Kitarat: kitarakamat ›

Aikoinaan tuli perinteistä ymmärtämättömyyttä mm. äidiltä kitarakasan kasvaessa. Tämä johti siihen, että osa uutukaisista pysyi laukuissa. En hyväksynyt, enkä missään tapauksessa hyväksy vieläkään, joidenkin ihmisten oikeudekseen katsomaa toisen arvomaailman ehdotonta kyseenalaistamista. Itse saa rahoillaan tehdä aivan mitä huvittaa. Monesti tuli mieli pahoitettua, vaikka tiesi sijoittaneensa työllä tienatut rahat viisaasti, mutta pohjaa silti kaivettiin alta. Kannatti.. nykisin kukaan ei enää ihmettele.Siitä on siltikin jäänyt selittämätön huono omatunto. Ei osaa nauttia niin kuin pitäisi.
Neuvoisin nuorempia selvittämään musiikkilaitteiden hankimiseen liittyvät kiistat vanhempiensa kanssa, ja toivottavasti pääsemään yhteisymmärrykseen. Soittokamat ovat sijoituksia. Niillä voi vaihtaa itselleen sopivampaa. Eikä tätä luonnollista kiertoa tarvitse pelätä. Kitara on hyvin henkilökohtainen kapistus. Mitäs jos äitisi olisi hankkinut aikoinaan XXXL kokoisia tampooneja ja nyt koko perhe yhdessä vastustaisi "sopivampiin" vaihtamista. Ei ensimmäisellä voi aina osua.
Toinen asia, jota ei tarvitse häpeillä on vahvistimien tehomäärät. Alapää tehdään raa'alla teholla, ei bassoruuvilla. Mikä tahansa pikku 40 wattinen transistori-paska tuottaa paljon ääntä. Ei se tarkoita, että 4x12 kaappi ja putki 100 wattia tappaisi välttämättä ketään. Sieltä vain on mahdollista saada saman verran laadukasta, laajemmalla kaistalla toistettua soundia. Ehkä jopa sitä toivottua potkuakin. Sitäpaitsi on hyvä treenata niillä kamoilla, joilla menee keikallekin. Ei suurta putkinuppia saa kuriin, jos on soittanut zoomin 505:lle tai pelkällä puhtaalla soundilla. Siinä on dynamiikassa niin huikea ero.
Kyse on siitä mihin tähtää ja kuinka paljon itseään arvostaa. Tälläkin palstalla haetaan hyväksyntää ostoksilleen. TURHAA. Jos itse halusit, muille et ole vastuussa, jos itse ne hankit.
Vanhempien avustus saattaa olla toisinaan aivan paikallaan. Rahaa on turha tuhlata. Joidenkin tuotteiden suhteen se on sitä. Nykyisin kun löytyy myös täysin arvotonta romua. (jälleenmyyntiarvoltaan) On viisasta käyttää suurin mahdollinen summa kitaraan. Tarkoitan tietenkin hintaluokassa alle 1000 euroa. Jos itsellä ei ole kuin pari sataa on ehkä viisaampaa säästää, koska sitä Behringeriä ei halua vuoden päästä kukaan, mutta käytetty Charvel on myytävissä samalla 300- 400 eurolla. ..ja luultavasti soittitaitokin on huomaamatta kehittynyt, kun on kädessä aivan oikea soitin.
Itselleni pedaalit ovat nykyisiä legopakettien korvaajia; mistään muusta tavarasta ei enää niin innostu. Tämähän on ainoastaan positiivista, koska pelkästään materian takia ei elää kannata. Pikku purkit ovat kuitenkin juuri sopivan halpoja/kalliita tyydyttämään kokeilun ja säätämisen halun. Tämä lienee sisäsyntyistä suurimmalle osalle miehiä. Kannattaa selvittää itsensä kanssa, että ei ole olemassa sitä viimeistä laitetta, jonka tarvitsee. Niitä tulee lisää, lisää, lisää... Eikä kaikkia tarvitse omistaa. Kokeilla kannattaa, ja sitten vaihtaa, jos ei suhteesta synny intohimoista. Kokeilemalla oppii. EI LUKEMALLA ARVIOITA NETISTÄ. Olen törmännyt useampaankin ketjuun, jossa yritetään epätoivoisesti todistaa 20 euron säröpedaalin olevan 300 euron purkin kaltainen. Pelkillä ääninäytteillä ei sellaista voi tehdä. Tällainen antaa virheellistä kuvaa herkässä iässä oleville nuorille ;)
Luottakaa omakohtaisiin kokemuksiinne, älkääkä luulko tietävänne liikoja. Siinä vaiheessa kun täydellinen soundi on löydetty alkaa matka alaspäin. Soittoa täytyy harjoitella, soittokamoja kokeilla.... siitä syntyy lopulta nykyaikainen, omaperäinen muusikko.