Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Joo, ehkä Blaze sisältää ne kovimmat kappaleet ja riffit, mutta tuossa Transilvanianin monotonisen synkässä tunnelmassa on jotain hienoa.

pois

Loistava bändi, kaikki levyt löytyy.

Räkää, we love it, riding the plague with Satan

nähty livenä '91
 
ja skenepisteitä pukkaa :)

pois

Mulla ei ole Soulside Journeyn jälkeen toiminut mikään. Blazea ja Transsylvaaniaa koitin ihan tosissaan mutta ei vaan niin ei. Oon kai joku nössö. Poprinssi. Minkälaista on uusi tavara?

Mulla ei ole Soulside Journeyn jälkeen toiminut mikään. Blazea ja Transsylvaaniaa koitin ihan tosissaan mutta ei vaan niin ei. Oon kai joku nössö. Poprinssi. Minkälaista on uusi tavara?
 
Punkkia. Hiton hyvää sellasta.

Mulla ei ole Soulside Journeyn jälkeen toiminut mikään. Blazea ja Transsylvaaniaa koitin ihan tosissaan mutta ei vaan niin ei. Oon kai joku nössö. Poprinssi. Minkälaista on uusi tavara?
 
Öhöm... Nössö?! Sillonhan sitä vasta nössö onki jos debyytti ei toimi! Perhana :D
Soulside Journey on oikeesti parasta Darkthrone kamaa ja miksei myös parasta death metallia? Tää on oikeesti niin kova levy että ei voi tarpeeksi ylistää! Itelle toimii tämä levy ja a A Blaze.. parhaiten. Jostain syystä ei vaan maistu uus tavara meikälle.
Sen verran voin paljastaa noista uudemmista levyistä, että mennään black metallin linjoilla. Ei edes taida löytyä pienempiäkään elementtejä death metallista.

Black metal on metalligenreistä allekirjoittaneelle entuudestaan tuntemattomin ja samalla myös kierolla tavalla kiinnostavin. Jälleen kaveripohjalta korvan taakse jääneen Darkthronen ulosanti alkoi vaivaamaan yhä enemmän Infernon black metal-artikkelia tutkiessa, ja lopulta yhtyeen neljäs pitkäsoitto Transilvanian Hunger päätyi levyhyllyyni black metalin lipunkantajana, ensimmäisenä lajissaan. Norjalainen black metal lienee käsitteenä tuttu jokaiselle metallimaailmaa seuraavalle, ja tarinat esimerkiksi Mayhemin alkuaikojen ulkomusiikillisista seikkailuista mahtavat olla enemmän tai vähemmän tuttuja kaikille. Onhan noista Suosikissakin ollut puhetta.
 
Black metal edustaa minulle täysin uudenlaista tapaa ilmaista itseään. Huoliteltuihin, hiottuihin ja kaikin puolin turvallisenoloisiin albumikokonaisuuksiin tottuneena ensikosketus Darkthronen äärimmäisen pelkistettyyn soundimaailmaan oli pienoinen shokki. Kappalerakenteista puhuessa Darkthronen ulosanti eroaa suuresti kaikesta aiemmin kuuntelemastani musiikista, bändin korostaessa tyystin erilaisia arvoja taiteessaan. Riffejä mahtaa olla parisen kappaletta per virsi, rumpukomppi kuuluu takovan suurinpiirtein samassa tempossa koko kappaleen ajan. Lauluntapainen rykii milloin missäkin kohtaa, kokonaisuuden tuntuessa välillä liitoksistaan repeilevältä ja ennen kaikkea - uskomattoman raa´alta.
 
Tapoihini on aina kuulunut, että innostuttuani jostakin jutusta, innostutaan sitten tosissaan. Tämä näkyy myös albumiarvioissani, joiden hehkutuslinjasta olen saanut kuulla hienoista nurinaakin. Lopulta kritiikin toki nielleenä, mutta sitä kuitenkaan pahemmin noteeraamatta, kuljen selkä suorana julistamassa Transilvanian Hungerin ylitsepääsemätöntä loistavuutta.
 
Darkthrone teki ensimmäisen omistamani levynsä perusteella uskomattoman vaikutuksen, joka aihetti kaikenlaisia reaktioita innostumisesta suoraan hämmentymiseen asti.
On selvää, että Transilvanian Hunger vaatii sulattelua ennen kuin paljastaa todellisen luonteensa. Tämä mustan metallin klassikkoalbumi tarjoaa kahdeksan kappaletta äärimmäisen raakaa, brutaalia ja kolkon synkkää black metalia, ketään kumartamatta. Tinkimätön asenne leimaa albumia alusta loppuun, ja se on eräs seikka jota arvostan suunnattomasti.
 
Transilvanian Hunger on parin päivän sisällä tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, aiheuttaen tunteiden koko kirjon laidasta laitaan. Joskus, ja allekirjoittaneen tapauksessa aina, musiikki on se suurin ihmiseen vaikuttava voima, joka toimii lääkkeenä aivan kaikkeen. En vielä tarkalleen osaa sanoa, minkälaisiin hetkiin Transilvanian Hunger on omiaan. Olen vieläkin hieman hämmentynyt albumin uskomattomasta kokonaiskuvasta, joka poikkeaa huomattavasti kaikesta aiemmasta, ja näin ollen en koe tarpeelliseksi kommentoida enempää tässä vaiheessa. Lienee kuitenkin selvää, että kyseessä on albumi, josta todella pidän. Ehkä asioita ei sen monimutkaisemmin edes tarvitsisi sanoa?
 
"True Norwegian Black Metal"
 
… levylautasella pyörii Graven Takeheimens Saler.

Hehe, hymyssä suin luen noita 2004 postaamiani viestejä. On meikälläkin vähän asenne muuttunut kahdessa vuodessa. Nykyään ehkä Soulside Journey voisi upota parhaiten, koska BM-miehiä en juuri enää ole, tietysti kyllähän sitä kuuntelee vieläkin ilomielin. On muuten aika punkkia kamaa toi Too old Too cold

Darkthrone edustaa henkilökohtaisesti lähestulkoon parhautta. Varmasti yksi minuun eniten vaikuttaneita bändejä. Voisin varauksetta suositella melkein mitä tahansa levyä paitsi Ravishing Grimnessiä, jota en ole vielä tähän päivään mennessä kuullut.
 
Hehe, hymyssä suin luen noita 2004 postaamiani viestejä. On meikälläkin vähän asenne muuttunut kahdessa vuodessa.
 
Se on kattos sitä kun kasvaa.

Jaa-a, hiljaista on ollut uusimman innostukseni ympärillä täällä m.netissä.
 
Olin joskus kauan sitten kuullut Darkthronea erään tr00-bläkkis-kaverini luona, ja silloin kuulosti "ihan jees":iltä. Vähän aikaa sitten levykaupassa niksahti päässä, ja mukaan tarttui Transilvanian Hunger, Soulside Journey, Sardonic Wrath ja The Cult is Alive hienossa boksimuodossa. Olen nyt niitä huudattanut tässä ja ei voi sanoa kuin huh huh!
 
Soulside Journey yllätti hurjasti. Sehän oli melkolailla teknistä death metallia, eikä "kellarisuhinabläkkiä" ollenkaan! Ja jumalauta se on RASKAS! Hieno levy, paljon vaihtelua ja hyviä piisejä taidokkaalla soitolla höystettynä (Fenriz varsinkin yllätti 140bpm blastiin tottuneen). Täysin erilaista, mutta mahtavaa. Vokaalit eivät miellyttäneet ihan niin paljon kuin myöhempien aikojen korina, mutta siinähän ne menevät. Avausraita, Neptune Towers, Sempiternal Sepulchrality ja The Watchtower tässä vaiheessa elämää parhautta levyltä.
 
Transilvanian Hunger sitten, joka on ymmärtääkseni jonkinlainen "THE Darkthrone-levy". Eikä se petä. Käsittämättömän hypnoottista paukutusta. Tätä kuunnellessa voi vaikka tuijottaa seinää, ja aika kulkee silti kuin siivillä. Ensi kuulemalla kaikki biisit kuulostivat aika samoilta (paitsi aiemmin kuulemani ja tuntemani Transilvanian Hunger), mutta useammalla kuuntelulla veisuja oppi tuntemaan paremmin, jollon niiden loistavuus ilmeni. Ei mitään teknistä taiturointia eikä riffien sillisalaattia, vaan hienoa tunnelmaa. Sivuhuomautuksena: mikään biisi koskaan ikinä ei ala niin tykisti kuin Skald av Satans Sol :)
 
Tr00-puristit pyörivät varmaan haudoissaan, mutta Sardonic Wrath on kenties silti rokahtavissa- ja rässimeiningeissään suosikkini. Tällä levyllä on kivasti vaihtelua ja erilaisia biisejä sekä riffejä vastapainoksi "epäpyhän kolminaisuuden" tasaiselle junnaukselle. Sounditkin ansaitsevat kympin, varsinkin basson kuuluminen yllättävän selvästi on hienoa. Tämä on parhautta, tämä on täysi kymppi kaikin puolin. Ei pysty käsittämään. Timanttinen pakkaus, ei voi muuta sanoa.
 
Mutta sitten The Cult is Alive... Enkö vain osaa, vai onko tämä todellakin ainoastaan vesitetty versio Sardonic Wrathista? Samoja elementtejä, mutta jotenkin huonommin tehty; se kuuluista "jokin" tuntuu puuttuvan. Rokkipuoli on korostunut entisestään, eikä näin äkisti tule mieleen että levyllä olisi ollut ainoatakaan blastbeatia. Tämän levyn kohdalla on todettava "ihan ok", vaikka Cult of Goliath, Too Old, Too Cold ja Förebyggende Krig huippukamaa ovatkin. Mutta sitten joku Graveyard Slut... ei voi kun nauraa. Fenrizin vokaalitkin kuulostavat ihan vitsillä vedetyiltä. Tuloksena ehkä n. 7 1/2 arvoinen levy, mikä on huonosti verrattuna muihin kuulemiini bändin tuotoksiin.
 
Piti vielä kärsimättömyyden puuskassa ladata Under a Funeral Moon ja A Blaze in the Northern Sky (olkaa huoleti, korjaan asian ostamalla levyt ensi lauantaina), ja hyviltähän nekin kuulostavat jopa näin ensikuuleman perusteella. Panzerfaust pitää myös ostaa, sitä olen kuullut kehuttavan paljon. Mutta toisaalta kaverini omistama Total Death on Earth's Last Picturea sekä paria hienoa riffiä lukuun ottamatta pelkkää paskaa. Väliinputoajiakin siis on, joten voisiko joku asiaan perehtynyt varoittaa niistä?
 
Loppujen lopuksi (kuulemieni levyjen perusteella) aivan käsittämättömän kova bändi paria notkahdusta lukuunottamatta. Tätä lisää!

nähty livenä '91
 
Olet varmasti maailman UG:in jäbä. :)

Olet varmasti maailman UG:in jäbä. :)
 
Pyh, se on maailman kovin jätkä. Darkthrone rulaa!

Soulside journey tipahti postilaatikosta. Tämä jytisee kivasti. En ole aiemmin kuullu koko levyä. Vain bm-kauden setit on tutut.

Onhan DT paras BM bändi aina ja ikuisesti ei siitä mihinkään pääse.
 
Omistan Soulside Journeyn ja Too Old Too Coldin.
 

 
Uusimman varmaan hankin koska tuo Too Old Too Cold on niin magee.
 
Soulside Journeystä diggaan ehkä toisiks koviten se karu ja armoton deathmetal vaa iske muhun.
 
Paras levy ehkä kuitenkin Panzerfaust.

Soulside Journeyssä on muuten aika paljon Doom Metal vaikutteita.

Soulside Journeyssä on muuten aika paljon Doom Metal vaikutteita.
 
Mun mielestä se on tyylipuhtaasti death metallia.