 Risto Mustalisä
05.12.2003 12:51:56 | |
|---|
Kuulin huhuja ja jopa näin keikkailmoituksia lokakuussa ,että Robbie Robertson keikkailisi Suomessa Five Fifteenin kera.Mikä lie noiden keikkojen kohtalo? Peruttu kokonaan? Siirretty? Born to be wild! - paitsi kotona.. |
 HaloOfFlies
05.12.2003 14:44:41 | |
|---|
Gorham taas pyörittää raittiina veijarina tälläkin hetkellä "Thunder and Lightning"-levyllä soittaneen John Sykesin kanssa bändiä, jota vieläpä kutsuvat nimellä "Thin Lizzy"...
Mielestäni tuo yhtye saisi vaihtaa nimeä. Thin Lizzyä ei yksinkertaisesti ole ilman Phil Lynottia. With the lights out it's less dangerous, here we are now, entertain us |
 aikavaikea
05.12.2003 14:46:42 | |
|---|
Mielestäni tuo yhtye saisi vaihtaa nimeä. Thin Lizzyä ei yksinkertaisesti ole ilman Phil Lynottia.
Amen to that! Laiha lohtu voisi olla uusi nimi, mitä ikinä se englanniksi olisikaan. Muista aamuisin herätä,
tehdä hyvin turha työsi.
Kello käy sinun aikaasi,
sinun lyhyttä aikaasi.
(A.W.Y.) |
 Kilgore Trout
05.12.2003 16:00:09 | |
|---|
Chinatown on ihan OK levy aloittaa tutustuminen. Nimibiisin lisäksi pari helmeä: We Will be Strong ja Genocide. Muut biisit sitten vähän heikompia. Seuraavaksi hankinnaksi suosittelen minäkin Live&Dangerous- levyä. Studiolevyistä taas pakkohankintoja ovat Jailbreak, Bad Reputation, Black Rose ja Thunder and Lightning. Varhaistuotantoon hyvä tutustua hankkimalla Classic Thin Lizzy-CD esim. Anttilasta. Ei ole hinnalla pilattu ja sisältää n. 20 biisiä kolmelta ekalta levyltä. Epätasaista materiaalia, mutta helmiäkin joukossa.
Luulen muuten että Chinatownin ja etenkin Renegaden vaisuuteen oli syynä totaalisen munaton Snowy White kitarassa. Lynott ja Gorham olivat tehneet loistavia levyjä heroiinikoukussa ja tekivät vielä Snowyn lähdönkin jälkeen. Sääli että bändi hajosi juuri kun olivat päässet uuteen nousuun surullisten Snowy-vuosien jälkeen. Perkeleen Gorham kun alko luusaileen... Raha ei tee onnelliseksi, mutta uusi soitin tekee. |
Kilgore Trout
06.12.2003 03:02:49 | |
|---|
Onneksi olkoon! Löytäispä meikäkin tämän tason uusia tuttavuuksia...
Lynott ja TH ovat muuten päässeet elokuvan aiheeksikin. Kyseinen raina on tiettävästi paraikaa tekeillä. Saapi nähdä paljonko se keskittyy juuri tuohon surullisesti päättyneeseen r & r-elämäntapaan.
Tiettävästi keskittyy enemmänkin Philipin lapsuuteen ja nuoruuteen. Elokuvahan perustuu Philomena Lynottin My Boy - kirjaan ja on oletettavasti yhtä lailla äidin kuin pojan tarina. Kirjaa en ole lukenut, mutta käsittääkseni kertoo kuitenkin Philipin tarinan siitoksesta kuolinvuoteelle, molemmissahan äiti oli läsnä. Philomenaa esittää ilmeisesti Holly Hunter ja Philipiä tämä C.S.I.:n tumma mies (vai jokohan sekin huhu kumottiin?) Raha ei tee onnelliseksi, mutta uusi soitin tekee. |
mrbarfly
06.12.2003 06:07:53 (muokattu 06.12.2003 06:08:44) | |
|---|
Kukaan ei tainnut vielä mainita Lizzyn live-jutuista Suomenkin tv:ssä näytettyä "Rock Masters - Thin Lizzy 1983"-keikkaa? Ei ole tullut hetkiin tsekattua, jossain nauhalla tuo kyllä allekirjoittaneella on ja vallan mainio keikka on kyseessä. Ja ellen erehdy, niin kitaroista löytyvät Brian Robertson sekä Scott Graham :) |
Kilgore Trout
06.12.2003 07:13:53 | |
|---|
Kukaan ei tainnut vielä mainita Lizzyn live-jutuista Suomenkin tv:ssä näytettyä "Rock Masters - Thin Lizzy 1983"-keikkaa? Ei ole tullut hetkiin tsekattua, jossain nauhalla tuo kyllä allekirjoittaneella on ja vallan mainio keikka on kyseessä. Ja ellen erehdy, niin kitaroista löytyvät Brian Robertson sekä Scott Graham :)
Erehdyt. Kitaroista löytyvät tuolla keikalla Scott Gorham ja John Sykes. Samaa mieltä siitä että keikka on aivan loistava ja todistaa että bändi oli ihan helvetin kovassa vedossa vielä vuonna 1983. Thunder & Lightning - kiertueen mainostaminen jäähyväiskiertueena oli bändille muuten ihan pakon sanelema juttu. Bändi oli niin PA että rahaa oli saatava sisään jollakin tempulla. Lynott ei ikinä halunnut hajottaa Thin Lizzyä, mutta taipui managereiden ja Scott Gorhamin tahtoon. T&L- levy ja kiertue olivat menestyksiä ja lopulta miehille taisi jäädä jotain taskun pohjallekin bändin hajottua.
Kohtalon ivaa on sekin että juuri ennen joulua 1985 Lynott & kumppanit olivat sopineet Thin Lizzyn uudelleen kasaamisesta. Jäi sekin sitten näkemättä, ei ollut Philip mikään teräsmies vaikka itse aina niin uskoi. Se oli sitten Complete Shutdown vuodenvaihteessa 85/86. Raha ei tee onnelliseksi, mutta uusi soitin tekee. |
Kilgore Trout
06.12.2003 07:23:40 | |
|---|
L&D:stähän huhutaan, että se olisi studiossa jälkeenpäin lähes kokonaan uudelleen äänitetty. Ehkä siitä se kliinisyys. Life Live on kyllä kova paketti kaikkine kolmine kitaroineen
Siellä taitaa olla kolme kitaraa parissa biisissä, muuten vedellään ihan Sykes-Gorham parin voimin. Mutta melkoinen tilkkutäkki tuo Life-Live joka tapauksessa, vaikka löytyyhän sieltä ihan hyviä vetojakin ja niitä Philin legendaarisia spiikkejä... Raha ei tee onnelliseksi, mutta uusi soitin tekee. |
 jPekka
06.12.2003 14:51:41 | |
|---|
Siellä taitaa olla kolme kitaraa parissa biisissä, muuten vedellään ihan Sykes-Gorham parin voimin.
Ja sittenhän siellä on (muistaakseni) Emerald, jossa on ainakin siinä tiluvaiheessa mukana melkein kaikki Lizzyssä soittaneet kitaristit Eric Bellistä alkaen. - SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! |
 2541
07.12.2003 04:28:42 | |
|---|
Lizzyssä oli muuten kolme kitaristia Japanin kiertueella 1979, kun Gorhamin rinnalla soittivat Midge Ure ja ex- Manfred Mann's Earth Band -mies Dave Flett. Elettiin siis aikaa, kun Moore erosi kesken Black Rose -kiertuetta ja Midge Ure pyydettiin paikkaamaan. Tuolle Japanin kiertueelle tuli vielä Flett mukaan, koska Ure soitti osassa kappaleita koskettimia. Lynott oli hieman kateellinen Urelle, koska tämä oli niin ajan hermolla ja Lynott halusi myös kovasti mukaan uuden aallon kuvioihin (tulokset kuuluvatkin Solo In Soholla).
Olisi kiva kuulla jotain liveäänityksiä tältä ajalta. |
Dinorocker
07.12.2003 14:11:25 | |
|---|
Robbo Robertsonilla on wahin käyttö hallussa! |
Thin Lizzy on kyllä mielenkiintoinen bändi. Rokkiahan pojat soittivat, mutta jotenkin Lynottin romanttinen ja surumielinen ote on melkoinen vastakohta bändin musiikille, joka on ollut varmaan bändin tuottajallekin kohtuullinen ongelma. Ehkä tästä syystä levyjen soundit kuulostavat löysiltä (tarkoitan tässä mm. levyjen Jailbreak, Johnny The Fox, Black Rose ja Bad Reputation soundeja). Aluksi tämä häiritsi ainakin itseäni, mutta kun kuunnellessaan pääsee biiseihin ja ennen kaikkea Lynottin tulkintaan sisään, alkaa homma vaikuttamaan todella hyvältä.
Parhaimmillaan bändi on mielestäni mukavissa hyvätunnelmaisissa rockbiiseissä ja Lynottin hienosti tulkitsemissa vähän löysemissä zipaleissa. Esimerkkeinä voi mainita esim. biisit Rosalie, The Boys Are Back In Town, Do Anything You Want To tai Got To Give It Up, Dear Lord (olikos tämä sen biisin nimi...?), Dancing In The Moonlight ja Don't Believe A Word. Onhan noita.
Täydellisen loistavaa levyä en kuitenkaan tunnusta bändiltä koskaan kuulleeni. Joka levyllä on aina muutama turhan kuuloinen viritelmä.
-J- |
jPekka
08.12.2003 15:54:10 | |
|---|
Kuulin huhuja ja jopa näin keikkailmoituksia lokakuussa ,että Robbie Robertson keikkailisi Suomessa Five Fifteenin kera.
Tämä viesti onnistuu aina hätkäyttämään Thin Lizzy -ketjun kakkossivun alussa. Robbie Robertson on vähän eri henkilö kuin Robbo Robertson, ja varsinkin vanhan Band-miehen äärimmäisen monisyinen ja moderni soolotuotanto tekee Five Fifteenistä aika epätodennäköisen yhteistyökumppanin... - SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!! |
 Mika Antero
08.12.2003 16:46:18 | |
|---|
ja varsinkin vanhan Band-miehen äärimmäisen monisyinen ja moderni soolotuotanto tekee Five Fifteenistä aika epätodennäköisen yhteistyökumppanin...
Mutta The Bandin tuotannosta joku Chest fever varmaan sopisi ihan laadukkasti Five Fifteenillekin, ja miksei vaikka The weightkin...
No joo. Bannia vaan. Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
2541
09.12.2003 14:59:35 | |
|---|
Mutta The Bandin tuotannosta joku Chest fever varmaan sopisi ihan laadukkasti Five Fifteenillekin, ja miksei vaikka The weightkin...
Wigwam kerkes nekin versioida jo 70-luvulla...:) |
 Bluesmies
05.02.2004 15:53:46 | |
|---|
Whiskey on the jar:n soolosta sen verran, että mielestäni se on hieno soolo, mutta soundi on jotenkin käsittämättömän ohut ja paska. Kitara on tyhmä!!! |
 Mr. Mustard
12.07.2004 21:06:05 (muokattu 12.07.2004 21:09:14) | |
|---|
Nyt se on tapahtunut minullekkin! Thin Lizzy -kärpänen puri lujaa!!!
Ostin Jailbreak -levyn, sillä muistin kuulleeni The Boys Are Back In Townin reilu kymmenen vuotta sitten ja se jäi jo silloin mieleen. Tuon biisin perusteella hommasin pari viikkoa sitten Jailbreak -levyn, jota olen luukuttanut aika tiuhaan. Taitaa tulla mulle kesän 2004 Soundtrack!
Phil Lynotin lauluäänessä on jotain Jimi Hendrixiä muistuttavaa. Melodioissa ja meiningissä on se jokin oma juttu ja "Iron Maiden kitarat" on pantu myös merkille;) Tätä on saatava lisää. Johnny the Fox ja Black Rose voisi olla seuraavat hankinnat.
Pitää kattoa...
Jailbreak levy on melkein täydellinen. Ehkä yksi kaksi tavanomaisempaa viisua on mukaan mahtunut, mutta niissäkin on jotain kuuntelemisen arvoista ja omaperäistä. "Life is what happens to you when you´re busy making other plans" - John Lennon. |
 Mechanizm
13.07.2004 12:20:55 | |
|---|
kyllä tuo Life live tulee aina olemaan minulle SE Lizzy -levy.
Samoin! Uskomattoman upea paketti joka minusta toimii parhaana kokoelmana. Vaikka lähes kaikki Lissut löytyy hyllystä niin tähän tulee palattua useimmiten. Live soitanta on niin ilmavan ja eloisan kuuloista että tämän kuuntelun jälkeen studiolevyt tuppaavat aina kuulostamaan tunkkaisilta. Ja tästä livestä huomaa hyvin kuinka upea live bändi Lissu oli siinäkin mielessä että biisit olivat jo eläneet omaa elämäänsa vuosien varrella ja löytäneet jopa uusia muotoja. Koskettava Got to Give it Up hyvänä esimerkkinä. And if the band you're in starts playing different tunes
I'll see you on the dark side of the moon |
 pekkaautio
14.04.2006 20:18:30 | |
|---|
Nyt se on tapahtunut minullekkin! Thin Lizzy -kärpänen puri lujaa!!!
Ostin Jailbreak -levyn, sillä muistin kuulleeni The Boys Are Back In Townin reilu kymmenen vuotta sitten ja se jäi jo silloin mieleen. Tuon biisin perusteella hommasin pari viikkoa sitten Jailbreak -levyn, jota olen luukuttanut aika tiuhaan. Taitaa tulla mulle kesän 2004 Soundtrack!
Phil Lynotin lauluäänessä on jotain Jimi Hendrixiä muistuttavaa. Melodioissa ja meiningissä on se jokin oma juttu ja "Iron Maiden kitarat" on pantu myös merkille;) Tätä on saatava lisää. Johnny the Fox ja Black Rose voisi olla seuraavat hankinnat.
Pitää kattoa...
Jailbreak levy on melkein täydellinen. Ehkä yksi kaksi tavanomaisempaa viisua on mukaan mahtunut, mutta niissäkin on jotain kuuntelemisen arvoista ja omaperäistä.
Kannattaa hankkia sitten myös Johnny the Fox levy. Siinä on Robbo ja Gorham kitaroissa ja sehän on oikeinkin jämäkkää musaa ja soitantaa.... |
 last command
15.04.2006 14:51:27 | |
|---|
Don't never give a damn!!! |
