 arppah8
23.12.2006 12:43:07 | |
|---|
Tuli tuossa katseltua pitkästä aikaa I&W- Live in Tokyo, kun vihdoin päivitin vanhan VHS-tallenteeni DVD-muotoon. Oli poikain lavaesiintyminen tuohon aikaan vähän toisenlaista, jopa Myung liikkui ja letti heilui... toki sama pidättyväinen ilme pysyi kasvoilla koko keikan ajan. Petruccinkin soitto vaikutti eläytyväisemmältä ja vähemmän "suorittamiselta" kuin nykyään.
Vaikka kyllähän tuo Score on myös varsin mallikas suoritus, eikä vähiten LaBrien ansiosta. Ei tosiaan mies ole vähään aikaan kuulostanut livenä yhtä hyvältä. Peace, love and good happiness stuff. |
 Rakoni
23.12.2006 20:30:37 | |
|---|
Jos kaikki heiluisi siellä lavalla täysillä ja LaBrie vetäisi edelleen niitä kuuluisia piruetteja niin minä ainakin repeäisin aika pahasti :D Mielestäni on vain hyvä että noista on iän myötä luovuttu, ei oikein sovi bändin "imagoon". Makuasioista ei voi kiistellä mutta mä olen aina oikeassa. |
 gorgonoidi
23.12.2006 20:33:49 | |
|---|
Jos kaikki heiluisi siellä lavalla täysillä ja LaBrie vetäisi edelleen niitä kuuluisia piruetteja niin minä ainakin repeäisin aika pahasti :D Mielestäni on vain hyvä että noista on iän myötä luovuttu, ei oikein sovi bändin "imagoon".
Se oli silti pirun mukavaa katseltavaa kun bändillä oli hauskaa. |
Rakoni
23.12.2006 21:02:35 | |
|---|
Se oli silti pirun mukavaa katseltavaa kun bändillä oli hauskaa.
Oli totta kai, mutta se jääköön sinne myyttiseen 90-luvun alkuun ;D Enemmän kasari kuin kasari itse. Makuasioista ei voi kiistellä mutta mä olen aina oikeassa. |
 Novac
23.12.2006 22:19:38 | |
|---|
Kuuntelinpa taas Live At Marquee -levyä pitkästä aikaa. Siinä on LaBrien laulu enemmän kuin kohdallaan. Toinen, jossa laulu on mielestäni parasta, on Falling Into Infinity. Siinä LaBrien ääni kuulostaa mielestäni aika omaleimaiselta, samoin kuin Awakella. mikä on olutta on nyt mennyttä... |
 Sir Jöpötin
24.12.2006 13:23:16 | |
|---|
Kuuntelinpa taas Live At Marquee -levyä pitkästä aikaa. Siinä on LaBrien laulu enemmän kuin kohdallaan. Toinen, jossa laulu on mielestäni parasta, on Falling Into Infinity. Siinä LaBrien ääni kuulostaa mielestäni aika omaleimaiselta, samoin kuin Awakella.
Suurin osa laulusta overdubattu Live at the Marqueella vaan. Mutta kivenkova levy on siitä huolimatta, perskeles. FAR BEYOND METAL | R.I.P Dimebag Darrell Abbott |
 ballfish
24.12.2006 19:47:49 (muokattu 24.12.2006 20:05:44) | |
|---|
|
 Hiku
24.12.2006 20:09:03 (muokattu 24.12.2006 20:09:55) | |
|---|
Taitaa olla Petruccin Music Man signature ja floikkaa siitä ei löydy, erilainen tremolo kylläkin.
E: Aa, tarkotit tuota kuvaa. Siihen en osaa vastausta antaa. That`s not talking, that´s mumbling! |
ballfish
24.12.2006 20:53:09 | |
|---|
Epäilen sitä Ibaneziksi.... |
 Rypsolisti
24.12.2006 21:47:28 | |
|---|
Näyttää joltain vanhalta Hamerilta tai Carvinilta. Fender Stratocaster '62 |
ballfish
24.12.2006 22:33:42 | |
|---|
|
Rypsolisti
25.12.2006 00:08:55 | |
|---|
Fender Stratocaster '62 |
 Mustikkamuffinssi
25.12.2006 12:49:01 | |
|---|
Mä väittäsin että se on Aria. Artisti se ei ainakaan ole. "Onni on kuin jazzia. Jos joudut kysymään mitä se on, et luultavasti saa koskaan tietää."
kalamies#45 >-)))> |
ballfish
25.12.2006 17:22:10 | |
|---|
|
ballfish
27.12.2006 18:09:43 (muokattu 27.12.2006 18:10:05) | |
|---|
Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki? |
Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?
Suht turvallinen valinta juu, SFAM ei myöskään huono. Oikeastaan ne albumit jotka jakaa mielipiteitä eniten ovat Train Of Thought, Falling Into Infinity, Octavarium ja jossain määrin Six Degrees Of Inner Turbulence. Jos Octavarium uppoaa suhun hyvin, ja Awake myöskin, aika varmasti voi sanoa että niin uppoaa kaikki muutkin ehkä WDADUA ja mahdollisesti TOTia lukuunottamatta. Edellisessä kun tuotannolliset tekijät sekä laulajan ääni ei tosiaan parhaita mahdollisia, ja jälkimmäinen kun on suht yksipuolinen metallilevy eikä niinkään progemetallia. Ei silti, molemmat ovat ihan jees levyjä, ei vaan kaikille. |
 Tunttone
27.12.2006 21:13:11 | |
|---|
Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?
I&M on ainakin minu suosikki DT-lättyni joten pakkohankinta ilman muuta. Arvoisa Jats-Homo. |
 Flow
27.12.2006 23:42:00 | |
|---|
Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?
No ilman muuta joko I&W tai oma suosikkini Metropolis 2. I&W saattaa kyllä upota monelle helpommin... When you reach the end of your rope, tie a knot in it and hang on.
-Thomas Jefferson |
 bedlam
28.12.2006 14:47:59 | |
|---|
Otinpa joululomalle autokuunneltavaksi uudempaa Dream Theateria, kun olivat jääneet hyllyyn pölyttymään. Uutukaisen olin kuunnellut vain kerran alusta loppuun, vaikka sen jo ilmestyessään ostinkin ja nyt ymmärrän vielä selkeämmin miksi. Sain tosissani pidätellä itseäni painamasta eject-nappulaa, varsinkin kun levyn päättävä nimibiisi oli kappaleista hirvein. Kulkuset-teemaan päättyvä kosketinsoolo suisti jo melkein auton ojaan.
These Walls oli muistaakseni ainoa alusta loppuun kohtuullisesti toimiva sävellys, mutta bändin parhaimpiin viisuihin verrattuna sekin olisi keskivertokuonaa. No se hyvä pointti Octavariumin kuuntelemisessa oli, että sen jälkeen soittimeeni asentamani Train of Thought kuulosti paremmalle kuin muistelinkaan.
Hauskaa oli myös huomata se, että siinä kun Train of Thought sisälsi lukuisia hatunnostoksi tulkittavia viitteitä bändin fanittamille hevibändeille kuten Metallica, Megadeth ja Meshuggah, uutukaisella taas oli selkeästi samantyylistä kumartelua hieman kevyemmän musiikin artisteille kuten Pink Floyd, Muse ja U2.
Mutta edelleenkin siis ihmettelen sitä, että mikä kiire hepuilla on olla jatkuvasti vääntämässä uutta levyä? Harmituttaa, että lahjakkaat muusikot tekevät jatkuvalla syötöllä toistaan kurjempia albumeita, kun syy on hyvinkin todennäköisesti vain se, ettei malteta oikeasti istua alas ja säveltää niitä biisejä. |
 Proge
28.12.2006 15:26:15 | |
|---|
Otinpa joululomalle autokuunneltavaksi uudempaa Dream Theateria, kun olivat jääneet hyllyyn pölyttymään. Uutukaisen olin kuunnellut vain kerran alusta loppuun, vaikka sen jo ilmestyessään ostinkin ja nyt ymmärrän vielä selkeämmin miksi. Sain tosissani pidätellä itseäni painamasta eject-nappulaa, varsinkin kun levyn päättävä nimibiisi oli kappaleista hirvein. Kulkuset-teemaan päättyvä kosketinsoolo suisti jo melkein auton ojaan.
These Walls oli muistaakseni ainoa alusta loppuun kohtuullisesti toimiva sävellys, mutta bändin parhaimpiin viisuihin verrattuna sekin olisi keskivertokuonaa. No se hyvä pointti Octavariumin kuuntelemisessa oli, että sen jälkeen soittimeeni asentamani Train of Thought kuulosti paremmalle kuin muistelinkaan.
Hauskaa oli myös huomata se, että siinä kun Train of Thought sisälsi lukuisia hatunnostoksi tulkittavia viitteitä bändin fanittamille hevibändeille kuten Metallica, Megadeth ja Meshuggah, uutukaisella taas oli selkeästi samantyylistä kumartelua hieman kevyemmän musiikin artisteille kuten Pink Floyd, Muse ja U2.
Mutta edelleenkin siis ihmettelen sitä, että mikä kiire hepuilla on olla jatkuvasti vääntämässä uutta levyä? Harmituttaa, että lahjakkaat muusikot tekevät jatkuvalla syötöllä toistaan kurjempia albumeita, kun syy on hyvinkin todennäköisesti vain se, ettei malteta oikeasti istua alas ja säveltää niitä biisejä.
Octavarium on meitsistä vaan pirun hyvä lätty. Ehkä Theaterin kolmanneksi tai neljänneksi paras. Siis kaikki biisit ovat hyviä, Labrie laulaa levyllä todella hyvin, kertosäkeet ovat hyviä, soitanta on hyvää eikä suorita ylisuorituksiin liikaa. Eli suom. levyllä ei myöskään ole tarpeetonta tilua (lukuunottamatta nimibiisiä). Ainoa kappale mikä menee jossain vaiheessa yli on juurikin tuo Octavarium mutta sekin on loistava biisi. Punainen tupa ja perunamaa. Kaikille warettajille toivon huonotuloista ja tylsää työuraa, jossa joku muu vie rahat. |
Borlag
