Aloittelijat ›

No en nyt noin kärkevästi sitä ilmaisisi, mutta onhan se vähän näinkin.
 
Onko tosiaan näin? Kuuntelin tänään juuri levyä, jossa on mikrointervalliteoksia, joten kai ilmeisesti sentään jotain purkkaviritielmiä on saatu kehitettyä. Kehitteliväthän Webern ja Schönbergkin jotain merkitsemistapaa mikrointervalleille... mutta eivät toki ensimmäisinä. Törmäähän kolmijakoisuuteenkin tuon tuosta.
 
Totta, ne ovat lähinnä purkkaviritelmiä. Läntinen musiikin teoriahan tuntuu toimivan lähinnä niin, että yritetään olla hiljaa kaikista asioista joita ei tavallaan keksitty näiden länsimaisten klassisien säveltäjien ja kultapojujen keskuudessa, niin kauan että joku edes hieman eteenpäinsuuntautuva heidän omasta joukostaan ottaa uusista tuulista oppia, jolloin joudutaan tekemään jotain uutta, mutta sekin tehdään sillä lailla, että se "lisätään maagisesti" tähän omaan järjestelmään, eikä sitä voi hoitaa luonnollisesti kunnolla. Esimerkkinä juuri kolmijakoisuus. Sehän täytyy hoitaa niin että ensin kirjoitetaan koko homma tavallisesti ja sitten "maagisesti" muutetaan se kolmijakoiseksi, niin että soittajan täytyy kuvitella nuotit kolmijakoisiksi sen sijaan että hän voisi ne lukea samaan tapaan kuin nämä länsimaissa omaksi koetut tasaiset hilpautukset. Mikrointervalleja käyttäviä nuotteja en ole vielä itse päässyt näkemään, mutta on se suuri askel eteenpäin jos niitäkin on mahdollista kirjoittaa ylös nuottien avulla. Tottakai niitä pystyy soittamaan, mutta ei voida sanoa että ne kuuluvat läntiseen musiikin teoriaan ellei niitä pysty ympätä nuotteihin, joiden ympärillähän koko läntinen musiikki pyörii, niin hyvässä kuin pahassa.
 

 
Aivan, mutta tarkoitinkin, että nyt se kaikki subjektiivisuus, kaoottisuus ja relativisimi on aamiaispöydässä eikä siellä sivistyneen maailman ulkopuolella, minkä vuoksi voikaan enää vain nojautua esimerkiksi klassisiin instituutioihin. Tähdentäisin vielä, että olen aivan samaa mieltä kaikesta siitä mitä sanoit. :-D, ilmaisin itseäni vain ehkä hieman epäselvästi siinä edellisessä viestissäni, sillä yritin jokseenkin samoja asioita sanoa siinä mitä sinä sanoit nyt.
 
Selvä, otin kaiken jotenkin niin, että pidät läntistä musiikin teoriaa kaikentietävänä instituutiona, ja kaikkea sen ulkopuolella syntinä. Ymmärsin siis pahasti väärin, ja kuten saatoit viestistäni huomata, pillastuinkin hieman, näköjään turhaan. Harmi että olemme samaa mieltä, harvemmin näin asiallista väittelyä täällä mnetissä näkee :D Olisi voinut jatkaa pitemminkin.
 
Niin, tottakai kaikessa on aina persoonallisuutta, mutta olen omalta osaltani tällaisen filosofisen ja elämänkatsomuksellisen kasvatuksen tähtäävän nimenomaan siihen että osaa astua myös toisten saappaisiin.
 
Olet oikeassa. Meillä on ehkä hieman eri tapa lähestyä tätä kysymystä, mutta olen silti sitä mieltä että kohtuudella täytyy tietenkin miettiä asiaa myös muiden saappaissa. Itse toisin vain oman näkemykseni esiin vastaavanlaisessa kysymyksessä, mahdollisten muunlaisien näkemysten lisäksi.

Mikrointervalleja käyttäviä nuotteja en ole vielä itse päässyt näkemään, mutta on se suuri askel eteenpäin jos niitäkin on mahdollista kirjoittaa ylös nuottien avulla. Tottakai niitä pystyy soittamaan, mutta ei voida sanoa että ne kuuluvat läntiseen musiikin teoriaan ellei niitä pysty ympätä nuotteihin, joiden ympärillähän koko läntinen musiikki pyörii, niin hyvässä kuin pahassa.
 
Kyllähän noita mikrointervallinuotteja löytyy. Tavallisimmin niissä on merkitty kyseinen asia niin, että puolikas risuaita (#) tarkoittaa 1/4 askeleen korottamista. Mutta en edelleenkään tähän (länsimaalaiseen järjestelmään) suhtautuisi niin kielteisesti kuin sinä ainakin tunnut suhtautuvan. Kyllä niitä mikrointervalleja käytetään täällä aina kun niin tarvitaan - ilmeisesti vielä ei ole niin suurta tarvetta niitä ollut käyttää. Tuon levyn (Microtonal masterpieces of 20th century) mukaan Yhdysvalloissa on pyörinyt asian tiimoilta asialle omistautunut festivaali jo vuosikymmeniä ja muusikoita erityisesti koulutetaan soittamaan mikrotonaalista musiikkia. Varmasti Euroopastakin vastavanlaista toimintaa löytyy. Noiden mainitsemiesi kolmijakoisten rytmien suhteen kai harvoin varsinaisesti on ongelmaa, joten en tiedä miksi niitä pitäisi vielä selvemmin merkata.
 
Enkä tajua miksi yhden järjestelmän pitäisi kattaa _kaikki_. Sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Nämä perinteiset analyysimenetelmät (viittaan lähinnä tolppa-analyysiin) soveltuvat sellaisten tonaalisten rakenteiden analysointiin, mihin toiset eivät - esimerkiksi reaalisointumerkein ei mitenkään voi sointujen tonaalisia suhteita kuvata. Reaalisointumerkit soveltuvatkin mainiosti jazz-musiikkiin monimutkaisempien harmonioiden ja sointufunktioiden maailmaan. Sitten kun mennään moderniin taidemusiikkiin, tai atonaaliseen musiikkiin yleensä, niin kumpikaan edellämainitusta ei enää toimikaan, vaan tarvitaan esimerkiksi kenttäteoriaa (set theory).
 
Notaatiotapojakin on länsimaalaisen järjestelmämme puitteissa huikeasti erilaisia, varsinkin modernilla puolella. Xenakis, Boulez, Stockhausen - kaikki nämä suuret nimet ovat vaikka minkälaisia graafisia järjestelmiä kehitelleet. Inspiroituneena tosin luultavasti toisten kulttuurien inspiroimana, mutta ei kai se häpeä ole: me olemme keksineet toista, he toista, ja voimme oppia toisiltamme. Nämä graafiset notaatiotavat sopivat erilaisen tilanteen ylösmerkkaamiseen kuin jokin muu - Schönbergillä oli oma järjestelmänsä dodekafonisen musiikin helpompaan ylöskirjaamiseen. Etniset järjestelmät ovat oma lukunsa tässä, eikä pidä unohtaa, että myös länsimainen järjestelmä on sellainen - ei sitä tarvitse elitistiseksi sanoa. Joku pitää toisesta ja joku toisesta. Me nyt olemme sattuneet syntymään tänne, enkä minä sitä häpeä, että suurimman osan sävelteoksistani pystyn merkitsemään ylös käyttäen länsimaalaisen teorian keinoja.