Media ja viihde ›

The Tailor of Panama ***
 
Ihan mukiinmenevä agenttitarina (vai parodia?), hyvät näyttelijät jne. Kaiken kaikkiaan parempi leffa kuin odotin, ei loistava, mut ihan hyvä. Ja vilahtihan siinä Jamie Lee Curtisin tissotkin pariin otteeseen... ;)

X-Men: The Last Stand ***
 
Ihan hyvä, tuntu paremmalta ku kakkososa, vaikka sen kattomisesta on jo hiukan aikaa. Melko yllätyksetön tarina kylläkin, muutamaa aika yllättävää kuolemantapausta lukuun ottamatta, mutta kyllähän tämmösissä leffasarjoissa aina kuolleetkin heräävät tarvittaessa taas eloon jatko-osia varten. Erilaisia mutantteja tuntui kyllä olevan jo hiukan liikaakin mukana, mut se Frasier-äijä oli kyllä aivan mahtava Beast McCoy, olis saanu olla kyllä enemmänkin esillä ja mukana jo ekasta leffasta asti! Epäilisin, että jatkoa tarinalle vielä jossain vaiheessa seuraa, tuosta nimestä huolimatta. Loppukuvakin taisi vähän viitata siihen suuntaan, että ehkäpä sittenkin...
 
Crash *****
 
Tää oli nyt siis se Paul Haggisin filmi parin vuoden takaa, eikä se Cronenbergin vuosikymmentä vanhempi samanniminen leffa. Oli muuten hiton hyvä ja mukaansatempaava tarina, tai semmonen tarinoiden verkko oikeestaan, johon jäin kiinni ku joku hiilest tehty ahvena. Näyttelijät oli musta kans oikeen hyviä kaikin puolin. Tarina anto kyllä paljon ajateltavaa mm. ennakkoluuloista, väärinkäsityksistä, sekä siitä mihin kaikkeen ne voi johtaa. Meinasin ensin antaa tälle neljä ja puol tähtee viidestä, mut en sitte enää keksinytkään miksi se puolikas olis muka pitäny pois pudottaa. No, loppulälläröinti tuntu ehkä pikkusen pitkältä, mut jostain syystä sekään ei tässä niin ärsyttäny. Todella hyvä leffa.

Lucky Number Slevin ***½
 
Hyvä stoori, vaikka ei ihan niin yllätyksellinen ku vois olla, jos ei ois nähny muutamaa aikasempaa suunnilleen samalle peruskaavalle rakennettua leffaa. Mut tää oli kumminki rakennettu ihan hyvin. Ja näyttelijäkaarti oli kyllä tosi kova.
 
Kiss Kiss Bang Bang ****
 
Murhamysteeri ja itsetietoinen kertoja, huumoria runsaasti. Juoni ehkä hiukan sotkunen, mut dialogi ja kertojan jutut olivat sujuvia ja paikoin tosi hauskoja. Jos haluutte mielenkiintosen tarinan, niin kattokaa toi edellinen, mut jos kaipaatte enemmän huumoria, niin tää on hyvä valinta.
 
Musta Dahlia *
 
Tää taas oli huono, tai ainakin aivan jotain muuta kuin odotin. Myönnetään nyt kuitenkin, etten jaksanut ihan loppuun asti keskittyä kunnolla seuraamaan. Tossa Slevinissä tää Hartnett oli kyllä hyvä, mut tässä ei oikeen vakuuttanu, niinku ei oikeen kukaan tai mikään muukaan.

The Night of the Hunter
***1/2
Robert Mitchum esikuvana kaikille myöhemmille sarjamurhaajapsykopaateille Charles Laughtonin harmillisesti ainoaksi jääneessä ohjauksessa. Ei aivan kokonaisuutena kantanut sellaiseksi klassikoksi, mitä yleisesti kehutaan vaikka sisältääkin paikoin huikean kaunista mustavalkokuvausta valon ja varjojen leikkeineen.
 
Alligator
***
Muistan että pikkukoltiaisena mieluisinta luettavaa olivat R-Kioskin vuokravideolehdet, joiden kauhuosastoa varten piti ihan erikseen kaakaota laittaa. Ihastelin Alligaattorin, Amityville Horrorin ja monen muun kansikuvia ja toivoin pääseväni jotenkin nuo hurjan pelottavalta tuntuvat elokuvat joskus näkemään vaikka salaa.
 
Yllättävän hyvinhän tämä b-luokan kasarikauhuiluksi toimikin, vaikkei missään kohtaan varsinaisesti jännittänytkään. Huumorikaan ei (kai) ollut tahatonta, vaan kyseessä oli ihan viihdyttävä pikkuleffa. Tuskin tätä toista kertaa silti tulee tsiigattua.
 
Masters of Horror
***
Jaksot: Jenifer (Dario Argento), Pick Me Up (Larry Cohen), Dance of the Dead (Tobe Hooper) ja Dreams in the Witch-House (Stuart Gordon)
 
Vaikea näitä on tv-sarjan jaksoina arvostella, mutta toisaalta ei pitäisi kokoillan elokuviinkaan verrata. Annetaan kolme tähteä nyt vaikka yhteensä. Argenton jakso tempaisi parhaiten mukaansa, vaikka loppu olikin suuri antikliimaksi. Hooperin jaksoa on myös mielestäni turhaan parjattu, kyseessä oli ihan toimiva post-apokalyptinen amerikkakuvaus.

Tideland
Tämä Terry Gilliamin tekele odotteli pidemmän aikaa katsojaansa lähinnä siksi, että luin sen olevan ahdistava kokemus. Niinhän se onkin. Shokeeraavat kohtaukset sijoittuvat lähinnä alkupuolen isän ja tyttären (ja äidin) välisiin kohtauksiin. Täysin omassa maailmassaan elävä Jeliza-Rose (loistava Jodelle Ferland) on elokuvan päähenkilö, jonka pään sisään tässä on varsin onnistuneesti päästy. Elokuvan ilmapiiristä on saatu lapsenomaisen naiivi mikä tietysti jollain tavoin helpottaa päähenkilön asemaan asettumista. Mutta, mutta.. En minä oikein tästä pitänyt vaikka yleensä Gilliamin leffoista olenkin ollut innoissani. Liian lapsellinen, sadunomainen ja ehkä jopa tylsä tekele. Annan kuitenkin upeasta visuaalisesta annista lisäpisteitä.
6

Almost Famous 9/10

Seven ****
 
Dog day afternoon ****
 
Patriot games **
 
Yksi lensi yli käenpesän ****1/2
 
Taxi driver *****

Eilen katsoin elokuvan Tahraton mieli. Elokuvan pääosaa näyttelee Joel (Jim Carrey) joka tapaa Clementinen (Kate Winslet) johon rakastuu. Parin suhde on melkoisen omalaatuinen ja raivokas, ja saa aivan uusia piirteitä, kun Joelin kommentista närkästynyt Clementine menee klinikalle, jossa voi pyyhkiä asioita tai ihmisiä mielestään. Hetkessä Joel on hänelle tuntematon mies.
 
Elokuva on osittain komedia, mutta mielestäni enemmänkin tarina periksiantamattomuudesta. Jim Carrey on kovin erilaisessa roolissa kuin hänet olen aiemmin elokuvissa nähnyt. Alun kummallisuuden jälkeen elokuva oli erittäin hyvän tuulinen, ja aivan loppu kruunasi koko elokuvan. Sivuosissa mm. Kirsten Dunst sekä Elijah Wood.
 
****

Terminator 3 ... 9,5
 
Tämä oli loistavampi kuin muistin! Sisälsi yllättävän paljon one-linereita. Toimintaa piisasi ja muija terminarttuna oli hyvä vaihtelua. Muutaman "ei näin" kohdan sisälsi ,mutta eisse mitään.

Toivottavasti leffa julkaistaan joskus vielä tavallisena versiona, eli ilman animointia.
 
Älä ny, Keanukin on sentäs paljo eläväisempi tolleen animoituna... :D

Toivottavasti leffa julkaistaan joskus vielä tavallisena versiona, eli ilman animointia.
 
Kuulemma ei edes onnistuisi. Kuvauksissa ei ollut lavasteiden poikastakaan, joten joutuisit katselemaan kaapelinippuja ja kuvausryhmän jalkoja.

Children of Men ****½
 
Kerrankin elokuva joka ylitti odotukseni roimasti. Saattaa olla jopa kolmanneksi kovin 2006 leffa?
 
carnationille (joka arvosteli elokuvan edellisellä sivulla): Ilmeisesti kaikki niistä pitkistä ja toiminnantäyteisistä yhden oton kohtauksista on koostettu useammasta pätkästä.

Eilen katsoin elokuvan Tahraton mieli. Elokuvan pääosaa näyttelee Joel (Jim Carrey) joka tapaa Clementinen (Kate Winslet) johon rakastuu. Parin suhde on melkoisen omalaatuinen ja raivokas, ja saa aivan uusia piirteitä, kun Joelin kommentista närkästynyt Clementine menee klinikalle, jossa voi pyyhkiä asioita tai ihmisiä mielestään. Hetkessä Joel on hänelle tuntematon mies.
 
Elokuva on osittain komedia, mutta mielestäni enemmänkin tarina periksiantamattomuudesta. Jim Carrey on kovin erilaisessa roolissa kuin hänet olen aiemmin elokuvissa nähnyt. Alun kummallisuuden jälkeen elokuva oli erittäin hyvän tuulinen, ja aivan loppu kruunasi koko elokuvan. Sivuosissa mm. Kirsten Dunst sekä Elijah Wood.
 
****
 
Tuossa leffassa on sellaista hienoa taikaa, joka vain imaisee mukaansa. Riipivän kaunis leffa ja näyttelijäsuoritukset täydellisiä.

Deja Vu ***
 
Ihan jees tarinahan tästä lopulta kehkeytyi, vaikka vauhtiin pääseminen tuntu hiukan kestävän. Toi aikamatkailuteema tuntu jotenkin kyllä jäävän vähä niinku taka-alalle, mut ihan hyvin tää kumminki piti otteessaan loppuun asti. Denzel Washington ei mikään suuri humoristi taida olla, mut onneks se ei yleensä sitä yritäkään, niinku ei tässäkään. Hyvin veti osansa. Vaikka pistää kyllä miettimään mimmonen leffa tästäkin ois saatu, jos ois otettu vaikka joku Will Smith pääosaan vähän huulta heittämään siellä äksönryskimisen seassa. Eli vähän ehkä turhankin vakavamieliseltä tää musta tuntu. Val Kilmerin rooli taas oli tällä kertaa jotenkin aika mitäänsanomaton. Muut näyttelijät ei mun mieleen sitten juur jääneetkään. Mut kyllä tän ainakin kerran jakso ihan hyvin kattoo, miksei vaikka toisenkin, sit ku on vähä kerinny jo unohtuun...
 
Butterfly Effect 2 *
 
Jos tykkäsit ekasta, niin älä turhaan ainakaan tätä kato, tulee vaan paha mieli. Jos haluut nähdä hyvän aikamatkailuleffan, niin kato vaikka toi ylläoleva, mut jos haluut nähdä paskaa, niin mee paskalle ja kurkistele sen jälkeen sinne pyttyyn, siellä sitä näkyy; tää leffa ei ollu ees sitä. Yks tähti tuli melkeen pelkästään sille pahisäijälle, jonka muistan ennestään vain Tähtiportti-telkkarisarjasta jostain sivuosasta. Siinä ois voinu olla ihan kiinnostava hahmo ehkä, mut eihän sitäkään sit montaa minuuttia näkyny. Tämmöstä jälkee tulee pahimmillaan, kun jonkun hittileffan maineella yritetään väkisin ratsastaa. Tässä ei ollu kyllä jälkeekään alkuperäsen vetovoimasta.

spider tuli viikonloppuna, oli aikas hyvä. ehkä kolme-kolmepuol tähtee viidestä

carnationille (joka arvosteli elokuvan edellisellä sivulla): Ilmeisesti kaikki niistä pitkistä ja toiminnantäyteisistä yhden oton kohtauksista on koostettu useammasta pätkästä.
 
Mistäs tällainen tieto? Imdb:n triviaosiossa on kuitenkin seuraavanlainen teksti eräästä elokuvan pitkästä kohtauksesta:
 
"For one scene, shot in one extended take, a special camera rig was invented by Doggicam Systems, developed from Doggicam Systems' Power Slide system - and a vehicle was modified so that seats could be made to tilt and lower actors out of the way of the camera. The windshield of the car in which the five actors rode was designed to tilt out of the way to allow camera movement in and out through the front windscreen. A crew of four, including the DP and camera operator, rode on the roof. All of this took place, in one uncut shot, while numerous dangerous stunts involving fire, thrown missiles, and stunt falls were executed with meticulous timing, while the actors perform, dodging the moving camera."
 
http://www.imdb.com/title/tt0206634/trivia

Holiday :)
 
Ajoi täysin asiansa omassa lajityypissään, eli oli viihdyttävä, hauska ja vähän koskettavakin. No, aika vähän kyllä. Mutta ei ehkä se kaikkein tyypillisin rom-kom. Miinusta Cameron Diazin rasittavista ilme- ja elemaneereista, plussaa vanhan ukonkäppänän hahmosta. Katsoisin uudestaankin krapulapäivän ratoksi. ***-

Michael Curtiz: Merihaukka
(The Sea Hawk, 1940)
 
Klassikkoseikkailu, joka on väljästi perustuakseen (sir) Francis Draken vaiheisiin. Errol Flynn esittää Geoffrey Thorpe -nimistä merirosvokapteenia, joka ryöstelee espanjalaisia laivoja ja kaupunkeja kuningatar Elisabeth I:n kunniaksi. Mukana on rehtiä seikkailuhenkeä, yllättäen syntynyttä rakkautta, juonittelua, petosta, maanpetosta ja suurta draamaa. Ja tietenkin - onhan tämä sentään Errol Flynn -elokuva - vauhdikkaita miekkailukohtauksia!
 
Flora Robson on vallan mainio kuningatar Elisabethina. Errol Flynn on kovapintaiseksi ja kokeneeksi merikapteeniksi aika teinin näköinen. Brenda Marshall on oikein kaunis Doña Mariana. Laivat ja meritaistelukohtaukset ovat ikäisikseen itse asiassa uskomattoman hyvin lavastettuja - tosin alun espanjalaiskaleeri näyttää siltä, kuin se olisi (ylärakenteitaan ja takilaansa lukuunottamatta) esittänyt jossakin aikaisemmassa elokuvassa roomalaista kolmisoutua...
 
Olen nähnyt tämän elokuvan aikaisemminkin, 70-luvun alussa. Ällistyttävän monta kohtausta oli jäänyt mieleen yli kolmenkymmenen vuoden takaa: liian myöhään petoksesta varoittaakseen satamaan saapunut Doña Maria katselemassa merelle purjehtivan "Albatrossin" perään, kuinka espanjalaiskaleerin airot katkeilivat kuin hammastikut "Albatrossin" kylkeä vasten merihaukkojen entratessa,...
 
Toki elokuvan ikä näkyy välillä koomisissakin asenteissa, ja kyllä tuossa ajan propagandistisiakin sävyjä voi helposti nähdä. Silti - oikein viihdyttävä vanhan ajan seikkailuelokuva.
 
7/10

True Lies .... 10
 
Viihdyin leffan parissa täydellisesti ,sisälsi paljon one-linereita ,toimintaa ja komediaa.
Ja tässähän oli tyttärenä se nelosen/subtvn kummitussarjan muijja. heh juu.
Komia elokuva.