asti, niin kyllähän ne legendaarisimmat levyt sijoittuvat sinne 60-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun, jolloin Zappa ei ollut vielä ratkaisevasti ylittänyt 30 vuoden rajapyykkiä. Aikakausilla saattaa myös olla merkityksensä (esimerkiksi 80-luvulla oli taipumus tukahduttaa rockin pioneerit). Lähes kaikkien artistien ensimmäiset nuorina tehdyt levytykset taitavat joka tapauksessa kuulua niihin parhaimpiin. Chuck Berrynkin suosio alkoi parin vallankumouksellisen alkuvuoden jälkeen laskea, en tiedä sitten kuinka paljon sillä oli tekemistä artistin iän kanssa.
 
Oikeastaan tässä on kyse siitä mitä pidämme rokkina. Kapinallisimmat levyt ovat yleensä tulleet nuorilta kun taas monet hienostuneemmat levyt tulevat vähän vanhemmilta. Miksei sitä hienostuneempaa musiikkia sitten voisi pitää kunnon rokkina? Ja tekeehän joku Tuomari Nurmio korkeasta iästään huolimatta rajumpaa musiikkia kuin monet nuoren polven rokkibändit. Hänenkin nuorena tehdyt levynsä vain taitavat jäädä historiaan legendaarisempina kuin nämä äskeiset...

Uskoisin, että se huumeiden käyttö kuului enemmänkin siihen kapinallisuuteen, joka taas mahdollisti kapinallisen rockin tekemisen. Eli että sekä hyvä, omanlainen musiikki että huumeiden käyttö johtuivat samasta syystä, ei niin, että hyvä musiikki olisi tullut huumeiden käytöstä.
 
Tässä keskustelussa minua toki vähän kiinnostaa että miten ihmiset mielessään määrittelelevät rockin. Näissä jutuissa kuitenkin se kokonaiskuva on suuri vaikuttava tekijä siihen miten musiikin kokee. Jos rock on jollekin sitä, että nuoret jätkät vetää itsetuhoisella maailmankiertueita kymmenilletuhansille huutaville ihmisille, niin totta kai se vaikuttaa loppujen lopuksi myös siihen fiilikseen, minkä siitä kotona kuunnellessa saa. Musiikkia on loppujen lopuksi aika turha miettiä erillään niistä tuntemuksista, mitä se aiheuttaa, ja tunteiden kokonaiskuvaan vaikuttaa niin moni muukin asia kuin itse ne äänet jotka kuulee. Jos joku bändi tahtoo korostaa kapinallisuuttaan, niin kyllä kaiken mahdollisen kapinallisen tekeminen (kunhan musiikki ei jää näiden asioiden varjoon) nostaa sitä bändin vaarallisuuden tunnetta ja sitä kautta - mun käsityksen mukaan - luo vahvemman ja kokonaisvaltaisemman elämyksen.
 
Eli hyvää, kapinallista ja luovaa musiikkia toki voi tehdä ilman huumeita ja alkoholia ja vaarallisuutta, mutta onko se sitten ihmisten mielissä yhtä "rock" kuin teos, jonka tekijät ovat tuollaisiin asioihin sekaantuneet. Eli kaikki riippuu aivan täysin siitä, mitkä asiat määrittelee rokkiin kuuluviksi. On varmasti ihmisiä, joiden käsitykseen rockista ei kuulu mitkään päihteet ja jotka pitävät kyseistä asiaa aivan täysin musiikillisena, mutta tällaiset ihmiset sitten tuskin taas tietävät kovinkaan paljoa eri bändien vaiheista, koska jos se musiikki on _kaikki_ kaikessa, niin mitäpä väliä sen tekijöiden elämällä silloin on.
 
Tuntuu siltä, että tuli kovin sekavasti, mutta nämä ovat jotenkin vaikeita asioita selittää. Tovottavasti edes joku ymmärsi.

Ja tekeehän joku Tuomari Nurmio korkeasta iästään huolimatta rajumpaa musiikkia kuin mitkään nuoren polven rokkibändit.
 
Kyä näi o.

Jep, mutta tuon ikäteorian mukaan niitten levyjen olisi pitänyt pikkuhiljaa tulla huonommiksi ja huonommiksi kun ikähän on kokoajan lisääntyvä juttu.
 
Vaan kun se huonontumisen raja näyttäis yleensä kulkevan vasta siinä kolmenkympin hujakoilla, kuten noista glx405:nkin esimerkeistä käy ilmi... Ei nyt pidä niin kirjaimellisesti ottaa tätä juttua, kyllähän jonkinlaista elämänkokemusta täytyy olla ennen kuin voi vakavasti tehdä yhtään mitään. Aika harvoin ne mestariteosten tekijät vastaavasti ovat kovinkaan paljoa alle kaksikymppisiä. Tässäkin löytyy tietty poikkeuksia siinä missä yli kolmekymppisissäkin.
 
EDIT: Tuo kemikaalikysymys vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin ihan selkeältä, eli jonkin aikaa ne saattavat innostaa artisteja yhä parempiin suorituksiin, mutta pitkän -eikä edes kovin pitkän- ajan kuluessa tuhoavat luovuuden. Vaikka tuo lause kuulostaakin suoraan jostain valistusjulisteesta repäistyltä, niin pitänee silti paikkansa. Ihan kuten kotomaassamme huippubändit käyttivät ennen polttoaineenaan viinaa ja nyt sitten maksavat sen seurauksia kuolemalla tai pöhöttymällä.
 
Zapan musiikkia en paljoakaan tunne, mutta hän taisi tosiaan säilyttää sen luovuutensa ihan loppuun asti. Mutta silti suuri yleisö sauhuaa enimmäkseen vain Mothers of Inventionista. Oliko Zappa silloin kuitenkin parhaimmillaan, vai johtuuko kunniotus ko. bändiä kohtaan vain sen syntyajankohdasta, kun kaikki oli vielä uutta? Tämäkin näin kärjistettynä. (Hups, Kassis tuolla ottikin jo asian puheeksi ylempänä.)

Tulipa tässä poikkeuksena mieleen myös Tom Waits, joka käsittääkseni ei nykyisin enää juopottelekaan ja tekee hurjempaa ja ainakin jollain mittapuulla "kapinallisempaa" musiikkia kuin nuorempana.

Brian Jones on esimerkki siitä, mihin totaalinen aineiden käyttö johti. Tarkoitan tällä sitä, että mieheltä loppui luovuus aineiden kohtuuttomaan käyttöön jo varhain ennen kuolemaansa. On selvää, että kemikaalien musertava käyttö tuhoaa aivot ja samalla luovuuden.
 
Sitten on nämä born to loose -heput tyyliin Johnny Thunders ja Sid Vicious, joilla koko karriääri on median välittämän (vääristyneen?) kuvan mukaan ollut vaarallista tietä tietoisesti kohti hautaa. Eri asia on, oliko Sid Vicious luovan taiteen huipulla missään vaiheessa?