Media ja viihde ›

Nixon ***½
 
Yllättävän hyvä kolmetuntiseks leffaks, ei tuntunu niin pitkältä. Oliver Stonen ohjaus, Anthony Hopkins pääosassa ja aika kovaa näyttelijäkaartia taas muutenki. En oo yleensä niin kauheen kiinnostunu politiikasta tai sen historiasta, mut tää tarina esittelikin ehkä enempi Nixonia ihmisenä ku presidenttinä tai poliitikkona, ei siis juur ollenkaan semmosena konnana ku vois olettaa. Hopkins ei oo kovin paljon Nixonin näkönen (IMDb:n mukaan rooliin olikin alunperin kaavailtu Jack Nicholsonia, sen oisin kyllä halunnu nähdä), mut esikuvan ilmeet ja kehonkieli näytti olevan siinä määrin hyvin hallussa, että kyllä sen hyvin Tricky-Dickyksi tunnisti. Takaumapätkät toimivat hienosti mustavalkosina, vaikka noi aikahyppelyt hiukan sekottivatkin välillä, mut näyttivät hyvältä joka tapauksessa, kuten koko leffa muutenkin. Onhan tääkin jo yli 10 vuotta vanha leffa, mut eipä tämmöset niin äkkiä vanhene. Kyl tätä ihan suositella voi ainakin semmosille, jotka ei oo sattunu leffaa näkemään, ja joita aihe yhtään kiinnostaa.

Lucky Number Slevin
 
****
 
Loistava rikoselokuva yllättävine juonenkäänteineen.

Ei ihan leffa, mut sarja. Eli Dexter. Helvetin hyvä. 10!

Batman Begins ****
- Spidermannin ohella Batman on yksi kiinnostavimmista supersankareista. Leffoja lepakkomiehestä on tehty kiitettävästi: Burtonin tuotokset olivat kerrassaan loistavia ja olivat ne jälkimmäiset Schumacherin tekeleet ihan viihdyttäviä -tosin hölmöjä. Kerrassaan positiivista, että osittain puhkikaluttuun aiheeseen on saatu uutta näkökulmaa. Realistinen versio viittasankarista toimi mielestäni näppärästi. Kehyskertomuksena ollut Batmanin kehitystarina oli mielenkiintoinen, se toinen "konnat tuhoaa Batman estää" -tyylinen tyypillinen juonipätkä ei sitten ollutkaan niin mielenkiintoinen. Variksenpelättimen hahmoa on paljon haukuttu. Mielestäni oli kerrankin positiivista ettei viholliset olleet mitään muutaatioita / katkeroituneita tiedemiehiä vaan äijän muuntuminen variksenpelättimeksi oli hoidettu elokuvaan sopivalla tavalla. Näyttelijätkin olivat hyviä, uusi Christian Bale sopii rooliinsa hyvin. Moitteita voisi antaa joidenkin henkilöhahmojen pinnallisuudesta, esim. Holmesin rooli ei anna näyttelijälle juuri tilaa loistaa. Leffan kantavana voimana siis tosiaan uusi näkökulma asiaan sekä kehityskertomus. Jännä nähdä miten vuoden päästä julkaistava jatko-osa toimii kun tietty uutuudenviehtätys on kateissa ja hyvis vs. pahis tarinankin täytyy kantaa paremmin.
 
Ihmeneloset ***
- Kun ei odota mitään niin ei voi pahemmin pettyäkkään. Dare Devilin tapaista rimanalitusta ei onneksi täytynyt katsoa vaan Fantastic Four oli ihan pikkukiva toimintasankari pläjäys. Mitään mullistavaa elokuva ei todellakaan tarjoa, mutta ihan pätevää (kertakäyttö)viihdettä leffa tarjoaa. Yksi tähti lisää elokuvan aloittaneesta trailerista jossa näkyy Jessica Alban takamus bikineissä.
 
Electra *
- Todella surkea elokuva joka ei toimi millään osa-alueella. Juoni aivan käsittämättömän heikko.
 
Miss FBI -
- Bullock ei ole varmaan Speediä lukuunottamatta näytellyt missään hyvässä elokuvassa. Tämäkin leffa on todellinen kalkkuna. Jopa Electrankin juonikuviot ovat suorastaan loistavia verrattuna tämän rainan kässäriin. Siis tämänkö pitäisi olla komedia?

Casino Royale 4/5
 
Hyvät toimintakohtaukset, kivaa näyttelyä ja pokerikohtaus oli hyvin tehty ja jännittävä. Hieno loppu. Elokuva oli kuitenkin aika tasaista vääntöä, eikä mitään huippukohtaa tai kliimaksia oikein ollut. Uusi bondi toimii mulle.

Kill Bill tuli vihdoin eilen katottua, tai siis ykkönen ja kakkonen peräkkäin, arvostelen ne mieluummin yhtenä kokonaisuutena.
 
Pakko myöntää, että mulla oli kyllä melkosen negatiivinen ennakkoasenne tätä leffaa kohtaan sen perusteella mitä olin siitä kuullut ja lukenut. Kungfuuta, miekkailua, animea... ei kiitos, mikään noista ei erityisemmin kiinnosta. Mutta nyt leffan katsottuani täytyy myöntää, että olin erehtynyt, voi pojat, että olinkin!
 
Tarantino se vaan osaa kertoa tarinansa niin hiton mielenkiintosesti, ja ennen kaikkea näyttävästi. Tyyli vaihtelee paljonkin tarinan mittaan, vanhoista kungfuleffoista animeen, mutta helvetin hienolta näytti kyllä koko ajan. Ja musiikin se jätkä osaa kyllä kans valita, tässä tuntu olevan paljon musaa vanhoista elokuvista ja telkkarisarjoista, mut kaikki tuntu toimivan kohtaustensa taustalla tosi hyvin. Dialogi oli hyvin pitkälti sitä Tarantino-dialogia, joka ei useinkaan näennäisesti (ja joskus ihan oikeestikaan) liity varsinaiseen tarinaan mitenkään. Niinku vaikka Billin analyysi Teräsmiehestä lopussa.
 
Etukäteen tosiaan aattelin, ettei kaikki Tarantino-leffatkaan mitään helmiä voi olla, ja ehkä ei kaikki olekaan, mut tää kyllä oli. Ainaki yhtä hyvä ku Pulp Fiction. En keksinyt vielä mitään hyvää syytä pudottaa täysistä pisteistä yhtään pois, mut kyllä tää on pakko kattoo vielä toisenkin kerran, ennenku palautan vilimit vuokraamoon...

Dellamorte Dellamore (aka Cemetery Man)
****
 
Ohhoh, olipas hienolla tavalla hämmentävä leffa. Erittäin kauniisti kuvattu eroottis- ja goresävytteinen rakkauselokuva/draama/zombiesplatter vuodelta 1994, jossa Rupert Everett esittää hautausurakoitsijaa, joka joutuu hautaamisen lisäksi myös hoitelemaan jatkuvasti mellastamaan herääviä ruumiita. Rakastuu edesmenneen miehensä haudalla jatkuvasti vierailevaan tyttöön (Anna Falchi, suuri pääosa leffassa myös rintavarustuksellaan).
 
Kuoleman/elämän, kuvitelman/todellisuuden ja impotenssin/potenssin rajat alkavat hämärtyä ja jossain vaiheessa täytyy jo raapia päätään. Harmi, jottei dvd:llä ollut englanninkielistä tekstitystä, koska osa dialogista meni täysin ohi. Se ei kuitenkaan oikeastaan poistanut leffan viehättävyyttä, hienoa että tällaisiakin leffoja 'vielä' tehdään. Plussaa myös vetävästä musiikistaan.

Pitäisiköhän tähänkin ketjuun kirjoittaa pitkästä aikaa jotain...
 
X-Men: The Last Stand **½
Hyvin alkaneen X-Men-trilogian päätös(?)osa on melkoinen antikliimaksi hyvistä hetkistään huolimatta. Liikaa hahmoja suhteutettuna elokuvan lyhyeen pituuteen eikä hätäisesti etenevä tarina toimi niin kuin pitäisi. Lisäksi monia suuren potentiaalin omaavia hahmoja ainoastaan pyöräytetään ruudulla kerran tai pari ilman että niihin saa minkäänlaista kosketusta. Efektit ovat ihan näyttäviä (esim. kun Magneto heittelee vähän rekkoja) ja näyttelijäkaartin karismasta sekä parista nastasta hahmosta (Wolverine jaksaa aina viihdyttää) johtuen elokuvan kyllä jaksoi katsoa läpi, mutta tämä olisi voinut olla osaavissa käsissä niin paljon parempikin. Ohjaajanpallilla istuva Brett Ratner tuhoaa sen, minkä Bryan Singer hyvin aloitti. Keskinkertainen paukuttelu, joka ei lunasta lupauksiaan. Puoli tuntia kestoa lisää ja enemmän syventymistä hahmoihin/tarinaan niin sekin olisi ollut jo jotain. Elokuvaan on myös lipsahtanut joitain todella typeriä klaffivirheitä, esim. kohtauksessa on päivä ja valoisaa, leikkaukseen jälkeen tuleekin yhtäkkiä täysin pimeä. D'oh!
 
Mission: Impossible III ***½
Jos elokuva on yllättänyt positiivisesti ensimmäisellä katselukerralla, liian monessa tapauksessa toinen katselukerta saa aikaan reaktion "no ei tämä ollutkaan niin hyvä". Jokin tässä M:I 3:ssa kuitenkin viehättää, sillä toisellakin kerralla meno maistuu eikä puutumisesta ole tietoakaan. Lostista ja Aliaksesta tuttu J.J. Abrams ohjaa yllättävänkin tehokkaasti. Monet kohtaukset ovat kuin ovatkin jännittäviä ja toimintakohtauksissa on tehoa ja tyylikkyyttä. Tässä on sitä aitoa henkeä sekä Alias-vempeleitä, jotka puuttuivat täysin John Woon jahkailevasta kakkososasta. Abrams ei ainakaan sekoita kyyhkysiä ja vammaisia hidastuksia Mission Impossible -maailmaan, jonne ne eivät todellakaan kuulu. Abramsin kolmososasta on hauska bongailla Alias-viittauksia, esim. cameoroolissa pyörähtää Greg Grunberg ja Simon Peggin esittämä Benji on juuri samanlainen hahmo kuin Aliaksen Marshall. Liian kriittisesti M:I 3:een ei kannata suhtautua ja itse ainakin katsoin tämän kivutta läpi. Ainoastaan loppu oli sitä perushuttua jollaiseen odottikin törmäävänsä, mutta eihän tämän sarjan elokuviin ihan millaista loppua tahansa voida laittaakaan. Kokonaisuutena elokuva on kuitenkin varsin kelpo suoritus.
 
Children of Men ****
Olihan tämä kyllä hieno. Moniin kohtauksiin saadaan poikkeuksellisen hienoa tunnelmaa, kun ne on kuvattu ainoastaan yhdellä otolla. Pari kertaa meinasi melkein leuka loksahtaa auki, sen verran upeaa jälkeä ohjaaja Alfonso Cuarón on saanut aikaan. Tulevaisuudenkuvaus on onnistunut vaikka katsojalle ei annetakaan selitystä tai vastausta kaikkeen. Hauska, jännittävä, koskettava, viihdyttävä, surumielinen, toiveikas, teknisesti äärimmäisen laadukas ja intensiivisesti ohjattu draama/jännäri. Musiikkiakin on käytetty loistavasti, King Crimson, Aphex Twin ym. Sin Cityn aikoihin olin sitä mieltä, että Clive Owen on turhan pökkelö, mutta tässä elokuvassa mies on kyllä juuri oikeassa paikassa. Hahmon vastahakoisuus on juuri se juttu, joka tekee miehestä niin oivallisen sankarin. Sympaattisessa sivuosassa nähtävä Michael Caine on myös maininnan arvoinen. Tätä elokuvaa voi suositella oikeastaan kaikille.
 
United 93 ***½
Nytpä tuli sitten tämäkin 9/11-aiheinen elokuva katsottua. Vaikka lopputuloksen tietää etukäteen, oli viimeinen 20-30 minuuttinen hyvinkin tehokkaasti ohjattua trilleriä, jonka parissa jännitti oikeasti. Elokuvan ainekset ovat yksinkertaiset; tapahtumat sijoittuvat joko kaapattuun lentokoneeseen tai sitten lennonjohtotorniin. Siitä johtuen tästä jäikin hieman kertakäyttöisen oloinen jälkimaku ts. että tätä ei varmaan aivan heti tule katsottua uudestaan. Monet ratkaisut ovat kuitenkin onnistuneita: elokuva ei selittele, tarjoa motiiveja ja tätä kautta selkeää mielipidettä, vaan antaa katsojalle itselleen mahdollisuuden tulkita näkemäänsä. Paul Greengrass ohjaa realistisella otteella ja niinpä tunnelma ja sekasorto tuntuvat hyvinkin käsinkosketeltavilta. Paikoitellen elokuva oli kylläkin hieman puuduttava, esim. lennonjohtoa koskevat tapahtumat kiersivät liikaa ympyrää ja toistelivat samoja asioita, jolloin mieleen hiipi ajatus että "eikö tämä voisi jo edetä". Kuitenkin, kun elokuva loppuu ja viimeiset tekstit pärähtävät ruutuun, se jättää melko hiljaiseksi. Suositeltava elokuva tämäkin.

Hämärän vartija (A Scanner Darkly) ***½
 
Kerrankin Phil Dick -filmatisointi, joka näyttää jokseenkin siltä, mimmosen mielikuvan se äijä kirjoillaan aikoinaan siitä maailmastaan loi, siis ainakin mulle. Leffan erikoinen kuvaustyyli tulee kyllä varmaan häirittemään joitakin katsojia liikaa, mutta mun mielestä se sopi tähän tarinaan just eikä melkein. Näyttelijöistä en nyt paljon osaa sanoo, paitsi että Keanu on kyllä sama perkeleen puupökkelö piirrettynäkin, mut tää on taas toisaalta niitä rooleja, jotka sille sopii aika hyvin. Mukavan ahdistava tunnelma, mielenkiintoinen kerronta, mitä nyt lopussa vähän lässähti. Tai siis jäi vähän semmonen fiilis, niinku ohjaajalla ois tullu yhtäkkiä kova kiire lopettaa ja vetää kasaan vähän turhankin hyvin pohjustettu tarina. Loppu vaan meni jotenkin liian äkkiä. Mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin kumminkin aika lailla.
 
Superman Returns *
 
Plääh, tää oli huono. Jos oikein hakemalla hakee jotain hyviä puolia, niin Lois Lane oli kyllä huomattavasti vähemmän luotaantyöntävän näkönen ku joskus sillon 80-luvulla. Ja Kevin Spacey oli kyllä jotenkin vakuuttava Lex Luthorina, Gene Hackmanhan kun sillon aikoinaan veti vähän liian pelleks sen roolin mun mielestä. Kaikki muu olikin sitten ihan semmosta mitäänsanomatonta mössöä vaan.

Rocky Balboa ****
 
James Bond ****½

The Departed ****
 
Erityisesti uusi Rocky ja bond-leffa yllättivät iloisesti. Rocky oli sopivan nostalginen ja mielestäni oivallinen päätös sarjalle. Bond oli parhaita näkemiäni bondeja pitkään aikaan. Ehkä jopa paras. Yleensä Bondit tulee katsottua pelkästään läpi, tämä onnistui herättämään jopa tunteita. The Departed oli erittäin onnistunut Scorsese -ohjaus. Hienoa jännitystä ja juonen kehittelyä. Plussaa erityisen kauniista naispääosan näyttelijästä!

Corpse Pride ... 8
 
Hö. Ei tämä ollutkaan niin parhautta kun luulin.. Animaatio oli tosin järkyttävän hienoa. Mukava vaihtelu tietokoneanimaatiolle , mutta ei tässä mitään sinänsä huonoakaan ollut. Bonukset nauratti kun jokainen "making of plaaplaa" minidokumentti loppui siihen kun Tim Burton sanoi jotain nohevaa. eiss.

Borat **
 
Ei tää ollu musta lainkaan niin hauska ku kaiken hehkutuksen perusteella odotin. Lähinnä vaan ärsytti tollanen huumori, joka perustuu erilaisille ihmisryhmille vittuiluun. Ei sillä, etteivätkö monet noista ryhmistä ois sitä vittuilua ansainneet, mutta siltikään se ei jaksanut pahemmin naurattaa. Oli siellä varmaan kaikenlaisia hyviä pointteja niitten vitsien takana jossain, mut en mä tämmöstä kattellessa jaksa mitään syvällisempiä juttuja ruveta miettimään. Juoni sinänsä nyt ei ainakaan kovin kummoinen ollut. Muutaman kerran kyllä nauratti, esim. se vilkun käyttö jäätelöautolla ajellessa, mut aika ylimainostettua sontaa tää tuntu olevan.
 
Shaun Of The Dead *½
 
Alko oikeestaan ihan hauskasti, mut sit siitä tulikin vaan semmonen tavanomanen zombie-leffa, vaikka tarkotus oli vissiin olla semmosen parodia. Olihan? Ihan lopussa taas naurahdutti vähän, mut ei tää kyllä ollu millään tavalla mun teekupilliseni, niinku ne siellä sanoo. Varmaan zombie-fanit saa tästä silti paljon enemmänkin irti.

Lucky Number Slevin ****
 
Kaikin puolin viihdyttävä leffa. Juoni sopivan omaperäinen ja yllätyksellinen loppuun asti. Hyvät näyttelijävalinnat ja näppärä dialogi nostivat tunnelmaa entisestään. Oikein hyvä leffa.

Pitkät kihlajaiset
 
Toisen kerran katsottuna nyt dvd:ltä. Jotain hyvin Ameliemaisia piirteitä, mutta todellakin paljon vakavampi aihe. Pitkälti synkkiä sotatapahtumia. Positiivinen leffa on silti hyvinkin. Joskin elokuva voi olla ihan vähän pitkäveteinen, mutta siitä ei pääse pois että elokuva on hieno. Sotakuvausten vastapainoksi on kuvattu kauniita ja idyllisiä paikkoja. Ja sitten muutamat sitaatit ja tilanteet ovat ihan nurinkurisia. ("Koiran pieru, ilo ja riemu") Siksi elokuva on tosiaan katsomisen arvoinen. Ja moni nyt varmaan katsoisi jo Audrey Tautoun takia... ****

Submerged ... 9
 
Huh, Steven Seagal ei kyllä paljoa ilmehdi :P , olis hieno nähdä Jim Carrey ja Seagal samassa leffassa..
Mutta elokuva oli silti rautaa. Jotkut kohdat epäuskottavuudessaan kumminkin epäilytti ,kuten tunnelissa tapahtuva ampumakohtaus.. Mutta toimintaa riitti ja homma pysyi kasassa.

The Prestige
 
Useiden kriitikoiden ylistämä - pannukakku. Yllätyksetön, ennalta-arvattava, ensimmäinen todellinen pettymys tälle vuodelle. En nyt tuoreekseltaan, vasta leffan nähtyäni löydä juurikaan mitään hyvää sanottavaa. No, lavastukselle voi antaa plussan.

Ehkä elokuvan heikkous vain korostui kahden niin hienon leffan, Pan's Labyrinth ja Children of Men, loistettua sen edellä. Tai sitten tämä oli vain kehno. Hmph.
Lienekköhän tämä toinen taikuruusleffa Illusionist mimmoinen? Ei kynnys ainakaan tämän ylitykseen korkea ole.
 
2/5
 
(toinen piste Scarlett Johanssenin kaula-aukosta)

Terminator ... 10
 
Aika kasaria oli ,mutta se nosti vain viihdearvoa. Hienosti tehdyt efektit! ..Arska.

Ed Harris: Pollock
 
Tuli katsottua telkkarista. Kiinnostava leffa vaikuttavasta kuvataiteilijasta, mutta kohtausten katkelmallisuus ja hyppelehtivyys toi mieleen suomalaiset taiteilijaelämäkertaelokuvat parinkymmenen vuoden takaa ja vaikeutti toisinaan tapahtuma-ajankohdan hahmottamista. Harris ei tosin yritä perustella Jackson Pollockin hirviömäistä käytöstä lapsuudella tai muillakaan traumoilla: hän esittää sen, ei perustele. Mikä tekee siitä vieläkin pelottavampaa, ja samalla uskottavampaa.
 
Harris vetää itse pääosan todella antaumuksella ja onnistuu välittämään häiriytyneisyyden lisäksi myös sen antaumuksen, vimman ja vision, jolla oikeakin Pollock työtään luultavasti teki. Marcia Gay Hardenin näyttelemä Lee Krasnerin hahmo jää jotenkin enemmän ilmaan: miksi itsekin lahjakas taiteilija viitsi keskeyttää oman uransa tekemisen ja heittäytyä aikuisen miehen lapsenhoitajaksi niin moneksi vuodeksi?
 
8 /10.

American History X *****
- Hieno elokuva, toimii kaikilla osa-alueilla vähintäänkin hyvin.
 
Ned Kelly **
- Melko keskinkertainen, aika hidastempoinen ja mitäänsanomaton.