Etno, proge, latin ›

Tuli tuossa katseltua pitkästä aikaa I&W- Live in Tokyo, kun vihdoin päivitin vanhan VHS-tallenteeni DVD-muotoon. Oli poikain lavaesiintyminen tuohon aikaan vähän toisenlaista, jopa Myung liikkui ja letti heilui... toki sama pidättyväinen ilme pysyi kasvoilla koko keikan ajan. Petruccinkin soitto vaikutti eläytyväisemmältä ja vähemmän "suorittamiselta" kuin nykyään.
 
Vaikka kyllähän tuo Score on myös varsin mallikas suoritus, eikä vähiten LaBrien ansiosta. Ei tosiaan mies ole vähään aikaan kuulostanut livenä yhtä hyvältä.

Jos kaikki heiluisi siellä lavalla täysillä ja LaBrie vetäisi edelleen niitä kuuluisia piruetteja niin minä ainakin repeäisin aika pahasti :D Mielestäni on vain hyvä että noista on iän myötä luovuttu, ei oikein sovi bändin "imagoon".

Jos kaikki heiluisi siellä lavalla täysillä ja LaBrie vetäisi edelleen niitä kuuluisia piruetteja niin minä ainakin repeäisin aika pahasti :D Mielestäni on vain hyvä että noista on iän myötä luovuttu, ei oikein sovi bändin "imagoon".
 
Se oli silti pirun mukavaa katseltavaa kun bändillä oli hauskaa.

Se oli silti pirun mukavaa katseltavaa kun bändillä oli hauskaa.
 
Oli totta kai, mutta se jääköön sinne myyttiseen 90-luvun alkuun ;D Enemmän kasari kuin kasari itse.

Kuuntelinpa taas Live At Marquee -levyä pitkästä aikaa. Siinä on LaBrien laulu enemmän kuin kohdallaan. Toinen, jossa laulu on mielestäni parasta, on Falling Into Infinity. Siinä LaBrien ääni kuulostaa mielestäni aika omaleimaiselta, samoin kuin Awakella.

Mikä kitara Petruccilla on siinä Score DVD:n kasarikuvissa? Semmonen viininpunainen floyd rosella..
 
Tässä näkyy vähän: http://img.search.com/5/51/300px-Dream_theater_in_1985.jpg

Taitaa olla Petruccin Music Man signature ja floikkaa siitä ei löydy, erilainen tremolo kylläkin.
 
E: Aa, tarkotit tuota kuvaa. Siihen en osaa vastausta antaa.

Epäilen sitä Ibaneziksi....

Näyttää joltain vanhalta Hamerilta tai Carvinilta.

Tässä näkyy paremmin: http://img82.imageshack.us/img82/4927/rrrrrryk9.jpg

Tässä näkyy paremmin: http://img82.imageshack.us/img82/4927/rrrrrryk9.jpg
 
Saattaisi tietysti olla joku Ibanezin Artist sarjalainen, vaikea sanoa mitä tuossa lavassa lukee.

Mä väittäsin että se on Aria. Artisti se ei ainakaan ole.

Siirsin tuon kitarakyselyn muualle paremmalla kuvalla varustettuna.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=139478
 
Aria Pro II Cardinal Sries, mutta tarkka malli vielä hukassa...

Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?

Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?
 
Suht turvallinen valinta juu, SFAM ei myöskään huono. Oikeastaan ne albumit jotka jakaa mielipiteitä eniten ovat Train Of Thought, Falling Into Infinity, Octavarium ja jossain määrin Six Degrees Of Inner Turbulence. Jos Octavarium uppoaa suhun hyvin, ja Awake myöskin, aika varmasti voi sanoa että niin uppoaa kaikki muutkin ehkä WDADUA ja mahdollisesti TOTia lukuunottamatta. Edellisessä kun tuotannolliset tekijät sekä laulajan ääni ei tosiaan parhaita mahdollisia, ja jälkimmäinen kun on suht yksipuolinen metallilevy eikä niinkään progemetallia. Ei silti, molemmat ovat ihan jees levyjä, ei vaan kaikille.

Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?
 
I&M on ainakin minu suosikki DT-lättyni joten pakkohankinta ilman muuta.

Octavarium löytyy, Awake löytyy, Score-DVD löytyy... Mitä seuraavaksi?? Olisiko Images & Words varma nakki?
 
No ilman muuta joko I&W tai oma suosikkini Metropolis 2. I&W saattaa kyllä upota monelle helpommin...

Otinpa joululomalle autokuunneltavaksi uudempaa Dream Theateria, kun olivat jääneet hyllyyn pölyttymään. Uutukaisen olin kuunnellut vain kerran alusta loppuun, vaikka sen jo ilmestyessään ostinkin ja nyt ymmärrän vielä selkeämmin miksi. Sain tosissani pidätellä itseäni painamasta eject-nappulaa, varsinkin kun levyn päättävä nimibiisi oli kappaleista hirvein. Kulkuset-teemaan päättyvä kosketinsoolo suisti jo melkein auton ojaan.
 
These Walls oli muistaakseni ainoa alusta loppuun kohtuullisesti toimiva sävellys, mutta bändin parhaimpiin viisuihin verrattuna sekin olisi keskivertokuonaa. No se hyvä pointti Octavariumin kuuntelemisessa oli, että sen jälkeen soittimeeni asentamani Train of Thought kuulosti paremmalle kuin muistelinkaan.
 
Hauskaa oli myös huomata se, että siinä kun Train of Thought sisälsi lukuisia hatunnostoksi tulkittavia viitteitä bändin fanittamille hevibändeille kuten Metallica, Megadeth ja Meshuggah, uutukaisella taas oli selkeästi samantyylistä kumartelua hieman kevyemmän musiikin artisteille kuten Pink Floyd, Muse ja U2.
 
Mutta edelleenkin siis ihmettelen sitä, että mikä kiire hepuilla on olla jatkuvasti vääntämässä uutta levyä? Harmituttaa, että lahjakkaat muusikot tekevät jatkuvalla syötöllä toistaan kurjempia albumeita, kun syy on hyvinkin todennäköisesti vain se, ettei malteta oikeasti istua alas ja säveltää niitä biisejä.

Otinpa joululomalle autokuunneltavaksi uudempaa Dream Theateria, kun olivat jääneet hyllyyn pölyttymään. Uutukaisen olin kuunnellut vain kerran alusta loppuun, vaikka sen jo ilmestyessään ostinkin ja nyt ymmärrän vielä selkeämmin miksi. Sain tosissani pidätellä itseäni painamasta eject-nappulaa, varsinkin kun levyn päättävä nimibiisi oli kappaleista hirvein. Kulkuset-teemaan päättyvä kosketinsoolo suisti jo melkein auton ojaan.
 
These Walls oli muistaakseni ainoa alusta loppuun kohtuullisesti toimiva sävellys, mutta bändin parhaimpiin viisuihin verrattuna sekin olisi keskivertokuonaa. No se hyvä pointti Octavariumin kuuntelemisessa oli, että sen jälkeen soittimeeni asentamani Train of Thought kuulosti paremmalle kuin muistelinkaan.
 
Hauskaa oli myös huomata se, että siinä kun Train of Thought sisälsi lukuisia hatunnostoksi tulkittavia viitteitä bändin fanittamille hevibändeille kuten Metallica, Megadeth ja Meshuggah, uutukaisella taas oli selkeästi samantyylistä kumartelua hieman kevyemmän musiikin artisteille kuten Pink Floyd, Muse ja U2.
 
Mutta edelleenkin siis ihmettelen sitä, että mikä kiire hepuilla on olla jatkuvasti vääntämässä uutta levyä? Harmituttaa, että lahjakkaat muusikot tekevät jatkuvalla syötöllä toistaan kurjempia albumeita, kun syy on hyvinkin todennäköisesti vain se, ettei malteta oikeasti istua alas ja säveltää niitä biisejä.
 
Octavarium on meitsistä vaan pirun hyvä lätty. Ehkä Theaterin kolmanneksi tai neljänneksi paras. Siis kaikki biisit ovat hyviä, Labrie laulaa levyllä todella hyvin, kertosäkeet ovat hyviä, soitanta on hyvää eikä suorita ylisuorituksiin liikaa. Eli suom. levyllä ei myöskään ole tarpeetonta tilua (lukuunottamatta nimibiisiä). Ainoa kappale mikä menee jossain vaiheessa yli on juurikin tuo Octavarium mutta sekin on loistava biisi.