Yleistä keskustelua musiikista ›

Opettajan opastuksella voi olla vaikea löytää se oma tyyli, kun opettaja käskee mitä soittaa ja mitä tehdä. Kannattaisin itseopiskelua. Sen avulla hallitsen itsekin hyvin muutaman instrumentin soiton.
 
Oppimisprosessista ehkä noin 5% tapahtuu opettajan kanssa. Opettaja ei tee oppilaasta parempaa soittajaa vaan antaa avaimet oppilaalle. Raaka työ tehdään sitten itsenäisesti.
 
Kyllä siinäkin oma tyyli muodostuu, koska eivät opettajat pakota soittaamaan minkäänsortin raamien mukaisesti. Tietyt asiat (tekniikka, teoria yms.) ovat vaikeita oppia itsenäisesti, joka on kuitenkin toki mahdollista. Helpompaa ja nopeampaa se on opetuksessa.
 
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että itseoppimalla syntyy lähinnä räpeltäjiä.

Kaikki ei tartte opettajia, mutta useimmille tekee hyvää ainakin alkuun saattamisen suhteen.
Tosin, paska opettaja voi viedä fiilikset koko touhusta...
 
Kyllä siitä opetuksesta hyötyä on, mutta jos edistyminen on täysin opetuksen saamisesta kiinni, on oppilaassa vikaa

 
Huippumuusikot pääsevät huipulle opettajasta tai itseopiskelusta huolimatta. Keskiverrot eivät pääse.
 
Antero Mertarantaa lainaten"se on siinä"
 
PS.Laila Kinnunen alottaa tv:ssä . Huippu.

Opettajan opastuksella voi olla vaikea löytää se oma tyyli, kun opettaja käskee mitä soittaa ja mitä tehdä.
 
Kylläpä tuo on yllättävän yleinen harhaluulo.

Kylläpä tuo on yllättävän yleinen harhaluulo.
 
Jep, lähinnä niiden mielipide ketkä eivät käy tai ole käyneet soittotunneilla.

Jep, lähinnä niiden mielipide ketkä eivät käy tai ole käyneet soittotunneilla.
 
Tai niiden joille (tai joiden vanhemmille tai kaverille) on sattunut paska opettaja ja ovat päättäneet että kaikki opettajat ovat samanlaisia eikä opettaja voi koskaan, koskaan olla ammattitaidoton tai huono. Kyse on vaan opetuksesta yleensä (!!!11).
 
Jos mä menen jollekin lääkärille näyttämään kipeetä kättä niin jos mun äiti sanoo että "mäkin kävin eikä siitä ollu mitään hyötyä, koska ei lääkäreistä oo mihinkään" niin saatan ehkä miettiä että kannattaako tässä nyt luottaa kokemuksiin vai lainsäädäntöön. Niin lääkärien kun opettajienkin työnkuvat, vastuut ja velvollisuudet on kirjoissa ja kansissa, ja jos saatu palvelu on huonoa, se on aina henkilö(i)stä riippuvaista. Esimerkkiin viitatakseni, voihan olla ettei äitini ollut edes käynyt näyttämässä kipeetä kättä vaan esimerkiksi valittamassa särkyä amputoidussa varpaassa. Tai mennyt fysioterapeutille hoidattamaan vesirokkoa.
 
Kuinka monella edes on pätevää tietoa itseoppineet vs. koulutettu -aiheesta? Kuinka moni täälläkin vetää "yleisiä käsityksiä" faktoina tiskiin? Mitä hyötyä tästä eipäsjuupasvaarinhousut-ketjusta on kenellekään?
 
Se joka vetoaa siihen että itseoppineet on enemmän "aitoja" kun koulutetut, voisi määritellä sitten samantien sen itseoppimisen ja kouluttamisen rajan. Mulle kun ei ole hirveen selvä. Jos kaveris näyttää sulle jonkun makeen jutun niin se on sitä että joku sotkeutuu sun "itseoppimiseen" - yhtä lailla sä voisit maksaa sille siitä. Tai siitä että luet jotain how-to -soitinoppaita. Jopa se voi olla kouluttautumista että opettelee muita kuuntelemalla jutut - jos sen tekee systemaattisesti ja päämäärä mielessä. Ja sillon tää "muiden" soittama musa vaikuttaa siihen miten ja mitä oppii. Aidoin itseoppinut olisi siis musiikkia koskaan kuulematon, sattumalta ääniä tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä toistava henkilö. Vai? Ja koulutettu on se joka on robottimaisesti tehnyt kaiken mitä opettaja on sanonut, ei ole koskaan tehnyt oma-aloitteisesti mitään ja saanut siitä todistuksen jolla voi tituleerata itsensä ammattimuusikoksi. Vai? Ja mitä nää kaikki muut tässä välissä on?
 
UAAGH. Miettikääpä edes. Plussa jokaiselle joka voi selittää mulle missä kulkee itseoppineen ja koulutetun välinen raja.

Kun mä kuulen soittoo tai lauluu se kuulostaa musta hyvältä tai yhdentekevältä,ei mua kiinnosta onko joku itseoppinut vai koulutettu, mua kiinnostaa se miltä se musa kuulostaa.
 
PS.La Laila kuulostaa tosi hyvältä.

PS.La Laila kuulostaa tosi hyvältä.
 
Laila ei tainnut ollakaan "pelkkä laulaja" vaan muusikko. Ja jollen ihan omiani muistele, niin hyvin pitkälti itseoppinut sellainen.

"Itseoppinut". Jumalauta. Sana itsessään jo kertoo omasta mahdottomuudestaan, kuten tuossa vähän ylempänä jo todettiinkin.
 
Näkisin koulutuksen hyödyn siinä, ettei tarvitse jokaisen aina uudelleen ja uudelleen keksiä ensin pyörää, jos lopullinen päämäärä on oppia ajamaan autoa. "Koulutettu" ei tarkoita samaa kuin lammasmaisesti ohjeita vuosikaudet kopissa noudattanut tyhjäpää, joka on oppinut vain muutaman hyvän linen ja toistaa niitä sitten hamaan hautaan, koska toisten antamat vinkin, neuvot ja ohjeet ovat täysin tuhonneet hänen luovuutensa.
 
Meillä kun nyt vain on tässä musiikissa tiettyjä traditioita ja säännönmukaisuuksia olemassa, sitä kukaan ei voi kieltää. Niiden tarkoitus sen sijaan ei ole rajoittaa muusikoita/säveltäjiä etc, vaan asettaa tietyt raamit, joiden puitteissa homma hieman selkiää ja muidenkin muusikoiden kanssa on helpompi kommunikoida. Olisin esim helvetin onnellinen siitä, että hieman useampi iskelmälaulaja tässä maassa osaisi lukea nuotteja tai tuntisi edes sävellajit.
 
Ja toisaalta sitten, eikös jokainen ole itse oppinsa oppinut, ei niitä musaoppilaitoksissakaan voida vaan kaataa korvasta sisälle päähän. Vastuu omasta oppimisesta on aina itsellä, opetteli sitten jossain koulussa tai yksin himassa. Monipuolinen tutustuminen aiheeseen on tarpeen anyway, mikäli aikoo muusikkona toimia - varsinkaan elääkseen.

Ja toisaalta sitten, eikös jokainen ole itse oppinsa oppinut, ei niitä musaoppilaitoksissakaan voida vaan kaataa korvasta sisälle päähän. Vastuu omasta oppimisesta on aina itsellä, opetteli sitten jossain koulussa tai yksin himassa. Monipuolinen tutustuminen aiheeseen on tarpeen anyway, mikäli aikoo muusikkona toimia - varsinkaan elääkseen.
 
Hyvin sanottu.
 
Miksi pitää asettaa tällainen vastakkainasettelu yleensäkään?
 
On niitä jotka tekevät ja on niitä jotka puhuvat p*skaa toisten tekemisistä. On sanomattakin selvää kumpi on parempi vaihtoehto.
 
Jukkapoikaa siteeratakseni, jolla ei ilmeisesti ole minkäänlaista musiikillista koulutusta, mutta menestystä senkin edestä: "Kaikki ei oo oikein ymmärtäny, mitä tarkoittaa tässä ja ny, samalla ku ne puhuu toisten elämästä, jää oma elämättä."
 
Teitä samaan päämäärään on loputtomasti, kaikki lähtee itsestä. Jollain tavalla tuon otsikon voisi vääntää näin: Menestyykö itse tekemällä vai pitääkö olla ulkopuolinen tekijä, joka antaa sen oikeutuksen, mutta voi myös olla ansa jos luulee että koulutus tarkoittaa "valmistumisen" jälkeen yhtä kuin menestys.

UAAGH. Miettikääpä edes. Plussa jokaiselle joka voi selittää mulle missä kulkee itseoppineen ja koulutetun välinen raja
 
Niin... ja sen joka sanoo/vannoo koulutuksen olevan "pahuutta" pitäisi jättää myös kuulematta kaikki sellainen länsimainen hapatus mihin "koulutettu" musiikki liittyy. Uskon itseoppineeseen jos hän puhaltelee didgeridoota päättymättömällä hiekkarannalla, eikä ole länsimaista(yms.) pasnaa kuullutkaan. En usko "itseoppineeseen" joka soittaa Children Of Bodomia antaumuksella, vaan väitän että radioaalloilta tullut pasna on jo hänet tässä suhteessa turmellut.

Jep, lähinnä niiden mielipide ketkä eivät käy tai ole käyneet soittotunneilla.
 
Monesti olen harmitellut myöhemmin sitä, että jätin varhaisnuoruudessani kontrabasson soittotunnit vain yhteen vuoteen. Opettaja oli tosi hyvä. Ei tullut minusta konrabasistia, vaan myöhemmin ns. keikkakorkeakoulun hioma tanssi ja ravintolaorkesterin kohtuullisen käyttökelpoinen sähköbassonsoittaja ja vielä tuokin monien kärsimysten ja kokemusten kautta. Opiskelu kannattaa aina, opiskelee sitten yksin tai opettajan johdolla.

Emmää oo missään tunneilla koskaan käyny. Menköön ne jotka haluu. Valinta on ihan vapaa kulloisenkin henkilön tarpeiden mukaan. Lämna dörröppninen fri, Stig Framåt i vagnen - Jättäkää ovitila vapaaksi, Stig Framåt on vaunussa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että itseoppimalla syntyy lähinnä räpeltäjiä.
 
Se että ei tiedä jotain termejä eikä osaa soittaa käskystä jotain dzsäässiä ei tee itsekseen opiskelleesta musiikin amatöörista tai ammattilaisesta mitään räpeltäjää eikä muutenkaan paskempaa soittajaa jonkun hikipinkon rinnalla.
 
Asioiden ei tarvitse olla aina niin teoreettisia eikä kiveen kirjoitettuja. Se miltä musiikki kuulostaa on tärkeintä. Se on aivan sama onko se sitten kirjoista tai kansista opiskellut tai muuten vaan opetellut ottamalla itse selvää asioista jos ne kuulostavat samanlaiselta.
 
Itseoppineita menestyneitä muusikkoja löytyy pilvin pimein.
 
Kohta tietty kysyt että kerroppas sitten keitä he ovat.
No en vaivaudu vastaamaan. Ota selvää. Sinähän se opiskelija olet.
 
EDIT: Typo

Uskon itseoppineeseen jos hän puhaltelee didgeridoota päättymättömällä hiekkarannalla, eikä ole länsimaista(yms.) pasnaa kuullutkaan.
 
Liittyykö länsimaiseen(yms.) pasnaan myös muu didgeridoon puhaltelu? Tuli vaan mieleen että harva keksii ehkä puhaltaa putkeen jos ei ole koskaan kuullut kenenkään tekevän niin. Ja jos joku tekee jotain mikä vaikuttaa itsestä mielenkiintoiselta niin aika usein sitä sitten pyytää et "saanks kokeilla, voitko näyttää". Etnisten musiikkityylien parissa, niiden alkuperäisseuduilla, mestari-kisälli-järjestelmät kukoistavat (eivät vaan ole länsimaiseen tapaan vielä laitostuneet).
 
Plussa silti, tätä lisää.

Itseoppineita menestyneitä muusikkoja löytyy pilvin pimein.
 
Kohta tietty kysyt että kerroppas sitten keitä he ovat.
No en vaivaudu vastaamaan. Ota selvää. Sinähän se opiskelija olet.
 
"Koulutettuja menestyneitä muusikkoja löytyy pilvin pimein. Kohta tietty kysyt että kerroppas sitten keitä he ovat. No en vaivaudu vastaamaan. Ota selvää. Sinähän se itseoppinut olet."
 
Itseoppimisen ja kouluttautumisen keskinäistä paremmuutta voi verrata vain seuraavalla testillä:
 
Otetaan x määrä muusikoita, jotka ovat yhtä lahjakkaita ja luovia ja samalla tietojen ja taitojen tasolla. Laitetaan puolet hyville opettajille ja puolet itseopiskelemaan. Varmistetaan, että kaikkien olosuhteet pysyvät yhtä optimaalisina 20 vuoden ajan (kenenkään lähipiirissä ei kuolemantapauksia, kenelläkään ei pitkiä sairastamisia yms, tai sit jos jollain on niin kaikilla on; kaikkien motivaatiotaso pysyy samana jne...). Lisäksi olisi hyvä varmistaa että koko testiryhmä tapaisi samat tyypit ettei vaan päästä syyttämään ketään suhteilla pelaamisesta.
 
Sitten 20 vuoden kuluttua katsotaan ketkä menestyvät ja ketkä eivät, ja lasketaan "kumpi on parempi", itseoppinut vai koulutettu. Tätä varten tietty pitää olla määriteltynä mittari, millä muusikon "paremmuus" mitataan (esim. miten pisteytät henkilön luovuuden skaalalla 1-10; mikä on luovuuden tai teknisen osaamisen yksikkö). Täytyy myös päättää, lasketaanko hyvään muusikkouteen julkisuus (mikä on julkisuuden yksikkö?) ja kaupallinen menestys (ja mikä tämän?).
 
Tietääkseni tämmöistä tutkimusta ei ole tehty. Jos on, niin pistäkääpä linkkiä (huhupuhe ei kelpaa). Eli kertokaa hyvät ihmiset, MITKÄ ON NE KRITEERIT jonka perusteella arvotatte toisen muusikon toista paremmaksi ja mitkä on ne kriteerit jolla päätätte onko hän itseoppinut vai koulutettu.

Tietääkseni tämmöistä tutkimusta ei ole tehty. Jos on, niin pistäkääpä linkkiä (huhupuhe ei kelpaa). Eli kertokaa hyvät ihmiset, MITKÄ ON NE KRITEERIT jonka perusteella arvotatte toisen muusikon toista paremmaksi ja mitkä on ne kriteerit jolla päätätte onko hän itseoppinut vai koulutettu.
 
No ei tarvii, ku kato koulutetuilla ei oo sielua, eikä mojoo, eikä kauniisti soi blues, kun ne on niin laitostuneita elitistejä.

No ei tarvii, ku kato koulutetuilla ei oo sielua, eikä mojoo, eikä kauniisti soi blues, kun ne on niin laitostuneita elitistejä.
 
Pari ihmetystä tulee mieleen näistä vääntäessä.
 
Kumpi se nyt sitten vie sen sielun ja suuren inspiraation, opettaja vai teorian oppiminen? Vai kahlitsevatko kummatkin omalta osaltaan tuon musiikillisen vapaan itseilmaisun.
 
Onko musiikki ainoa taidemuoto jossa teoria ja opettajat tappavat sielukkuuden? Käykä samoin myös kuvataiteessa? Tappaako aakkosten ja kielen opiskelu runotyttöjen ja poikien vivahderikkaan itseilmaisun? Tuhoaako teatterikoulu täydellisesti lupaavia näyttelijöitä?

itteoppinu saa aina mun respektit ... opetettu on yleensä wähän niikö = akateemikko olis laitettu pytylle ja eihän 'se' tule sieltä ulos kuin puoli wäkisin lyhyellä tai ylipitkällä skaalalla ... heh ... puuttuu tunne kokonaan ... no onhan niitä kai joitai hyviäkin ... ?