Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jaa-a, hiljaista on ollut uusimman innostukseni ympärillä täällä m.netissä.
 
Olin joskus kauan sitten kuullut Darkthronea erään tr00-bläkkis-kaverini luona, ja silloin kuulosti "ihan jees":iltä. Vähän aikaa sitten levykaupassa niksahti päässä, ja mukaan tarttui Transilvanian Hunger, Soulside Journey, Sardonic Wrath ja The Cult is Alive hienossa boksimuodossa. Olen nyt niitä huudattanut tässä ja ei voi sanoa kuin huh huh!
 
Soulside Journey yllätti hurjasti. Sehän oli melkolailla teknistä death metallia, eikä "kellarisuhinabläkkiä" ollenkaan! Ja jumalauta se on RASKAS! Hieno levy, paljon vaihtelua ja hyviä piisejä taidokkaalla soitolla höystettynä (Fenriz varsinkin yllätti 140bpm blastiin tottuneen). Täysin erilaista, mutta mahtavaa. Vokaalit eivät miellyttäneet ihan niin paljon kuin myöhempien aikojen korina, mutta siinähän ne menevät. Avausraita, Neptune Towers, Sempiternal Sepulchrality ja The Watchtower tässä vaiheessa elämää parhautta levyltä.
 
Transilvanian Hunger sitten, joka on ymmärtääkseni jonkinlainen "THE Darkthrone-levy". Eikä se petä. Käsittämättömän hypnoottista paukutusta. Tätä kuunnellessa voi vaikka tuijottaa seinää, ja aika kulkee silti kuin siivillä. Ensi kuulemalla kaikki biisit kuulostivat aika samoilta (paitsi aiemmin kuulemani ja tuntemani Transilvanian Hunger), mutta useammalla kuuntelulla veisuja oppi tuntemaan paremmin, jollon niiden loistavuus ilmeni. Ei mitään teknistä taiturointia eikä riffien sillisalaattia, vaan hienoa tunnelmaa. Sivuhuomautuksena: mikään biisi koskaan ikinä ei ala niin tykisti kuin Skald av Satans Sol :)
 
Tr00-puristit pyörivät varmaan haudoissaan, mutta Sardonic Wrath on kenties silti rokahtavissa- ja rässimeiningeissään suosikkini. Tällä levyllä on kivasti vaihtelua ja erilaisia biisejä sekä riffejä vastapainoksi "epäpyhän kolminaisuuden" tasaiselle junnaukselle. Sounditkin ansaitsevat kympin, varsinkin basson kuuluminen yllättävän selvästi on hienoa. Tämä on parhautta, tämä on täysi kymppi kaikin puolin. Ei pysty käsittämään. Timanttinen pakkaus, ei voi muuta sanoa.
 
Mutta sitten The Cult is Alive... Enkö vain osaa, vai onko tämä todellakin ainoastaan vesitetty versio Sardonic Wrathista? Samoja elementtejä, mutta jotenkin huonommin tehty; se kuuluista "jokin" tuntuu puuttuvan. Rokkipuoli on korostunut entisestään, eikä näin äkisti tule mieleen että levyllä olisi ollut ainoatakaan blastbeatia. Tämän levyn kohdalla on todettava "ihan ok", vaikka Cult of Goliath, Too Old, Too Cold ja Förebyggende Krig huippukamaa ovatkin. Mutta sitten joku Graveyard Slut... ei voi kun nauraa. Fenrizin vokaalitkin kuulostavat ihan vitsillä vedetyiltä. Tuloksena ehkä n. 7 1/2 arvoinen levy, mikä on huonosti verrattuna muihin kuulemiini bändin tuotoksiin.
 
Piti vielä kärsimättömyyden puuskassa ladata Under a Funeral Moon ja A Blaze in the Northern Sky (olkaa huoleti, korjaan asian ostamalla levyt ensi lauantaina), ja hyviltähän nekin kuulostavat jopa näin ensikuuleman perusteella. Panzerfaust pitää myös ostaa, sitä olen kuullut kehuttavan paljon. Mutta toisaalta kaverini omistama Total Death on Earth's Last Picturea sekä paria hienoa riffiä lukuun ottamatta pelkkää paskaa. Väliinputoajiakin siis on, joten voisiko joku asiaan perehtynyt varoittaa niistä?
 
Loppujen lopuksi (kuulemieni levyjen perusteella) aivan käsittämättömän kova bändi paria notkahdusta lukuunottamatta. Tätä lisää!