Laulaminen ›

Moniko täällä käy joskus illan hämärtyessä laulamassa laulunsa utuisessa lähikuppilassa videon ja taustamusiikin avustamina? Haaveiletko ehkä olevasi jonakin päivänä maailman paras iskelmä/pop/rocklaulaja samalla kun laulat Aikuista Naista tunteella neljän partasuisen, tuoppiaan tuijottavan ukonkörilään kuunnellessa sivukorvallaan?
 
Minä ainakin teen näin, sillä erotuksella, että biisinä ei ole ikinä ollut Aikuinen Nainen ja porukkaakin siellä kuppilassa on aina ollut enemmän kuin neljä.
Ensimmäisen kerran muistan vielä elävästi, se tapahtui ehkä puolenkymmentä vuotta sitten alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa, kaveripiirin painostuksesta. Jännitys oli aivan helvetillinen, sillä olin koko pienen ikäni ollut aika pahasti esiintymiskammoinen. Siinä kun joutui kitumaan nelisen minuuttia kaikkien töllisteltävänä ja vielä mikkiin ääntelehtien (huomasin siinä, että nuotin vieressä oli tilaa), olikin semmoiset tärinät päällä, että hyvä kun pääsi kävelemään pois lavalta. Sitten menikin varmasti muutama vuosi ennen kuin uskalsin kokeilla uudestaan. Se kerta olikin sitten se joka vei mennessään. Lauloin Tallinnan laivalla, selvinpäin(!), Täällä Pohjantähden Alla - kipaleen. Ensimmäinen säkeistö oli yhtä tuskaa, koitin matkia alkuperäistä esitystä niin hyvin kuin suinkin osasin, mutta jännitys vei ojaan. Toiseen säkeistöön päätin pistää paremmaksi, vasemmalla kädellä kennelmerkki esiin ja uskomattomat murinat tuuttiin. Jessus, ku se tuntu hyvältä. Yleisöstä ei viissiin yhtä hyvältä, ei tainneet eläkeläiset ymmärtää nuoren pitkätakkisen hevarin tulkintaa. Mutta sinne se jäi, Tallinnan laivalle, minun esiintymiskammoni. Sen jälkeen on pitänyt monet kerrat mennä vankäämään itsensä mikinvarteen. Yhdet karaokekilpailutkin olen kokeillut, mutta sielläkään ei oikein ymmärretty rouheampaa miesääntä, silti se oli minulle mieluisa kokemus.
 
Kun laulat, niin pyritkö noudattamaan alkuperäistä esitystä mahdollisimman tarkasti, vai pyritkö antamaan kappaleelle oman leimasi?
Itse ainakin koitan esittää kappaleet niin itseni näköisinä kuin suinkin mahdollista. Bravuureina menee Janne Hurmeen Kirje-biisi ja yllätys, yllätys; Mörri-Möykky! Kirje on alkuperäisenäkin jo niin hevi biisi, että se on todella helppo vetää murinalla, muutaman kerran olen yleisön toiveesta laulanut senkin normaalilla äänelläni ja sille on jopa varovasti nyökytelty. Mörri-Möykky taas on sellainen esitys, että siitä on kuullut jos vaikka minkälaista kommenttia. Se menee niin vahvasti Cradle of Filthin hengessä murinoineen ja rääkäisyineen, että siitä vaan tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.
 
Eräs asia, joka harmittaa kovasti miltei jokaisessa karaoke paikassa on monitorointi tai oikeastaan sen puute. Veikkaisin, että useampi laulaja kuulostaisi hyvältä jos he laulaessaan kuulisivat itsekin sen laulunsa. Ei siitä oikein itsellekään jää mitään ajatusta jos ei kuullut omaa lauluaan. Kuitenkin itselleenhän siinä laulaa ja esiintyy pääasiassa, ainakin normaaleissa baarioloissa.

Laulan, kun on aikaa. Eli nykyisin todella harvoin. ~5 vuotta sitten melkeinpä vielä useita kertoja viikossa. Silloin kun ei ollut bändiä, oli hauskaa "treenata" hyviä biisejä bändisäestyksellä ja opetella uusia. Parin kaverin kanssa käytiin "hiljaisena" aikana kuppilassa treenaamassa biisejä, hakemassa sopivia sävellajeja ja keksimässä mielettömiä esityskikkoja, joita sitten pienen alkoholimäärän siivittäminä näytettiin isommalle porukalle pitkin iltaa :) Oi niitä aikoja! Karaokessa on ehkä siisteintä se että hommaan kuuluu antaa joka esitykselle aplodit ihan sen takia että joku rohkeni astua lauteille ja kaikkia kannustetaan. Mieletöntä. Ja kun vetää hyvin, onnistumisen tunne on valtava. Ei se ole yhtään vähempiarvoista kun onnistuminen "oikealla" keikalla.
 
Toi monitoroinnin puute oli kyllä siunaus, vaikkei sitä silloin tajunnut. Nykyisten bändien kanssa pystytään vetämään ilman monitoreja, mikä on nykyisellään sääntö eikä poikkeus (omia monitoreja ei ole, harvassa paikassa valmiina), eikä tartte sen kummemmin pelätä että pystyykö vai ei.

Mä lauloin eilen hevimestassa. Vedin muuten linkin parkin in the end, jota en ole koskaan laulanut ja sen varmaan huomasi =) Saatan usein vetää karaokessa jonkun biisin, mitä en ole koskaan laulanut ihan vain mielenkiinnon vuoksi.
 
Se vetäjä ei ollut mua koskaan ennen nähnyt ja yhden biisin jälkeen se muisti mun nimen ulkoa =D Hyvässä tai pahassa hih

Joskus tuli laulettua enemmänkin. Nykyään harvemmin, sekä vielä kun odotan lauluni paranevan kun käyn tunneilla ja harjoittelen.
 
Ensi helmikuussa on firman pikkujouluristeilyt. Siihen mennessä pitäisi oppia pari hyvää kipaletta.
 
Hassua, pikkujoulu helmikuussa ja minä en edes ole siellä enää töissä, koska tänään on ensimmäinen virallinen eläkepäiväni.
 
Nykyän jos käyn, olen melkein aina selvinpäin, eikä pelota enää yhtään, kai esiintymispelon voittaminen laulamaan on ajanutkin.
 
Viime kesänä lauloin humalassa nauravaa kulkuria ja innostuin oikein kunnolla nauramaan, se kohta on hauska missä nauretaan musiikin tahtiin käkättäen, minusta tuntui että ravintolan ihmisiä pelotti hieman.
 
Koska allani ei ollut tuolia, minun piti heittäytyä seisaaltani lattialle selälleen (silloin painoin n.135 kg), siinä missä Vesku putoaa tuolilta.
 
Minulla on hyvin voimakas mielikuva että karaokevetäjä nykäisi siinä vaiheessa töpselin pois seinästä, vaikka laulu olisi vielä jatkunut. Muistan sellaisen äkäisen liikkeen ja täydellisen hiljaisuuden.
 
Ei hän sitä kyllä myöntänyt.
 
Aamulla oli myös kurkku kovin kipeä.
 
Pitänee tulevaisuudessa perehtyä paremmin noihin sävellajeihin, saakohan joka paikassa toivoa omaansa?

Muutama vuosi sitten kokeilin ensimmäisen kerran ja koukkuun jäin. Nyt olen jo vuoden yrittänyt täällä Kuopiossa saada karaokeseuraa, vihdoin sain Efunkelistin lupautumaan, kun kerta tänne muuttaa. Huraa! Onhan se mukava laulaa, kun saa niin hyvin positiivista palautetta, ja siinä sitten rohkaistuu pikkuhiljaa. Minulla ainakin on karaoken ansiosta ääni vahvistunut ja nykyään uskallan laulaa lujaakin, ettei ole vain sitä hentoa piipitystä. Bravuudi on ehkä Indican Ikuinen virta, se menee todella hyvin. Samoin kuin vaikkapa Maija Vilkkumaan kappaleet.
 
Singstar oli hauska kokemus, siitä näki aika hyvin oman laulun tason.

Tän takia mulla on aina keikalle mennessä salkku josta löytyy:
- senkun langaton lähetin & vyövastaanotin
- shuren e2 napit
- tarvittavat piuhat ja adapterit kytkemistä varten
 
Ei tartte ihmetellä ittensä kuulemista :P
 
Pääsee halvemmalla kun ei tartte :P
 
Ehkä vielä joku päivä mullakin on tommonen taikasalkku :)
 
Nykysin on tosiaan jo karaokepaikatkin alkaneet kunnostautua laulajaystävällisemmiksi, monitoreita on ja niitä osataan käyttää. Hurraa! Ja isännät/emännätkin alkaa olemaan jo niin pro-porukkaa että osaavat hommansa kiitettävästi ja kaikilla on yyberkivaa kun voi suoraan kysyä vaikkapa "mitä eroa näillä kahdella samalla biisillä on, muutakin kun esittäjä". Joskus tullut kylmää hikeä pintaan kun Janis Joplinin version sijaan onkin tullut Jotain Ihan Muuta (TM) (=kantria) :)