Yleistä keskustelua musiikista ›

Kappas. Karu keikkajuliste, mutta mitäs siitä. Respectit siitä!
 
Seuraavana vuonna oli vähän stydimpi..hoho:
 
http://www.lahden-ryry.com/rokki_ma … n_julisteet/imagepages/image88.html

Feggy:
 
Formaatti muuttui Soundissa jo 1981 A4 -kokoiseksi täysväriseksi. Irtonumeroina menevät helposti paskaksi, nidoksina mustissa kansissa toimivat. 10/1977 (muistaakseni) - 12/1980 oli mainio Soundin malli, lehdet kestävät hyvin rajumpaakin kohtelua.
 
Aivan. Tallessa onkin vielä juuri nuo vuosikerrat ja kuriositeettimielesssä ne NME-soundit. Mutta rakkaudella vaalin Ripplejä, Jungleja, Hilseitä ja BOBja. Ja juu, kyllä 1981-85 tehtiin monia hyviä levyjä, puhuin kokonaistunnelmasta.

Ei kun se paskeni, onneksi 2000-luvulla on parantunut taas...keskimäärin.
 
Juupas eipäs, juupas eipäs. Iän ja elämäntilanteen vaikutuksesta tunnelmiin kaiken muun ohella myös musiikin hahmottamisessa voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta just nyt en jaksa enkä oikein kerkiäkään. Sanonpa siis vain lyhyesti, että ei paskennut, sinä vaan vanhenit ja katkeroiduit, kunnes sitten 2000-luvulla oikeasti vanhuksena opit ottamaan musiikin musiikkina ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.
 
(Koska en käytä hymiöitä, niin sanottakoon, että tuo ylläoleva on kärjistys ja taas kerran yksi osoitus huonosta huumoristani, vaikka siinä tod.näk. totuuden siemen piileekin.)

Ja juu, kyllä 1981-85 tehtiin monia hyviä levyjä, puhuin kokonaistunnelmasta.
 
Nää on aina vähän kiistanalaisia kysymyksiä (makuasioita). Helppo olisi väittää, että "kokonaistunnelma" on ollut hanurista sitten vuoden -71 tai jotain...
 
Alkuperäiseen aiheeseen: joo, on tullut itsekkin harrastettua tuota vanhojen Soundien lukemista. Siinä hommassa vierähtää helposti tunti, jos toinenkin. :) Hauska oli mm. lukea kuinka Neil Youngin legendaarisen Rust Never Sleeps kiertueen keikka teilattiin...

kenkkunen kirjoitti:Vaikka tulee aina tuota vuosikymmentä puolusteltua, koska tuli se kaikkein herkin ikä elettyä just silloin, niin enpä voi kieltää etteikö se olisi ollut myös vaarallista aikaa. Varsinkin jytäbändeille. Esim. -87 oli ikuisten suosikkibändieni Deep Purplen ja Whitesnaken surun vuosi. Erittäin järkyttävää oli myös vähän aiemmin boogiejyrien Blackfoot (Vertical smiles) ja Molly Hatchet (Deed is done) rappio, varsinkin kun aiemmin samana vuosikymmenenä oli ilmestynyt loistoalbumit Siogo ja No guts, no glory. Ensin mainittu on 80-soundia hyvässä mielessä, vaikka Blackfootin popimpaa puolta esitteleekin.
 
Kirjoitinko mä tuon tekstin?
 
Tuosta Blackfootista juohtui mieleeni lukemastani Southern Rock -kirjasta, että taisi olla juuri tuo Vertical Smiles sitä aikaa bändissä, jossa Medlocke oli isompien soundien perässä ja kuunteli samalla levy-yhtiön jannujen vaatimuksia kaupallisemmasta musasta - kun samaan aikaan muu bändi oli vahvasti toista mieltä ja liputti yksinkertaisemman ilmaisun puolesta. Sukset taisivat olla aika hanakasti ristissä näistä syistä.
 
Loppuun pari poimintaa omasta levyhyllystä vuoden 1986 kohdalta. Kyllä tällä kattauksella hengissä selvisi:
 
Zero Nine - Intrique
Fabulous Thunderbirds - Tuff Enuff
Melrose - Melrose
George Thorogood & Destroyers - Live
Iron Maiden - Somewhere in Time
Kolmas Nainen - Hyvää ja Kaunista
Metallica - Master of Puppets
Motörhead - Orgasmatron
Peer Günt - Backseat
Brian Setzer - The Knife feels like Justice

Mun katkeroituminen, jos sellaista nyt koskaan on ollutkaan, sijoittui pikemminkin suunnilleen johonkin vuoteen 1993-94, jolloin tuntui siltä, että ei ollut muuta kuin jälkigrungea ja suomisoulia.
 
Minulla se "katkeroituminen" alkoi joskus 80-luvun lopussa (hetkistä räminäindie -innostusta lukuunottamatta 80-90-lukujen taitteessa) ja vasta nyt 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen puolivälin paikkeilla on alkanut uusikin musiikki taas herättää kiinnostusta. Uusi = viimeisen viidentoista vuoden aikana julkaistu.
 
Mieluummin kuitenkin kaivaudun syvemmälle menneisyyteen, vieläkin.

Nää on aina vähän kiistanalaisia kysymyksiä (makuasioita). Helppo olisi väittää, että "kokonaistunnelma" on ollut hanurista sitten vuoden -71 tai jotain...
 
Se johtuu siitä, että minä synnyin silloin. Juu.
 
Miulle ei kasari juuri uppoa, mutta voi johtua iästäkin, en sillä väitä. Siltä vuosikymmeneltä ei vaan montaa levyä hyllyssä ole. Jopa grunge vaikutti tullessaan raikkaalta ilmiöltä, enkä sitäkään nykyään pidä oikein minään. :)

Miulle ei kasari juuri uppoa, mutta voi johtua iästäkin, en sillä väitä.
 
Aika hauskoja eroja samanikäisten välillä, koska itselleni osa kasarista uppoaa just iän eli nostalgia-arvon takia. Synnyin -70.

Aika kultaa muistot, kun tuntuu että silloin kaikki oli aika hyvin
 
Pari vuotta pankkikriisiin ja maan alasajoon. Kansa otti järjettömiä lainoja ja juppiajan huippu oli juuri tuloillaan. Aika rajulta(kin) tuntuu nyt katsoa esim. Lapinlahden Lintujen dvd-boksissa olevia 85-90 keikkoja, kun jengi seuraa Lacosten pikeepaidoissaan ja tyylikkäissä kampauksissaan keikkaa drinksut käsissään, eikä kellään ollut aavistustakaan tulevista ajoista. Niissä kuvissa näytti tosiaan, että kaikki oli aika hyvin.
 
Vähän sama, kuin kesä-39 oli lämmin ja onnellinen.

1993-94, jolloin tuntui siltä, että ei ollut muuta kuin jälkigrungea ja suomisoulia.
 
Kuka kirjoitti, että "oli hyvä meininki päällä, Extreme ja sen sellaiset. Sitten tuli Grunge ja pilasi kaiken".
 
Allekirjoitan. Myös tuon soul-angstin.

Kivahan se on tilastoja tutkia ja ihmetellä mitä milloinkin on julkaistu ja mimmoinen vuosikerta oli.
 
Itse en kyllä koskaan ole kiinittänyt mihinkään aikakauteen huomiota. Oma nuoruus tietysti muodostaa tietyn kiinnekohdan musiikkiin, mutta esim. nykyään en osaa nostaa mitään ajanjaksoa muiden ylä- tai alapuolelle. Itse musiikki ratkaisee, se mitä aikakautta se edustaa on samantekevää.

Ketjun aloittajan ikätoverina olisi helppo nostalgoida samoilla asioilla.Nykyaikana tosin tuntee olevansa todella vähemmistössä kun kasarihevi tuntuu olevan mm:ssa samanikäisten kavereiden keskuudessa kovin juttu.Club Teatrialle tulevat kasaribändit ovat tosi kova juttu.Minä en jaksa siitä innostua.Pari päivää sitten pläräsin älppäri-pinon läpi, ja kyllähän ne nostalgisia muistoja herättää viiden sekunnin ajan, mutta ei käy edes mielessä, että niitä laittaisi soimaan.Lähinnä ne herättävät muistoja ja ajankuvia muista tapahtumista noilta ajoilta, mutta musiikillisesti niissä ei ole paljon kestävyyttä.Mutta makuaisoitahan nämä....

Zhernobyl kosahti, Metallica kosahti, meitsi syntyi. Hyvä vuosi ollut tuo.

Dead Can Dance - Spleen and Ideal
Iron Maiden - Somewhere In Time
Metallica - Master of Puppets
Queen - A Kind of Magic
Slayer - Reign In Blood
 
Nojaa...
 
Kreator - Pleasure To Kill
Megadeth - Peace Sells...But Who´s Buying?
 
Noita ei sovi unohtaa.

Feggy: Ja juu, kyllä 1981-85 tehtiin monia hyviä levyjä, puhuin kokonaistunnelmasta.
 
Tuota sun "kokonaistunnelma" - juttua on todella vaikeaa ymmärtää.
 
Katselin tuossa huvikseni vuoden 1981 julkaisuja ja sehän oli erittäin vahva vuosi. Paljon mielenkiintoisia uusia (ja vanhoja!) juttuja. Se, että musiikki muuttui, ei mun mielestä aina tarkoita sitä, että se huononi. Esim. futupop, neo-rockabilly (Stray Cats, Polecats), the Meteorsin eka levy, Rick Jamesin ja Princen "punk funk".. Killing Joke ja Blag Flag...?? Old school rapparit ? Bobby Womackin modernin soulin klassikko "Poet I", Ramonesilta tuli Pleasant Dreams, Motörhead julkaisi "No Sleep 'till Hammersmithin", Rolling Stones "Tattoo Youn", Crampsien "Psychedelic Jungle".. jne.
 
Mun mielestä aika oli kaikkea muuta kuin masentava.

Heh. Muistuu mieleen kun joskus keräsin 70-luvun Musa ja Soundi lehtiä divareista. Niissäkin omaa hienoa ajan henkeä.
 
"Klaatu - uusi Beatles? Tsekkaa itse."

Zhernobyl kosahti, Metallica kosahti, meitsi syntyi. Hyvä vuosi ollut tuo.
 
Minä sain YO-lakin.

Aika hauskoja eroja samanikäisten välillä, koska itselleni osa kasarista uppoaa just iän eli nostalgia-arvon takia. Synnyin -70.
 
Munsta se oli suurimmaksi osaksi sitä itseään jo silloin. Tosin käytin huomattavasti värikkäämpää kieltä. Heh.