Tanssimusiikki ›

Tuliko vika vai oliko vähän liian liukasta..?
 
Mitäs on sattunut vuosien varrella teille arvoisat vanhukset (ja muutkin retkut)?

Kaksi kolaria , toinen Hirvensalmella , toinen Kärsämäellä , kymmenen vuoden välein, joissa hengenlähtö jokseenkin lähellä.

Jaa?? Toissa kesänä irtosi Vanin toisesta takapyörästä kaikki muut paitsi yksi ja viimeinen pultti. Tärinästä huomattiin onneksi. Viime talvena Vanin oikeanpuoleinen vanne halkesi kesken ajon. Pakkasta olisilloin melkein 30 astetta. Onneksi tiepalvelumies tuli paketti autollaan paikalle ja saatiin miehet sekä kamat kotiin. Viime kesänä irtosi Vanin oikeasta etupyörästä puolen metrin pala renkaasta. Tärinästä taas huomattiin, oli vaan kankaat enää jäljellä.
80-luvulla mentiin kerran Citikan kanssa katon kautta ympäri ja matka pysähtyi vasta 10 metrin päässä pellolla. Onneksi oli talvi. Nissanilla vedin nokka kolarin Paketti auton kanssa. Nissan meni kasaan tuulilasia myöten. Onneksi sattui pakettiauto väliin, sillä poliisi sanoi että jos ajolinja olisi jatkunut suoraan niin olisin osunut tukkipinoon joka oli suoraan linjalla ja en ehkä olisi tässä tätä kirjoittamassa koska toden näköisesti tukit olisivat tulleet korista läpi.
Ulos ajoja lukematon määrä, Vähälläpiti tilanteita vielä enemmän. Muutama hirvien kanssa kohtaaminen , jossa vain metreistä kyse. Onko se ihme jos alkaa mittarissa olemaan kilometrit täynnä.

Vähällä on tullu päästyä mutta ei nyt maalata pirua seinille.Pitäs lähteä taas iltapäivällä keikalle!

Rekka kylkeen, auto lunastukseen, 10 kylkiluuta poikki, jouduin muutaman keikan peruuttamaan.

Rekka kylkeen, auto lunastukseen, 10 kylkiluuta poikki, jouduin muutaman keikan peruuttamaan.
 
Oliko pitkiäkin matkoja mitä peruutit?
Minä olen kerran peruuttanut 8.5 kilometriä yhdellä metsäautotiellä.

Yks risteyskolari, jossa autosta häipyi etuosaa jonkin verran pois. Jäin hölmönä istumaan kädet ratissa.
 
Syy minun. Kolmion ja penkkojen takaa talvella liian huolettomasti tielle.
 
(tapahtui yli 20 v sitten. bonus jälleen 70%)

Legendaarisen Huugon kyydissä yksi kolari Uudenkadun ja Saaristonkadun risteyksessä ja yksi Huugon perävaunun notkahtaminen, rengas meni ohi.
 
Omilla kyydeillä kun oltiin, niin peräkärrystä jousi poikki ja jouduttiin istumaan kärryn toisella laidalla, että ratas ei hangannut. 30 asteen pakkanen tietenkin. Matkaa jotain 20 kilsaa, onneksi.
 
Onneksi yllättävän vähän mitään on sattunut, vaikka kiivaimpina aikoina on ajettu tuommosta 50-70000 kilsaa keikka-ajoja. Autot on kyllä laukeilleet, mutta ukot ei.Koputan uppopuuta.

Vieläkä Huugo kuskailee pändejä, vaiko on jo "eläkkeellä" noista hommista?

Semmosia kaiken maailman hölmöjä on päästetty auton rattiin, niin niistä on välillä vähän ongelmaa.
Saisivat kulkea bussilla!

Vieläkä Huugo kuskailee pändejä, vaiko on jo "eläkkeellä" noista hommista?
 
Ei taida kuskailla. Liekö hengissäkään enää.

Oliko pitkiäkin matkoja mitä peruutit?
 
Joket mitkä joket, mutta totuus oli, että kun makasin teho-osastolla henkihieverissä, tärkeintä oli hoitaa harrastelijamuusikon keikat, siviiliduunista ja perheestä viis!
 
Kun oot itse huolestunut elämäsi jatkuvuudesta, tosi tärkeät asiat tulevat päällimmäisenä mieleen!!!

Joket mitkä joket, mutta totuus oli, että kun makasin teho-osastolla henkihieverissä, tärkeintä oli hoitaa harrastelijamuusikon keikat, siviiliduunista ja perheestä viis!
 
Kun oot itse huolestunut elämäsi jatkuvuudesta, tosi tärkeät asiat tulevat päällimmäisenä mieleen!!!
 
Kuulostipa tuo hiukan pahalta.. :o/

Vieläkä Huugo kuskailee pändejä, vaiko on jo "eläkkeellä" noista hommista?
 
Tais jäädä 70-luvulle Huugon kuskaukset. Niitähän oli 3 heeboa, jotka kuskas bändejä auto+peräkärrysysteemillä Oulussa. Huugo, Saastamoinen ja Pensonin Polle.

Onhan sitä kaikkea sattunut juu !

Asuntovaunut ovat yksi suurimpia ongelmia liikenteessä. :/

Joket mitkä joket, mutta totuus oli, että kun makasin teho-osastolla henkihieverissä, tärkeintä oli hoitaa harrastelijamuusikon keikat, siviiliduunista ja perheestä viis!
 
Kun oot itse huolestunut elämäsi jatkuvuudesta, tosi tärkeät asiat tulevat päällimmäisenä mieleen!!!
 
Näin on! Kun makasin yliopistollisessa sairaalassa letkuissa niin bändikaverit soittivat ja kysyivät minulta josko sopisi että tekisivät yhden keikan tuuraajabasistin kanssa. Tärkeistä asioista voi aina neuvotella.

Ajokki keikkabussista irtos kardaani risteyksessä Tampereella Hatanpään vltatiellä.Veljeni joka oli kuski ihmetteli ,kun ei auto lähde liikkeelle kun vihreät sytty,vatkas vielä kytkintä ja vaihdekeppiä edestakas ja sitte rupes kuulumaan perkeleellinen kolina sieltä linjurin alta,äkkiä moottori stoppiin ja katsomaan ,niin siellähän se kardaani oli perämurikasta irti ja kerkes hakkaamaan asfaltin ja runkopalkkien välimaastossa.Hinaus siitä Vuohenojalle,jossa oli majoitus muutenki,makso muistaakseni sen illan keikkapalkkion,jos riittikään.
Kello oli jotain kolme aamuyöstä ja hinurilla kaikki mahdolliset lisät päällä.
 
Samasta vehkeestä jääty polttoaineet putkiin samana talvena,kun oltiin lähdössä Tampereelta kotiinpäin,Huurteen mittari näytti -25 ,kun mentiin siitä ohi ja pian alkoi nykiminen ja sammu,vähän aikaa kävi ja sammu taas.Starttipilotin voimalla ajettiin varmaan kymmenen kilometriä,mutta Sasin mäessä oli pakko luovuttaa.Siihen aikaan v.92-93 ei ollut vielä kännyköistä tietoakaan,joten yksi äijä liftillä Hämeenkyrön Essolle apua yrittämään,eli soitto hinauspalvelu A Vormistolle ja bussi Esson halliin yöksi,taas meni liksat...
 
Linjuria ennen oli keikka-autona vanha armeijan Transit ,joka oli bussi mallinen ja kamat tuli kärryssä perässä.Oltiin joskus menossa sitten Lapualle keikalle,kun yhtäkkiä nousi konepelti pystyyn jossain 80 vauhdissa.Itse olin kuskina ja heti kauhea hätä päällä,mutta onneksi en ruvennu paniikkijarruttelemaan,vaan kysyin vieressä istuvalta rumpalilta,että paljon matkaa ojaan,itse suunnistin keskiviivan mukaan.Oli kans kauhea pakkaspäivä ja laitettiin lähtiessämme pahvia
syylärin eteen,jolloin sitä oli jäänyt myös konepellin väliin,niin ettei ollut mennyt kunnolla lukkoon eikä tuulihakaan,ja sitten kun vauhtia tuli riittävästi,niin pystyyn vaan.
 
Sitten tietysti on näitä rengashommia,ilman valoja ajamisia kun on hajonnu rele kesken ajon,kerranki ajettiin pelkässä kuunvalossa viimeiset kilometrit,kun lakkas lataamasta Ajokin kone,mutta onneksi dieseli ei moisesta pikku-ongelmasta ole moksiskaan!Kaikesta tästä on oppinut ainakin sen,että talvella AINA mukaan mieluummin liikaa,kuin liian vähän vaatteita ja kunnon taskulamppu ja edes jonkinlainen perus työkalu setti.Tukevassa pakkasessa ei nimittäin pahemmin autoja korjailla pelkällä sytkän valolla ja naisten hiuspinneillä ja paljainpäin.

"Kuriirit"-kvartetti tuli myös viikonloppuvapaalle vuonna 1978 Kajaanista Lahteen -34 C -pakkasessa. Ajokki oli VW-1200 vm 1968. Apumies hinkkasi jatkuvasti Mikkeliin asti kuskille näkyvyyttä, sitten pakkanen laskikin alle parinkympin.