Aihe: Musiikin määritelmä
1 2
Schnowotski
09.01.2007 17:55:32
Mikrointervalleja käyttäviä nuotteja en ole vielä itse päässyt näkemään, mutta on se suuri askel eteenpäin jos niitäkin on mahdollista kirjoittaa ylös nuottien avulla. Tottakai niitä pystyy soittamaan, mutta ei voida sanoa että ne kuuluvat läntiseen musiikin teoriaan ellei niitä pysty ympätä nuotteihin, joiden ympärillähän koko läntinen musiikki pyörii, niin hyvässä kuin pahassa.
 
Kyllähän noita mikrointervallinuotteja löytyy. Tavallisimmin niissä on merkitty kyseinen asia niin, että puolikas risuaita (#) tarkoittaa 1/4 askeleen korottamista. Mutta en edelleenkään tähän (länsimaalaiseen järjestelmään) suhtautuisi niin kielteisesti kuin sinä ainakin tunnut suhtautuvan. Kyllä niitä mikrointervalleja käytetään täällä aina kun niin tarvitaan - ilmeisesti vielä ei ole niin suurta tarvetta niitä ollut käyttää. Tuon levyn (Microtonal masterpieces of 20th century) mukaan Yhdysvalloissa on pyörinyt asian tiimoilta asialle omistautunut festivaali jo vuosikymmeniä ja muusikoita erityisesti koulutetaan soittamaan mikrotonaalista musiikkia. Varmasti Euroopastakin vastavanlaista toimintaa löytyy. Noiden mainitsemiesi kolmijakoisten rytmien suhteen kai harvoin varsinaisesti on ongelmaa, joten en tiedä miksi niitä pitäisi vielä selvemmin merkata.
 
Enkä tajua miksi yhden järjestelmän pitäisi kattaa _kaikki_. Sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Nämä perinteiset analyysimenetelmät (viittaan lähinnä tolppa-analyysiin) soveltuvat sellaisten tonaalisten rakenteiden analysointiin, mihin toiset eivät - esimerkiksi reaalisointumerkein ei mitenkään voi sointujen tonaalisia suhteita kuvata. Reaalisointumerkit soveltuvatkin mainiosti jazz-musiikkiin monimutkaisempien harmonioiden ja sointufunktioiden maailmaan. Sitten kun mennään moderniin taidemusiikkiin, tai atonaaliseen musiikkiin yleensä, niin kumpikaan edellämainitusta ei enää toimikaan, vaan tarvitaan esimerkiksi kenttäteoriaa (set theory).
 
Notaatiotapojakin on länsimaalaisen järjestelmämme puitteissa huikeasti erilaisia, varsinkin modernilla puolella. Xenakis, Boulez, Stockhausen - kaikki nämä suuret nimet ovat vaikka minkälaisia graafisia järjestelmiä kehitelleet. Inspiroituneena tosin luultavasti toisten kulttuurien inspiroimana, mutta ei kai se häpeä ole: me olemme keksineet toista, he toista, ja voimme oppia toisiltamme. Nämä graafiset notaatiotavat sopivat erilaisen tilanteen ylösmerkkaamiseen kuin jokin muu - Schönbergillä oli oma järjestelmänsä dodekafonisen musiikin helpompaan ylöskirjaamiseen. Etniset järjestelmät ovat oma lukunsa tässä, eikä pidä unohtaa, että myös länsimainen järjestelmä on sellainen - ei sitä tarvitse elitistiseksi sanoa. Joku pitää toisesta ja joku toisesta. Me nyt olemme sattuneet syntymään tänne, enkä minä sitä häpeä, että suurimman osan sävelteoksistani pystyn merkitsemään ylös käyttäen länsimaalaisen teorian keinoja.
-Kirjoittaja on skribentti
"Tässä kappaleessa ei ole yhtään turhaa säveltä" "Ei tietenkään - se on sarjallinen struktuuri."
Schnowotski
09.01.2007 18:03:58
Tarkennan pointtiani sen verran, että turha kai länsimaalaisia on sen uppiniskaisemmaksi syyttää kuin ns. eksoottisemmista maista olevia - yhtä lailla he ovat kasvaneet tietynlaiseen yhteiskuntaan, ja eksoottisuus on katsojan silmässä.
 
Saikohan aloittaja kenties muuten vastauksen kysymykseensä jo? :-D
-Kirjoittaja on skribentti
"Tässä kappaleessa ei ole yhtään turhaa säveltä" "Ei tietenkään - se on sarjallinen struktuuri."
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)