Laulaminen ›

Moniko täällä käy joskus illan hämärtyessä laulamassa laulunsa utuisessa lähikuppilassa videon ja taustamusiikin avustamina? Haaveiletko ehkä olevasi jonakin päivänä maailman paras iskelmä/pop/rocklaulaja samalla kun laulat Aikuista Naista tunteella neljän partasuisen, tuoppiaan tuijottavan ukonkörilään kuunnellessa sivukorvallaan?
 
Minä ainakin teen näin, sillä erotuksella, että biisinä ei ole ikinä ollut Aikuinen Nainen ja porukkaakin siellä kuppilassa on aina ollut enemmän kuin neljä.
Ensimmäisen kerran muistan vielä elävästi, se tapahtui ehkä puolenkymmentä vuotta sitten alkoholin vaikutuksen alaisena ollessa, kaveripiirin painostuksesta. Jännitys oli aivan helvetillinen, sillä olin koko pienen ikäni ollut aika pahasti esiintymiskammoinen. Siinä kun joutui kitumaan nelisen minuuttia kaikkien töllisteltävänä ja vielä mikkiin ääntelehtien (huomasin siinä, että nuotin vieressä oli tilaa), olikin semmoiset tärinät päällä, että hyvä kun pääsi kävelemään pois lavalta. Sitten menikin varmasti muutama vuosi ennen kuin uskalsin kokeilla uudestaan. Se kerta olikin sitten se joka vei mennessään. Lauloin Tallinnan laivalla, selvinpäin(!), Täällä Pohjantähden Alla - kipaleen. Ensimmäinen säkeistö oli yhtä tuskaa, koitin matkia alkuperäistä esitystä niin hyvin kuin suinkin osasin, mutta jännitys vei ojaan. Toiseen säkeistöön päätin pistää paremmaksi, vasemmalla kädellä kennelmerkki esiin ja uskomattomat murinat tuuttiin. Jessus, ku se tuntu hyvältä. Yleisöstä ei viissiin yhtä hyvältä, ei tainneet eläkeläiset ymmärtää nuoren pitkätakkisen hevarin tulkintaa. Mutta sinne se jäi, Tallinnan laivalle, minun esiintymiskammoni. Sen jälkeen on pitänyt monet kerrat mennä vankäämään itsensä mikinvarteen. Yhdet karaokekilpailutkin olen kokeillut, mutta sielläkään ei oikein ymmärretty rouheampaa miesääntä, silti se oli minulle mieluisa kokemus.
 
Kun laulat, niin pyritkö noudattamaan alkuperäistä esitystä mahdollisimman tarkasti, vai pyritkö antamaan kappaleelle oman leimasi?
Itse ainakin koitan esittää kappaleet niin itseni näköisinä kuin suinkin mahdollista. Bravuureina menee Janne Hurmeen Kirje-biisi ja yllätys, yllätys; Mörri-Möykky! Kirje on alkuperäisenäkin jo niin hevi biisi, että se on todella helppo vetää murinalla, muutaman kerran olen yleisön toiveesta laulanut senkin normaalilla äänelläni ja sille on jopa varovasti nyökytelty. Mörri-Möykky taas on sellainen esitys, että siitä on kuullut jos vaikka minkälaista kommenttia. Se menee niin vahvasti Cradle of Filthin hengessä murinoineen ja rääkäisyineen, että siitä vaan tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.
 
Eräs asia, joka harmittaa kovasti miltei jokaisessa karaoke paikassa on monitorointi tai oikeastaan sen puute. Veikkaisin, että useampi laulaja kuulostaisi hyvältä jos he laulaessaan kuulisivat itsekin sen laulunsa. Ei siitä oikein itsellekään jää mitään ajatusta jos ei kuullut omaa lauluaan. Kuitenkin itselleenhän siinä laulaa ja esiintyy pääasiassa, ainakin normaaleissa baarioloissa.