Rock, pop, alternative ›

Really.
 
On hieno levy, aloita siitä niin minäkin.
 
Kokoelmat on plääh.
 
Jep, kieltämättä koksut on pidemmän päälle syvältä. Alkuun helppo ratkasu, mutta loppupeleissä monesti helposti sillisalaattia. Ei kuitenkaan aina.

Mulla on nyt tässä iskenyt jonkin aiheinen J.J. Cale -innostus. Kaverista en vaan tiedä oikein mitään, siis en keskeisiä levyjä tuotannosta, enkä odes kovin montaa kappaletta nimeltä. Kertokaahan siis mihin levyihin kannattaisi näin alkuvaiheessa tutustua.
 
Näihin kannattaa ehdottomasti tutustua:
 
-Naturally
-Really
-Troubadour
-Travel-log

Näihin kannattaa ehdottomasti tutustua:
 
-Naturally
-Really
-Troubadour
-Travel-log
 
Kiitos vinkistä. Koitan jostain moisia etsiä...

Mielestäni kaikki levyt ennen levyä #8 on huippuja, ja Travel-Log myöskin. Mutta olenkin viimosen päälle fäni. On kaikki levyt, bootlegejä läjä, DVD:t myöskin.
MadMattin listan allekirjoitan.
 
Itse hankin hiljattain kokoelmankin. Vain hollannissa (vuonna 2006) julkaistu "Collected". 3 CD:tä (60 kappaletta, muutama ennen julkaisemattomia) ja maksoi 18.50€ kotiiin kuljetettuna. Tilasin sen http://www.nl.bol.com:ista, mutta hinta nousi parilla eruolla heti kun seuraavan kerran sitä katsoin. Ja kaikkia kappaleita voi myös tuolla kauppasivustolla kuunnella.

-Naturally
-Really
-Troubadour
-Travel-log
 
Hyvä lista!
 
-Naturally
 
Eka levy, se usvainen klassikko. Kotikutoiset saundit. After Midnightin hidas versio.
 
- Really
 
Yhtä lailla usvaiset saundit, kesto ehkä 30 minuuttia.
 
-Troubadour
 
Sisältää biisin Cocaine ja studiosaundit
 
- Travel-Log
 
Erinomainen "comeback" levy n. vuodelta 1989! Modernimmat saundit, mutta silti bändimeininki eikä mitään syntikkahöttöä. Ei tunnetuimpia biisejä, mutta toisaalta miehen selkeästi parhaita. Olihan tämän levyn biisejä nauhoitettukin rauhassa vuosien ajan (n. 1984-88), kun Calella ei ollut levysopimusta.
 
Lisäksi erittäin hyviä on 5 (sis Sensitive kind) ja Grasshopper.

Tämä uusi Claptonin kanssa tehty "The Road To Escondido" -levy on kanssa kuuntelemisen arvoinen. Erittäin tyypillistä J.J.Calea, eikä Claptonin tarvitse coveroida eikä koppuloida erikseen biisejä.

Mustakin Claptonin ja Calen levytys on ylisiisti. Paikoin ihan hyvä meininki mutta claptonmaisen siisti tuotanto pilaa jonkin verran. Itse tutustuin Caleen ihan best of -kokoelman kautta (muistaakseni Best of J.J. Cale) ja innostuin kovasti. Parhaat biisit sijoittuvat kronologisen kokoelman alkupäähän, mutta jos sattuu halvalla löytymään niin se on kyllä hyvä levy aloituspaketiksi.

Itse hankin hiljattain kokoelmankin. Vain hollannissa (vuonna 2006) julkaistu "Collected". 3 CD:tä (60 kappaletta, muutama ennen julkaisemattomia) ja maksoi 18.50€ kotiiin kuljetettuna. Tilasin sen http://www.nl.bol.com:ista, mutta hinta nousi parilla eruolla heti kun seuraavan kerran sitä katsoin. Ja kaikkia kappaleita voi myös tuolla kauppasivustolla kuunnella.
 
Tuota Collected pakettia näyttäisi nyt olevan tarjolla suomessakin.
Kiinnostaisi kovasti tietää minkälainen Re-masterointi tuossa on.
Tuoko se jotain lisäarvoa?
 
Itseltäni löytyy ensimmäisen sukupolven cd-levyt jotka tuntuvat olevan ehtaa vinyyliä hieman heikkotasoisempia. Calen kamalta ei nyt tietenkään mitään mahdotonta hifiä pidä vaatiakkaan kun tuo soundimaailma on niin omansa.

...jotka tuntuvat olevan ehtaa vinyyliä hieman heikkotasoisempia. Calen kamalta ei nyt tietenkään mitään mahdotonta hifiä pidä vaatiakkaan kun tuo soundimaailma on niin omansa.
 
Niinpä, mulla noi vinyylit ovat olleet vuosia kestokuuntelussa, välillä enemmän, välillä vähemmän, ja niitten soundimaailma puree muhun. Toki kyllähän se musa on pääasia, mutta soundit tukee kokonaiskuvaa.
 
Calea on arvosteltu, ehkä syystäkin, "one trick horse"'ksi, mutta jos sen tempun taitaa tarpeeksi hyvin, niinkuin J.J., niin riittää mulle.
 
Siis kaks ekaa on mielestäni parhaat, sitten alkaa esiintyä toistoa, mutta kyllä niitä aina Grasshopperiin asti jaksaa veivata.
 
Kuten eräs tuttu sanoi, sopii joka mielentilaan.

Ostin sitten tuon Collected paketin ja täytyy sanoa että on erinomaisen kuuloinen masterointi. Varsinkin uran alkupään levytykset toistuvat (sopivan) kirkkaina ja syvinä mutta silti ehdottoman uskollisina Calen luomalle hengelle.
 
Nuo omistamani vanhat CD-levyt ovat kyllä jotenkin tukkoisia ja muutenkin hiukan latteita tähän verrattuna. vinyyleihin en juuri nyt pysty vertaamaan vaikka muutaman sellaisen omistankin
 
Biisi valinnat ovat myös onnistuneita joten kerrassaan mainio kokoelma.

Oi kun olisi nähnyt livenä... J.J. Calen musiikki on lähellä sydäntä. Herra osaa luoda mieletöntä tunnelmaa ja jotkut biisit ovat jopa hypnoottisia. Asiaa auttaa paljon hänen melkein kuiskaava äänensä. Vaikkei J.J. Cale mikään kitaravirtuoosi olekaan, hänen musiikkinsa on tosi svengaavaa. Ihan oikeasti, harva tekee tuollaisia biisejä. Hm.

Oi kun olisi nähnyt livenä...
 
Sitäpä minäkin toivon, mutta kuulemma JJ inhoaa lentämistä, joten lienee turha toivo saada häntä Rapakon tälle puolen.
 
Eräänlaisena lohdutuksena omalla kohdallani on kyllä se, että olen Rumban avustaja-aikoinani puhunut Calen kanssa puhelimessa... 8-)

Sitäpä minäkin toivon, mutta kuulemma JJ inhoaa lentämistä, joten lienee turha toivo saada häntä Rapakon tälle puolen.
 
Eräänlaisena lohdutuksena omalla kohdallani on kyllä se, että olen Rumban avustaja-aikoinani puhunut Calen kanssa puhelimessa... 8-)
 
Kateellinen olen. Itsekin meinasin haastattelua järkätä kun mies oli aktiivinen muutama vuosi sitten. Mutta en jaksanut sitten, kun ei ole mihinkään lehteen "suhteita", että olisi varmasti saanut julkaistua. Kiitoksia kuitenkin tekemästäsi haastiksesta, siinä on paljon enemmän informaatiota kuin JJ-jutuissa perinteisesti!
 
Nythän JJ on ilmeisesti jo aivan oikeasti eläkkeellä. Eli kaduttaa se kun en silloin joku vuosi sitten USA:hin lähtenyt keikan perässä. Se kun osui heinäkuulle, jonka olin sopinut olevani kielikurssilla Italiassa. :(

Kävihän J.J. Kulttuuritalolla 70-luvulla, olin paikalla, sali ei muistaakseni ollut täysi.

Kävihän J.J. Kulttuuritalolla 70-luvulla, olin paikalla, sali ei muistaakseni ollut täysi.
 
haistannyjo! :D Ei sulla olisi nauhaa tuosta keikasta. ;)
 
Ei taida JJ olla keikkaillut 2000-luvulla enää Euroopassa.

haistannyjo! :D Ei sulla olisi nauhaa tuosta keikasta. ;)
 
Ei taida JJ olla keikkaillut 2000-luvulla enää Euroopassa.
 
Oli vielä kelamankka-aikaa tuo, liekö kukaan nauhoittanut?

Oli vielä kelamankka-aikaa tuo, liekö kukaan nauhoittanut?
 
On nuo 70-luvun JJ keikat vähän sellaista harvinaisempaa herkkua (ei ollut diginauhuria hatussa niin monella, sano :D ). On mulla muistaakseni muutama, mutta ei taida yksikään kyllä olla Euroopasta. Niissä wanhoissa vaan on se oikea saundi.

Nykyään kun näitä artistien nimillä koristettuja kitaramalleja on muitakin kuin Les Paulin nimikkokitara, olisi hauska saada käsiinsä Harmonyn J. J. Cale -malli. 8-)

Nykyään kun näitä artistien nimillä koristettuja kitaramalleja on muitakin kuin Les Paulin nimikkokitara, olisi hauska saada käsiinsä Harmonyn J. J. Cale -malli. 8-)
 
Hiljattainhan saattoi Gibsonin sivuilla voittaa nimmarilla varustetun ES-335:n, ja Gibson oli kirjoittanut saatteeksi että JJ:n luottokitara on vuosien varrella aina ollut Gibson ES-335. Juupa juu.
 
J. Karjalainen kai väsäsi nuoruudessaan JJ Cale -kitaran "kopion"? Itse joku vuosi sitten funtsin mahonkisen halpis-Harmonyn hankkimista ebaystä, mutta jätin väliin.