Kitarat: soittaminen ›

Kokemus: 3 v:lle soitin on lelu, ja niin pitääkin olla. Eli kovin tavoitteelliseksi ei kannata heittäytyä, enenmmän se on sitä että soittaminen on ihan normaalia touhua. :)

Kokemus: 3 v:lle soitin on lelu
 
Joskus tuntuu siltä että myös 27 v:lle....
 
Ehkä tossa iässä on toi "asennekasvatus" todellakin se pointti, eli annetaan lapselle mahdollisuus tutustua soittamiseen yhtenä harrastuksena muiden joukossa ja saadaan soittaminen vaikuttamaan "normaalilta" touhulta. Juuri tuosta syystä aloitin itse soittamisen joskus aikoinaan, koska perheessämme (YH-mutsi ja minä) oli tapana viettää PALJON aikaa siten että kuuntelin mutsin pianonsoittoa. Siinä sitten ilmeisesti minulle syntyi sellainen käsitys että soitinten räplääminen on sitä normaalia touhua, jota ihmiset harrastavat vapaa-aikanaan.
 
E:typoja ja muuta paskaa

Kokemusta ei itselläni ole, mutta sellaista olen lukenut että suzuki-menetelmässä opetus alkaa siten että ensin opetetaan vanhemmat soittamaan sitä soitinta, koska lapsilla on tapana innostua tekemään kaikkea sitä mitä vanhemmatkin tekevät, joten kun lapsi näkee vanhemmat, tai toisen vanhemman, soittamassa, kiinnostuu hänkin soittamisesta.

Onko lapsille suunnattuja alkeis/leikki opetuskirjoja olemassa, mitään hyvää suositella? Mitä muuta tuollaisen 3 sekunnin keskittymiskyvyn omaavan tenavan kanssa olis hyvä pohtia jos meinais vähän opettaa kitaran soittoa, kellään kokemuksia? :)
 
Ei ole osunut silmään mitään sellaisia kirjoja. Minun mielestäni kaikki pikkulapset kuuluvat ensisijaisesti muskariin.
 
Tuo oli hyvä neuvo, että lapsi matkii sitä mitä vanhemmat tekevät. Ei kai siinä ole mitään sen kummempaa; pientä lasta ei oikein voi eikä pidäkään "opettaa" jossain erityistaidossa. Leikki on lapsen opiskelua.

Guthrie Govankin aloitti 3-vuotiaana, että jotain minikitaraa vaan kehiin! Esim. Squier Mini tai se Ibanezin RG:n miniversio.

Meidän 3v tytölle joupukki toi kitaran. Se on sellainen halpa tavaratalomalli, mutta kyllä sillä ihan soittamaan pystyy ja välillä se pysyy vähän aikaa vireessäkin :)
 
Kitara oli pitkään toivelistalla ja tyttöä tuntui kiinnostavan kitara niin pitkään kuin hän sai sellaisen omaksi. Enemmän minä sillä olen nyt soitellut kuin tyttö. Painostaa ei kuitenkaan pidä. Soittaa jos soittaa..

Ostin meidän tytölle pienen ukulelen heti kun pääsivät sairaalasta ja nyt 9-kuisena sai sen jo paskaksi lattiaan hakkaamalla. Iskä sairaan ylpeä...

Oma poikani on 1v 4kk. En ole saannut soittorauhaa himassa sen jälkeen kun kundi alkoi kävelemään. Ja haluaa tulla räpläämään äänityslaitteitani ja luonnollisesti kaikkea mihin kosken. Joskus olen antanut pojan pimputtaa synaani ja joskus se improvisointi-takominen näyttää ja kuulostaa ihan hauskalta, vaikka eihän poika saa sieltä pitkään aikaan edes Ukko Nooaa. Ehkä poika saa vielä soittokipinänsä, jos faijan tekemiset kiinnostaa vielä vuosien kuluttua... Joo, minäkin ostin toissa jouluna ukulelen vähän niinkuin "pojalle", mutta nyttemmin ukulele roikkuu naulassa, kun tälläkin muksulla alkoi olla liikaa Pete Townshend-maneereita.

Ostin meidän tytölle pienen ukulelen heti kun pääsivät sairaalasta ja nyt 9-kuisena sai sen jo paskaksi lattiaan hakkaamalla. Iskä sairaan ylpeä...
 
Ehdotonta Jimi Hendrix -ainesta :D

Taidan ostaa kersalle straton ja sytkäribensaa.

Niin no, eiköhän se tossa iässä ole kirjaimellisesti rämpyttämistä ja tutustumista siihen soittimeen. Ei taida motoriset taidotkaan vielä ton ikäsellä ihan riittää "kunnon" soittamiseen. Kyllä niistä vielä pieniä Malmsteeneja saadaan.

Taidan ostaa kersalle straton ja sytkäribensaa.
 
Strato pitää olla tottakai mutta tuon bensan kanssa ei oikein arvaa kun varsinkin oikein pienet mukulat yleensä pistävät kaiken suuhun ennen kuin huomaavat jotain muuta minkä pistää suuhun:-)

Tultasyöksevä kolmevuotias stratocasteristi, siis.
 
Ainakin siinä olisi jotain uutta.