Laulaminen ›

mulla on ollut h-kirjain -kompleksi ja joskus vieläkin se pukkaa esille. mutta puhuessakin h jotenkin muodostuu liian edessä..? ainakin kuulostaa erikoiselta. yritän tässä kokeilla että mikä siinä on. äiteelläni on sama vika ja paljon selkeämpänä, esim. sanat vihreä, vihko joissa h on sanan keskellä kuulostaa hauskoilta kun sana tavallaan katkeaa keskeltä. laulaessa yritin tehdä niin että tein sanan alussa olevaa h:ta mahdollisimman pienesti, tavallaan aukaisin seuraavan vokaalin nopeasti ettei h jäänyt kiinni.. eli paino kokonaan pois h:lta ettei isoa hönkää kuulu. ihan niinkuin yrittäis selittää jotain ydinfysiikkaa :) mutta nykyään asia on aika hyvin hallinnassa. silloin tällöin h muodostuu sellaiseksi "tehokeinoksi" kuten mainitsit. en kyllä osaa sanoa että miten kannattaisi treenata kun en oo ihan varma onko meillä sama vika. anyway h on pirullinen kirjain.

H:n kanssa tappelin vuosia, mutta nyt alkaa vähitellen sujumaan. Ongelman ydin on siinä, että kun sanot H, äänihuulet eivät ota kiinni. Ilmaa vuotaa pihalle, ja fraasi katkeilee ja/tai henki loppuu. Sitten kun mukaan otetaan vielä saksalaiset kihisevät hoot, ollaankin ihan hoomoilasena :D. Mutta kihisevät hoot tehdäänkin eri tavalla kuin tavallinen hoo, ne tehdään suulla, kun taas tavallinen hoo on se, joka päästää ilmaa äänihuulista.
 
En muista, milloin ja miten h-ongelmani väheni, eikä minulla ole mitään vippaskonstia siihen. Kun on laulanut tarpeeksi paljon ja kauan, niin elimistö hakee sen hyvän tavan toimia. Kai se on tullut ikään kuin sivutuotoksena. Vielä vähän saksalaiset kihinät kaipaavat hiontaa, mutta suomen kielessä pärjään jo aika hyvin. Ehkä kaikista pahin sana, mihin olen törmännyt suomalaisessa laulussa oli HAAVEHAAHDEN (Toivo Kuulan Sinikan laulussa). Siinä sitä hoota sitten on...

Minulla ei tuota h ongelmia sanan alussa, mut toisaalta oon varmaan treenannut sitä aika paljon huomaamattani, kun oon hakenu sillä rintaresonanssia ääniharjoituksissa (hhaaa, hhoi, hhyyy). Sen sijaan vihaan sanaa kehto... ja ehtoo... Piti joskus laulaa nauhalle biisi jossa on kyseinen sanat, ja luonnollisesti vielä laulaa siinä kohtaa hiljaa. Että voi olla hankalaa! Kyllähän se h kovemmalla äänellä kuuluu mut jos on tosi pieni lauluvolume ja herkkä tulkinta, niin sit ei kuulu ollenkaan, on vaan tyhjä kohta keskellä sanaa tai kuulostaa että laulais ettoon / kettoon. Jos taas yrittää tehdä sen h:n tietoisesti niin sit kihisee kuin saksalainen, mistä fifi tuossa jo mainitsikin. Ei oo siis minullakaan mitään vippaskonsteja tarjota, mutta pitää alkaa miettiä tuota asiaa jos vaikka jotain keksisi.

Mulla auttoi se että tein sitä hoota saksalaisittain (ich) ja sitten siitä lievensin suomalaisempaan suuntaan. Ei kai se parhaan kuuloinen hoo löydy kun kokeilemalla...