Rock, pop, alternative ›

2112
 
Ehdottomasti Rushin yliarvostetuin albumi :)

Ehdottomasti Rushin yliarvostetuin albumi :)
 
No joo. Voi olla, tai sitten ei ;) www.progarchives.com sivustolla on alan harrastajien laittamassa järjestyksessä tuo mun "neljän suora" ja seuraavana heti 2112. Tuolla on muuten paljon hyvää juttua, siis levy arvioita Rushin levyistä.
 
Mites, onko Rushista kirjoitettu hyvää kirjaa?

Mites, onko Rushista kirjoitettu hyvää kirjaa?
 
Jon Collinsin Chemistryä kehutaan, vaikka sitä varten ei ilmeisesti bändin jäseniltä ole haastatteluja saatu. Itselläni on se varauksessa kirjastosta.
 
Niin ja 2112 on erittäin kova levy, voisipa melkein lisätä sen tuohon neljän suoraan. Sen kansi on ehkä Rushin paras, jotenkin tosi tunnelmallinen.
 
Suositellaanpas muuten tällaista sivustoa, kuin http://www.2112.net/powerwindows/ . Parin päivän ajan olen innolla lueskellut, kaikkea uutta ja mielenkiintoista on löytynyt. Tällä hetkellä työn alla Signals-tourbookin läpi kahlaaminen.

No joo. Voi olla, tai sitten ei ;) www.progarchives.com sivustolla on alan harrastajien laittamassa järjestyksessä tuo mun "neljän suora" ja seuraavana heti 2112.
 
Kun kerran netissä niin sanotaan, niin sen täytyy olla ainoa oikea mielipide? ;-)
 
Kyllä minustakin 2112 on vähän epätasainen kokonaisuus. Nimikappale, A Passage to Bangkok ja Something for Nothing ovat hienoja vetoja, mutta muut biisit eivät anna minulle aihetta hurraahuutoihin.
 
Mites, onko Rushista kirjoitettu hyvää kirjaa?
 
En ole lukenut tuota Chemistryä, mutta ainakin Visions on ihan hyvä. Sitä tosin alkaa jo ikä painaa.

Kyllä minustakin 2112 on vähän epätasainen kokonaisuus. Nimikappale, A Passage to Bangkok ja Something for Nothing ovat hienoja vetoja, mutta muut biisit eivät anna minulle aihetta hurraahuutoihin.
 
Minusta taasen Tears on hyvä veto (kaunis melodia),samoin Twilight zone kaikessa "omalaatuisuudessaan".Sen sijaan itse vierastan joitakin nimibiisin osia jotka ei niin sykähdyttäviä ole.
 
Makuasioita sano koira kun muniaan nuoli.
 
Tuli työmatkalla kuunneltua Grace Under Pressure ja täytyy sanoa ,että on yksi Rushin kovimpia levyjä.Se alun kolmikko (Distant,Afterimage,Red Sector A) on niin kova vetäisy ,että levy liitelee kevyesti asteikon kiitettävälle osiolle noiden voimalla.

Jopas täällä käydään kuumana.
 
80-luvun levyt, kuten aiemmin sanoin, on kultaa mulle. Signals, GUP, PW kaikki täyttä rautaa. HYF on lattea, Prestolla kunnia olla mun eka Rush-levy ja sitä kautta rakas, mutta live Show of Hands on varmaan kaikista Rush-levyistä se nostalgisin. Sen kun kuulin ja siihen sisälle pääsin (toinen Rush-levyni), niin piti hankkia koko kataloogi saman tien.
 
Tota videota pentuna tuijotin haltioituneena SKYlta. Biisi on siksi kovin tärkeä:
http://www.youtube.com/watch?v=11vlmjvxxdw

Mites, onko Rushista kirjoitettu hyvää kirjaa?
 
Contents Under Pressure: 30 Years Of Rush At Home And Away (Popoff, Martin) on ihan kohtalainen, ei tosin erityisen syväluotaava.

Luojan kiitos, että minä itse en tajua näistä kompressoinneista, digitaalisista säröistä tai muustakaan yhtään mitään, joten en pysty kovin perusteellisesti analysoimaan Vapor Trailsin soundimaailmaa.
 
Ei siinä muuten mitään mutta esim. kuulokkeilla kuunteleminen on mahdotonta. Alkaa ahdistamaan hiivatisti. Kaiuttimilla kuuntelu on edes jotenkin mahdollista. Silti harmittaa että se biisipotentiaali on osaksi pilattu melkoisella säröllä. Kyllä mä In Rockin kestän mutta :)

Meikäläinen törmäsi Rushiin ensimmäisen kerran joskus 80-luvun puolessa välissä ja nimenomaan tuohon 2112 -levyyn. Tuohon aikaan soiteltiin kavereiden kanssa treenikämpillä ja juteltiin paljon musiikista, ylipäätänsä erilaisista soittamiseen liittyvistä asioista.
 
Muistan olleeni ihan haavi auki; Rushin albumi "2112" oli uskomaton levy, siinä yhdistyvät tiukka soitto sekä jälleen tiettyyn teemaan perustuva biisit. Hienoja melodioita sekä taitoa vaativia biisirakenteita. Jotain sellaista mitä en ollut koskaan aiemmin kuullut. Ja kyllähän se on edelleenkin loistava äänite, tosin onhan Rushilla niin monta muutakin loistavaa levyä.
 
Ehdottomasti kuuluu niihin bändeihin, jotka ovat muovanneet käsityksiäni musiikista.

Muistan olleeni ihan haavi auki; Rushin albumi "2112" oli uskomaton levy, siinä yhdistyvät tiukka soitto sekä jälleen tiettyyn teemaan perustuva biisit. Hienoja melodioita sekä taitoa vaativia biisirakenteita. Jotain sellaista mitä en ollut koskaan aiemmin kuullut. Ja kyllähän se on edelleenkin loistava äänite, tosin onhan Rushilla niin monta muutakin loistavaa levyä.
 
Kyllä tässä levyssä on paljon hienoa, mutta jotenkin tuntuu että en saa siitä oikeaa otetta. Ainut kohta mikä räjäyttää pään on se ensimmäisen biisin "käyntiin lähtö rallatus" (tarkoitan siis 1.30 minuutin kohdalla käynnistyvää kohtaa), akustisine kitaroineen ja upeineen taustalauluineen, aaahhh...

Siinä on sitä jotain herkkää kun Lee laulaa "... and the meek shall inherit the earth" rauhallisella kitarasäestyksellä ja sitten Temples OF Syrinx lähtee jyräämään;). Aivan loistava biisi. Kyllä 2112 on paikkansa muutenkin ansainnut Rush-tuotannossa.

Mitäs ootte mieltä ekasta levystä?

Mitäs ootte mieltä ekasta levystä?
 
Kun en Zeppeliniä kuuntele, eikä väitetty kopiointi näin ollen pistä korvaan, pystyn nauttimaan siitä ihan hienona nuoruuden innolla vedettynä rock-levynä. Working Man on loistava biisi, ja muitakin ihan hyviä paloja on mukana, kuten vaikka In the Mood. Mielummin sen soittimeeni laitan, kuin vaikkapa Caress of Steelin.
 
2112:ssa on yksi pahasti tökkivä juttu, se yksi yltiöpirteä kitaramelodia vähän ennen laulun alkamista. Se vaan ei kuulu siihen. Kuuntelin aikoinaan livevetoja paljon enemmän kuin studioversiota, ja kuvittelin pitkään, että se on vaan joku Alexin kieli poskessa vetämä livehassuttelu.

2112:ssa on yksi pahasti tökkivä juttu, se yksi yltiöpirteä kitaramelodia vähän ennen laulun alkamista.
 
Se on semmonen bändin sisäinen läppä, otettu 1812 Alkusoitosta. Olikos se T_aikovskin? On se mustakin vähän :) Mut ei niin kauhea ku 2112:sen lopussa tuleva soolo :)
 
E: Jeps, The "2112 Overture" contains a guitar adaptation of a familiar part of Tchaikovsky's 1812 Overture.

Minusta taasen Tears on hyvä veto (kaunis melodia),samoin Twilight zone kaikessa "omalaatuisuudessaan".Sen sijaan itse vierastan joitakin nimibiisin osia jotka ei niin sykähdyttäviä ole.
 
Samaa mieltä. Twilight Zone on huippubiisi, se heti alkuun tuleva miljoona kertaa kuultu sävelkulku on ainoa mikä vähän ärsyttää. Ja Tearsin säkeistö on varmaan lempparijuttuni koko levyltä. Oikeastaan 2112 on harvinainen Rush-levy mulle siinä mielessä, että ne lyhyet biisit iskee huomattavasti sitä pitkää teosta paremmin.
 
Mielummin sen soittimeeni laitan, kuin vaikkapa Caress of Steelin.
 
Mutta Bastille Day on yksi bändin parhaista viisuista! Mun mielestä debyytti on kyllä kans oikein toimiva rokkilevy. Kokonaisuutena toimii oikein jees.
 
2112:ssa on yksi pahasti tökkivä juttu, se yksi yltiöpirteä kitaramelodia vähän ennen laulun alkamista. Se vaan ei kuulu siihen.
 
Höh. Minulle tuo Overturen alkuosa on vain odottelua, että noustaan tuohon kliimaksikohtaan.

Se on semmonen bändin sisäinen läppä, otettu 1812 Alkusoitosta. Olikos se T_aikovskin? On se mustakin vähän :) Mut ei niin kauhea ku 2112:sen lopussa tuleva soolo :)
 
E: Jeps,
 
Noita "hienoja" sooloja jotka vetää tunnelman maton alle, tuppaa aina vähän väliä. En nyt halua mitään erityistä nimetä, mutta kun kuuntelee sillä korvalla niin tietää mitä tarkoitan. Ihan täyttä soopaa vetää A-lerxt välillä ja vielä IMO huonosti soitettua soopaa. Mutta eipä se mitään, kun pääasiassa soittelee hienosti - lähinnä komppipuolet. Ei ole mun suosikko soolo-kitaristi. Jotenkin ehkä ristiriidassa hieman, kun Peart ja Lee on omat soittimensa hallitsijoita, jotka soittavat pikkutarkasti lähes kaiken. Tämä soolokitaristi kun vetää omat juttunsa vähän sinne päin. Fiiliksellä, baby yeah ! ;)
 
2112.. ah. On se vaan. On se.
Siis hieno levy. Tätä palstaa kun lukee niin joutuu ottamaan kuunteluun näköjään yksitellen kaikki levyt. Ei se mitään.
Siiiis, tuossa 2112:lla heti alku on hieno. Se pitää kuunnella hämyssä fiiliksessä pimeässä kämpässä ja isolla. Siis niin, että meinaa seinät helistä. Sen jälkeen on turha tulla sanomaan, ettei levyssä ole potkua. Kappaleena 2112 on melkoinen teos. Tarina itsessään huvittaa, mutta sehän onkin scifiä, vai? 3:35 kohdalta alkava riffi saa niskavillat pystyyn. Ihmeellinen tunnelma .. ""And the meek shall inherit the earth." tästä alkava Temples of Syrinx Geddyn hullulla laululla pakattuna on hienoa menoa. Harmi kun basso ei ole kunnolla pinnassa.
 
Twilight zone on aika ovela tarina ja viehättävä kappale. Phaser efektillä varustettu kähinä laulun takana saa aikamoisen ufo tunnelman. Ja Tears on myös ovela kappale, vaikka ei ihan sovi levyn tunnelmaan.
 
Tällä levyllä itsellä häiritsee välillä soundimaailma. Jotenkin soittimet kuulostaa irrallisilta, ikäänkuin eivät kuuluisi toisiinsa. Vaikea selittää. Mutta esimerkiksi Lessonsissa komppikitara kuulostaa kuin se ois soitettu jossain naapurin heinäladossa. Pehmeä ja tunkkanen sointi, muut soittimet taas on melko kirkkaita. Samaten eri tiljojen kaikuja samassa yhteydessä saa hajanaisen fiiliksen.
 
Mutta lopuksi, todella hieno levy. Jos pelkkä 2112 tekee tästä ostamisen arvoisen.
 
Eka levy on sitten oma juttunsa. Tykkään kyllä levystä, mutta jotenkin en miellä sitä vielä oikeaksi Rush levyksi. Se on semmosta oman aikansa rockia, ja toki hyvää sellaista. Silloin tällöin tulee kuunneltua. Sen tyylinen musiikki kaipais hieman rosoa ja munaa, jota levyllä ei kuitenkaan löydy. Zeppeliiniin kun vertaillaan niin voipi ottaa Zep II levyn kuunteluun ja miettiä miksei sama homma toimi Rushilla...

Mitäs ootte mieltä ekasta levystä?
 
Eka levy on ihan huippu!
 
Kunnon pohjienottomusaa!

Mutta Bastille Day on yksi bändin parhaista viisuista!
 
Tämä on aivan totta, loistava biisi. Myös Lakeside Park on oikein mukava ja I Think I'm Going Bald hölmöydestään huolimatta menee, mutta ne kaksi progeyritelmää ovat aikamoisia pökäleitä. Fountains of Lamnethissa on sentään jotain hyviä juttuja, mutta kovin vaisua jälkeä molemmat ovat. Seuraavalla levyllä onnistuttiin sitten paisuttelemaan huomattavasti paremmin, kuten tässä on jo tullut todettua.

ne kaksi progeyritelmää ovat aikamoisia pökäleitä. Fountains of Lamnethissa on sentään jotain hyviä juttuja, mutta kovin vaisua jälkeä molemmat ovat.
 
Pökäleitä tai ei, mutta jokin viehätys niissä piilee. "Bacchus Plateau" on hieno biisi ja FoL:n aloitus ja lopetusraidoissa on jotain maagista tunnelmaa. "Necromancerin" puheosuudet ovat tietysti korneja, mutta viimeistään kaunis "Return Of The Prince" korjaa potin.
 
Ymmärtäkää toki, "Caress Of Steel" oli ensimmäinen Rush -albumini ja siksi rakas.