Klassinen ›

Koska Hegelin intentiona oli johtaa koko olevaisen struktuuri yhdestä järjellisestä itsensä selittävästä alkuperusteesta, on ymmärrettävää, että hän joutui liittämään yhteen käsitteitä, joiden keskinäinen sukulaisuus näyttää olevain vieläkin vähäisempi kuin käsitteiden oleminen ja ei mitään, mutta josta huolimastta seuraavat kolme ensimmäistä kategoriaa tuntuvat varsin loogislta, ja ei voi kiistää sitäkään, etteivätkö ne olisi metafyysisessä mielessä todella olemassa olevia, oppina ihmisenä todellisen olemksen häviämättömyydestä schopenhaerin tapaan, ainoana tosiolevaisena, josta huolimatta ne kuoitenkaan eivät ole aneellisia vaan puhtaasti abstraktisia, semminkin kun taide kylläkin normaalina aivotietona ei ole abstraktista, käsittein ja sanoin ilmaistavissa,kun musiikista puhutaan, vaan taideteoksina, siis havainnollista, mutta todelliseksi silmänkääntötempuksihan Schopenhaer Hegelin dialektiikkaa kutsuikin, joten sekin lienee jotakin metafyysisesti todella olemassa olevaa: Ohessa muutamia esimerkkejä todellisuuden dialektisesta deduktiosta: Uskonto on teesi, taide antiteesi ja filosofia on synteesi;
 
Hegelin dialektisen logiikkan mukaan käsite, vaikkapa Bach, saattaa sisältää itseensä oman vastakohtansa, ja että tämä vastakohta, vaikkapa juhlakalu Beethoven, voidaan saada siitä esiiin, ja se voi siten toimittaa differentian tehtävän. Vastakohdat Bach ja Beethoven eivät voi dialektiikan lakien mukaan sietää toisiaan, ja siksi ne sulautuvat synteesiin, vaikkapa Ludwig Feuerbachiksi, sillä muodollisen klassisen logiikan mukaan ristiriidasta seuraa mitä tahansa, ja lopulta saavutetaan absoluutti, joka ei sisällä ristiriitaa, sillä kyseinen Ludwig Feuerbach oli materialisti, jonka pääteoksen mukaan "uskonto on puhdasta harhaluuloa" ja että "ihminen palvoo jumalassa itseään", materialismin ollessa kätkeytyneenä jo dialektiikan perusajatukseen, että käsite kääntyy tai muutuu vastakohdakseen, ja että tämä muuntuminen on ajallinen tapahtuma. Ajan ja hitauden olemassaolo, joka on ymmärrettävissä ennemmin aineen kuin käsitteiden maailmassa, on myös edellytetty puheessa siitä, kuinka korkeammat arvot saavutetaan taistelun tietä, ja siksi dialektisesta materialismin hieman muunnellussa muodossa käyttöön ottamasta dialektisesta logiikasta tulikin sosialistisen yhteiskuntaeorian perusta, sen filosofinen pohja, jonka Engels formuloi.

Mulla oli just koulussa kirjoitusviestinnän kurssi. Tämä kirjoitus - kaikella kunnioituksella, varmasti täyttä asiaa - olisi sopinut sinne esimerkkinä erittäin vaikeaselkoisesta tekstistä.

Paljon on tässä asiaa. Dialektinen maailmankuva toimii hyvin länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa uskonto, taide ja filosofia ovat eriytettävissä toisistaan. Dialektiikka ei kuitenkaan taivu nopeisiin muutoksiin, sillä filosofia on hidas ja uusi tieto vaatii paljon aikaa tullakseen tiedoksi. Sama koskee musiikillista kehittymistä, missä se muuttuu hitaasti mutta varmasti ajassa. Niin kuin kirjoitit, myös aika on hidas. Tämä taiteen muutoshakuisuus ja uuden musiikillisen "korpuksen" metsästys toisaalta ajaa taiteen umpikujaan, missä musiikillinen synteesi on vieraantunut ihmisistä ja ainoastaan alan asiantuntijat saavat siitä nautintoa.
 
Sen takia itse en enää kuuntelekaan musiikin dialektiikkasta polveutuvaa musiikkia, vaan olen alkanut nauttia heimomusiikeista, koska niisä uskonto, taide ja filosofia ovat yhtä eikä muutokselle ole pakottavaa tarvetta. Samalla niissä aika on suhteellinen käsite tai sitä ei tunneta lainkaan. Uutta luovalle taiteellekaan ei ole pakottavaa tarvetta, koska musiikit sisältävät tarpeeksi liikkumatilaa luonnostaan, siis musiikkia ei ole ilman henkilökohtaista variointia ja tyyliä.

Bratislavan kanssa samoilla linjoilla. Mutta onko tekstin päätarkoitus saada sinut vaikuttamaan fiksulta? Se on kaikessa virallisuudessaan ja järkeileväisyydessään tuskallista lukea, eivätkä sivistyssanat tee asiasta järkevämpää, päinvastoin.

Ohessa muutamia esimerkkejä todellisuuden dialektisesta deduktiosta
 
Jos oletetaan kirjoituksesi ilmentävän jotakin teesiä. Mikä tällöin on antiteesi? Entä synteesi?

Jos oletetaan kirjoituksesi ilmentävän jotakin teesiä. Mikä tällöin on antiteesi? Entä synteesi?
 
jos teesi on taide on antiteesi uskonto ja synteesi filosofia

Hyvä perustelu, vaikken aivan samoilla linjoilla olekaan. Suosittelisin kuitenkin lämpimästi pisteen käyttöä, ensimmäisestä kappaleesta sellainen löytyi vasta kappaleen lopusta. Tekee lukemisesta pirkuleen paljon työläämpää se.

Uskominen on kuitenkin aina tahdon asia, ei niinkän puhtaan tiedoitsemisen, mikä edellyttä jo itsesään tahdon ja älyn välisen siteen katkeamista älyn ylivoimaisuuden painosta kun tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle kaikkien jalojen taiteiden ainoalle näyttämölle, pysyy tahto poissa pelistä ollessamme puhtaasti tiedoitsevia edellyttäen niinikään tiedon tulemista objektiiviseksi, jolloin siitä voi tulla mietiskelyn objekti ts. probleemi, kaiken aidon filosofoimisen lähtökohtana oleva ilmiön yleinen puoli

Kaiken aidon filosofoimisen lähtökohtana on tuntea se Sokrateen lausuma:" Tiedän etten mitään tiedä". Vain eläimelle on maailmassa kaikki itsestään selvää, älykkäälle ihmiselle maailman olemassalo taas problemaattista, siksi fiosofian probleemina on maailma, joka on mielteeni, koska vain tajunta on välitömästi annettu, kaikki muu on vain sen edellyttämää ja välittämää, niin muodoin siitä rippuvaista

Kaiken aidon filosofoimisen lähtökohtana on tuntea se Sokrateen lausuma:" Tiedän etten mitään tiedä".
 
Saanen hieman huomauttaa, että tämä paradoksaalinen lausuma välittää ennen kaikkea filosofoinnissa tarvittavaa tärkeää asennetta. Se nimenomaan erotti heidät sofisteista. Filosofian kenties ainoa lähtökohta on loogisuuden vaatimus, ei tuo otaksuma. Kyllä maailmasta voi saada tietoa. Pragmatiikka antaa jo pientä vihjettä.

Arkielämä on opettanut meille, että deduktio rauhoittaa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta, sillä keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että deduktio näyttää todeksi huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja, mutta ei sovi unohtaa, että deduktio johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti peräänkuulutettua lakonisuutta.

Vain eläimelle on maailmassa kaikki itsestään selvää
 
Sinulle on siis selvää, että kaikki on eläimille selvää, mutta itsellesi ei? Miksi kaikki olisi selvää eläimille? Mikä päättely johtaa meidät tämän tiedon lähteelle?
 
Antero

Sinulle on siis selvää, että kaikki on eläimille selvää, mutta itsellesi ei? Miksi kaikki olisi selvää eläimille? Mikä päättely johtaa meidät tämän tiedon lähteelle?
 
Antero
 
Sen voi päätellä sen käyttätymisestä, kun se ei kummeksu lainkaan ilmeisiä ymäristön vaihdoksia tai persoonallisuuttamme, sillä sen äly ja tieto rajoittuu välittömiin suhteisiin, ollen pelkkä vaikuttimien välittäjä
 
Eläin elää vaiklla harkintaa. Tajuisuutta sillä on, se tajuaa oman itsensä, hyvän ja pahan olonsa sekä niitä aiheuttavat syyt. mutta sen tieto jää aina subjektiiviseksi eikä milloinkaan tule objektiiviseksi. kaikki siinä näyttää eläimestä itsestään selvältä, siksi se ei voi muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti, eikä probleemiksi, mietislelyn objektoi, koska sen tajunta pysyy immanenttina. Myös aivojen pieni koko ja poimuttuneisuus viitaavat tähän tuntemmattani sen kummein aivojen rakennetta