Rock, pop, alternative ›

Kuuntelinpa tässä tuota Live A L'Olympiaa, jolla Jeff laulaa Cohenin Hallelujah-biisin. Hieno esitys kertakaikkiaan. Jäi vaan vaivaamaan nuo ko.laulun säkeistöt, jotka Buckleyn livellä ja Cohenin Various Positions-levyllä ovat aika erilaiset. Jeff laulaa muistaakseni kaksi säkeistöä samaa kuin Cohen, ja sitten jotain ihan muuta (todellista runoutta joka tapauksessa). Onko hän siis itse keksinyt lisää säkeistöjä tuohon alkuperäiseen? Vai onko niin, että Various Positionsillakaan ei ole kaikkia säkeistöjä vai mitä? Joku tietoviisas informoikoon. Kiitos.

Kertakaikkiaan hieno tulkinta. Pari muutakin coveria Graceltä toimivat todella hyvin.

Itse kysymykseen en osaa valitettavasti antaa vastausta, mutta täytyy liittyä kehujien kööriin ja todeta, että Buckleyn Hallelujah aiheuttaa kylmiä väreitä - niin kuin miehen tuotanto noin yleensäkin.

Buckley on IHAN päällikkö.
 
Pro Spect.

Buckleyn Grace on tosiaan ehkä kovin levy ikinä ja Hallelujah aivan mieletön biisi. En ollut tuota sanoitusten eroavaisutta ennen huomannutkaan. Nettihaun jälkeen tosiaan näyttää siltä että 2 ekaa säkeistöä ovat molemmilla samat, mutta Buckley lisää näiden jälkeen 3 omaa (?) säkeistöä. outoa, varsinkin kun ainakin muistaakseni kaikki krediitit ovat Cohenille.

Aina pitäisi välttää merkityksettömien viestien kirjoittelua, mutta:
 
Jeff Buckleyn Grace on aivan käsittämättömän hyvä levy.
 
Sit tibi terra levis.

Buckleyn Grace on tosiaan ehkä kovin levy ikinä ja Hallelujah aivan mieletön biisi. En ollut tuota sanoitusten eroavaisutta ennen huomannutkaan. Nettihaun jälkeen tosiaan näyttää siltä että 2 ekaa säkeistöä ovat molemmilla samat, mutta Buckley lisää näiden jälkeen 3 omaa (?) säkeistöä. outoa, varsinkin kun ainakin muistaakseni kaikki krediitit ovat Cohenille.
 
Aivan niin. Voisiko olla, että alkuperäisessä Hallelujahissa on vaikka kymmenen säkeistöä, joista Cohenin levyllä vain pari ja Buckley olisi jotenkin löytänyt ne loput tms.? Luultavimmin se on itse inspiroitunut keksimään ne...Ja hyvä niin. En voi kertakaikkiaan käsittää, mistä se keksi niin täydelliset sanat. Pitäisi varmaan kysyä mieheltä itseltään, mutta kun ei voi. RIP.

Aivan niin. Voisiko olla, että alkuperäisessä Hallelujahissa on vaikka kymmenen säkeistöä, joista Cohenin levyllä vain pari ja Buckley olisi jotenkin löytänyt ne loput tms.? Luultavimmin se on itse inspiroitunut keksimään ne...Ja hyvä niin. En voi kertakaikkiaan käsittää, mistä se keksi niin täydelliset sanat. Pitäisi varmaan kysyä mieheltä itseltään, mutta kun ei voi. RIP.
 
Huom! Olet kirjoittamassa yli 1269 päivää vanhaan ketj... Jepjep.
Just wikipediasta lueskelin kaverista kertovaa kirjoitusta ja siellä osattiin sanoa, että Buckley olisi pyytänyt kappaleen lyriikoita Cohenilta, joka olisi lähettänyt sitten kaikki 15 säkeistöä.. Ihan varmuuden vuoksi..

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1269 päivää vanhaan ketj... Jepjep.
Just wikipediasta lueskelin kaverista kertovaa kirjoitusta ja siellä osattiin sanoa, että Buckley olisi pyytänyt kappaleen lyriikoita Cohenilta, joka olisi lähettänyt sitten kaikki 15 säkeistöä.. Ihan varmuuden vuoksi..
 
MUistaakseni jossakin 90-luvun haastattelussaan Cohen kertoi, ettei itsekään laulanut kappaletta enää alkuperäisen levytysversion sanoilla, koska ei kyennyt suhtautumaan niihin (hänellähän oli jonninmoinen henkinen ja hengellinen kriisi). Joten hän teki siihen uutta sanoitusta.

Tuossa Leonard Cohen: I'm your man -leffassa/keikassa/dokumentissa - miksi sitä nyt kutsua - Rufus Wainwright coveroi siskonsa kanssa Hallelujahin Buckley versiota. Ehkä nämä Buckleyn laulamat säkeistöt ovat jo vakiintuneet popkansan muistiin, että siitä on sitten tullut se kanonisoitu versio.
 
Asiasta puheen ollen, Cohenin Various Positionilla esittämä alkuperäisversio on omasta mielestäni aika kuraa.

Minulla on mielikuva, että Cohen olisi joskus väittänyt kirjoittaneensa noin 40 säkeistöä Hallelujahiin. Saatan muistaa biisin väärin tai ehkä herra liioitteli lukemaa, mutta paljon niitä tosiaankin on.
 
Asiasta puheen ollen, Cohenin Various Positionilla esittämä alkuperäisversio on omasta mielestäni aika kuraa.
 
Jos originaali olikin jo lähtökohtaisesti kankea esitys, niin viimeistään Jeff Buckleyn veto teki siitä kertaheitolla tarpeettoman.

Asiasta puheen ollen, Cohenin Various Positionilla esittämä alkuperäisversio on omasta mielestäni aika kuraa.
 
Sööh siellä, jumakauta.

24-sarjan mainoksessahan tuota Jeff Buckleyn Hallelujah-versiota on soitettu ja kyllä kuulostaa mahtavalta. Pitäisi varmaan tuo Grace-albumi hankkia jossain vaiheessa.

Jeff Buckley keskustelua - joha oli aikakin.
Halleluja coveroinnista puheenollen suosittelen tarttumista myös Live at Sin-e Legacy Edition pakettiin. Siinä löytyy näet Buckleytä kaikkien aidoimmillaan, kitara ja mies. Loistava versio tosiaan myös Hallelujasta.
Alkutunnustelulle kannattaa tosin lähteä Grace albumin parissa, joka ainakin itselle oli se alkusysäys. (Johon tie johti Katatonian Nightmares by the Sea coveroinnista)
Ehdottomasti 90-luvun parhaita levyjä! Siitä ei pääse mihinkään.
Loistavia kipaleita löytyy myös keskeneräiseksi jääneeltä Sketches for My Sweethear the Drunk tuplalta.
Mitä olisikaan mies saanut vielä aikaan jos.....

Kaikista kovimmin noista Buckleyn Hallelujah-versioinneista on omalla kohdalla pysäyttänyt tuo Live In Chicago -DVD:ltä löytyvä veto. Jotenkin se tilanteen hartaus ja miehen käsittämätön tulkinta tulevat vielä kuvan kanssa todella lähelle.

Jeff Buckley keskustelua - joha oli aikakin. - -
Tähän sivuhuomautuksena, että on hieman nolostuttavaa, että kohta neljä vuotta sitten perustettuja ketjuja nostellaan ylös :) Otsikkokin kaipaisi varmaan editointia, pois Leonardit, jos tässä aiomme JB:sta keskustella. Mutta en minä valita! :)
 
e: okei, neljä vuotta on hieman liioittelua - kolme ja puoli vuottahan tuosta vain on, heh.

Meikäläiselle oli juuri tuo levy ensikosketus Buckleyn musiikkiin. Hajanaisia pätkiä olin aiemmin kuullut ja sitten hämmästyksekseni Mojosta luin miehen kuolemasta. "Sketches" tuli sitten ostettua tuoreeltaan. Välillä tuntuu, että sitä ei pidetä kovinkaan kumoisena tekeleenä?
 
Loistavina kipaleina pitäisin esimerkiksi kappaleita "Opened Once", "Vancouver", "Morning Theft" ja "Everybody Here Wants You".
 
Minustakin tuntuu siltä, ettei kyseistä tuplalevyä arvosteta kovin. Grace on kuitenkin sen tason äänitallenne, että ei ihme että sen rinnalla jokin "jämäkokoelma" on toisarvoinen. Juurikin nuo parhaat biisit, kuten Morning Theft, Everybody Here Wants You, Jewel Box, The Sky Is a Landfill ja mitä näitä nyt on, eivät kalpene lainkaan Gracen klassikkobiisien rinnalla. Hyvinkin suositeltava hankinta tämä "Sketches". Itse pidän erittäin paljon, eikä sitä levyä ole mielestäni mitään syytä pitää jotenkin huonompana, vaikka se onkin kokoelma demoja, raakileita ja covereita. Mutta onhan siinä myös monen monta "oikeaa" ja "valmista" kappaletta. Jeff oli hieno mies, jota oli siunattu uskomattoman kauniilla äänellä.

Yhdyn tuohon Lebowskin Live at Sin-é -levyn loistavuuteen. Tyyris pakettihan se on, mutta jos se alle kahden kympin saatte niin ostakaa ihmeessä. Mahtavia tulkintoja ja aitoa tunnelmaa. Ja hauskat välispiikit.

Sketchesin lehtisessä kerrotaan Jeffin äidin levyä kasatessaan kuunteluttaneen sitä Chris Cornellilla: "Chris Cornell accepted Mary's invitation to lend his sensibilities to the listening process"
 
Eiköhän tuo se sama yleisesti tunnettu rock-heebo ole. Jos ei muuta, niin hauska knoppitieto :)
 
Nightmares By The Sea on muuten myös mahtava biisi. Katatonian koverointi ei yllä _ihan_ alkuperäisen tasolle.