Yleistä keskustelua musiikista ›

Semmosta mulla vaan, että ei ole olemassa koulutettuja ihmisiä. On vain kouluttautuneita. Ketään ei kouluteta väkisin niskasta pakottaen. Joskus ärsyttää kun näkee, kuinka joku vinkuu siitä miten hän on koulutettu ihminen ja vaatimukset hengittävät niskaan ja miten hän on joutunut muka ikäänkuin alistumaan johonkin raskaaseen kohtaloon. Itse se valitaan kuinka paljon haluaa koulutusta ottaa vastaan.
 
Musiikissa näkisin, että itseoppineetkin voivat saavuttaa huikean tason jollain tietyllä osa-aluella ja luoda mielenkiintoisia uusia juttuja. Jos haluaa oppia soittamaan asioita sillä tavalla kuin mihin on jo aiemmin kuulijakunnassa totuttu, niin sitten kouluttautuminen auttaa. Itse uskon, että pieni määrä opiskelua asian tiimoilta ei ole haitaksi ainakaan. Läheskään kaikista arvostamistani muusikoista en tiedä, että kuinka paljon he ovat opiskelleet musiikkia.

Voi olla vähän off-topic mutta eikös esim. kotimaisista Emppu Vuorinen on itseoppinut kitaristi? Ja eikös Jimi Hendrix ollut myös itseoppinut?

Jos haluaa oppia soittamaan asioita sillä tavalla kuin mihin on jo aiemmin kuulijakunnassa totuttu, niin sitten kouluttautuminen auttaa.
 
En tiedä tarkoititko sitä ihan niin, mutta tuo kuulostaa siltä kuin kouluttautuneilla muusikoilla ei olisi kykyä ja valmiuksia omaperäiseen luovaan työhön. Opiskelun tarkoitus on antaa oppilaalle ne eväät ja valmiudet joita hän tarvitsee nimenomaan oman luovuutensa hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla, ei tehdä oppilaista opettajansa klooneja.

Opiskelun tarkoitus on antaa oppilaalle ne eväät ja valmiudet joita hän tarvitsee nimenomaan oman luovuutensa hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla, ei tehdä oppilaista opettajansa klooneja.
 
Ja toivoa parasta sensuhteen että oppilas sekä opettaja tajuavat sen kumpikin että ovat oma yksilönsä eikä tarkoitus ole tuottaa klooneja. Ikävä kyllä on paljon opettajia jotka eivät tajua asiaa.

Ja toivoa parasta sensuhteen että oppilas sekä opettaja tajuavat sen kumpikin että ovat oma yksilönsä eikä tarkoitus ole tuottaa klooneja. Ikävä kyllä on paljon opettajia jotka eivät tajua asiaa.
 
en luulisi olevan haitallista, että oppilas sisäistää opettajansa soittotyylin. jos ymmärtää, miksi joku tekee jonkin asian, ei ole huono juttu. dadapalstalta mukaillen: aristoteleen runousoppia on luettu viimeiset.... aika kauan, eikä kovin moni tuskin ole kauhusta hiuksiaan repinyt ja huutanut "sitten kaikki tekevät samanlaisia näytelmiä".
 
kyllä se oma tyyli sieltä suodattuu. give it a rest.

En tiedä tarkoititko sitä ihan niin, mutta tuo kuulostaa siltä kuin kouluttautuneilla muusikoilla ei olisi kykyä ja valmiuksia omaperäiseen luovaan työhön.
 
Ei, en tarkoittanut tuolla tavalla... vaan että koulutuksesta on hyötyä etenkin, jos halutaan osata esittää jotain tiettyä musiikkia ikäänkuin autenttisen kuuloisesti sellaisena niinkuin sitä on aiemmin kuultu tai miten teoksen tekijä on ehkä tarkoittanut sen esitettäväksi. Klassisella puolella tai missä tahansa etnomusiikissa on varmasti hankala edetä ilman apua, koska on hyvä jos joku laaja-alaisemmin aiheeseen tutustunut osaa antaa vinkkejä miten niitä juttuja pitäisi soittaa. En tarkoittanut että kouluttautuminen estäisi luovuutta. Kyllä se valmiuksia antaa. No jos joku onkin sitten kouluttautunut vahvasti ja soittaa ikänsä jazz-standardeja eikä edes yritä tehdä niistä itsensä kuuloisia tai lisätä niihin mitään, niin sekin on OK vaihtoehto. Voihan olla, että hän nauttii siitä hommasta sellaisenaan. Toinen vertailun aihe voisikin olla kouluttautuneet vs. luovat nerot.

Miten soittajia voi laittaa paremmuusjärjestykseen?
Eiköhän se paremmuus ole makuasia.

dadapalstalta mukaillen: aristoteleen runousoppia on luettu viimeiset.... aika kauan, eikä kovin moni tuskin ole kauhusta hiuksiaan repinyt ja huutanut "sitten kaikki tekevät samanlaisia näytelmiä".

 
Muotoilupuolelta muistan tapauksen missä suositun muotoilupiirtämisen oppikirjan tekijä kieltäytyi ottamasta uutta painosta loppuunmyydyn 10. tjsp jälkeen. Syy? Kaikki hänen toimistolleen ilmestyvät lahjakkaat nuoret muotoilijat piirsivät juttunsa täsmälleen kuten herra itse..
 
Jos mikä tahansa opetus standardoidaan niin erottuakseen massasta pitää vaikutteensa hakea ulkopuolelta, näinhän se menee. Mutta se on kyllä totta että ihmisillä on hassu käsitys koulutuksesta, varsinkin korkea-asteen sellaisesta. Ei opintojen tarkoitus ole opettaa tekemään mitään kaavan mukaan, vaan antaa työkaluja ja keinoja omaa tekemistä ja soveltamista varten, joskus tämäkin unohtuu.

Ei, en tarkoittanut tuolla tavalla... vaan että koulutuksesta on hyötyä etenkin, jos halutaan osata esittää jotain tiettyä musiikkia ikäänkuin autenttisen kuuloisesti sellaisena niinkuin sitä on aiemmin kuultu tai miten teoksen tekijä on ehkä tarkoittanut sen esitettäväksi. Klassisella puolella tai missä tahansa etnomusiikissa on varmasti hankala edetä ilman apua, koska on hyvä jos joku laaja-alaisemmin aiheeseen tutustunut osaa antaa vinkkejä miten niitä juttuja pitäisi soittaa. En tarkoittanut että kouluttautuminen estäisi luovuutta. Kyllä se valmiuksia antaa. No jos joku onkin sitten kouluttautunut vahvasti ja soittaa ikänsä jazz-standardeja eikä edes yritä tehdä niistä itsensä kuuloisia tai lisätä niihin mitään, niin sekin on OK vaihtoehto. Voihan olla, että hän nauttii siitä hommasta sellaisenaan. Toinen vertailun aihe voisikin olla kouluttautuneet vs. luovat nerot.
 
Okei, hyvä. Klassiseen musiikkiin - tai ainakin sen eniten esitettyihin teoksiin - tosiaan liittyy tietynlaiset esitystraditiot, joista on hyvä olla ainakin tietoinen siinä vaiheessa kun teosta harjoittaa. Se ei tarkoita sitä, että teos pitäisi soittaa täsmälleen niin kuin sellotaiteilija X on sen soittanut 50 tai 100 vuotta sitten, vaan että jossain määrin standardisoitunut ja hyväksi havaittu esitystapa toimii joka tapauksessa hyvänä ja tukevana pohjana, jolta voi - ja pitääkin - sitten ryhtyä pohtimaan sitä omaa tulkintaa. Kaiken voi soittaa tietenkin ihan täysin omalla tavallaan piittaamatta yhtään mistään aiemmin tehdystä, mutta muusikon kokonaisvaltaisesta pätevyydestä kertoo myös kunkin soittamansa teoksen tyylillinen ymmärtäminen ja historiallisten lähtökohtien tunteminen. Eikä hyvästä maustakaan haittaa ole.

Tärkeintä on, ettei tee musiikissa virheitä. Itsehän en tee musiikissa virheitä, mutta en myöskään tee elämässä virheitä.

.... Ei opintojen tarkoitus ole opettaa tekemään mitään kaavan mukaan, vaan antaa työkaluja ja keinoja omaa tekemistä ja soveltamista varten, joskus tämäkin unohtuu.
 
Tuossa se taitaa olla. Kyky soveltaa oppimaansa. Oli se oppi kotoisin mistä tahansa.
 
Taiteissa on lisäksi vielä se, että aina ei ole olemassa oikein tai väärin.
Jos ideoita, luovuutta ja intoa riittää, niin voi hyvinkin keksiä jonkun oman jutun ja olla siinä edelläkävijä.
Mutta ei sen opissa käymisen sitä omaa luovuutta pitäisi tukahduttaa.
 
Tilannetta kai voisi verrata urheilumaailmaan.
Huipulle pääsy vaatii lahjakkuutta. Siihen päälle paljon tinkimätöntä harjoittelua hyvän valmentajan johdolla. Sitten vielä vähän tuuria.
 
Voit myös keksiä jotain omaa, jolla saat nimesi historiaan olematta superhuippu, kuten Boklöv ja V-tyyli - tai Eddie Edwards. (.. no kun mäkiviikko alkaa kohta...)
 
Mutta onko jollekin käynyt niin, että (musiikin) opetuksesta olisi ollut jotain haittaa?

Toinen vertailun aihe voisikin olla kouluttautuneet vs. luovat nerot.
 
Että mua ärsyttää tämmöset vastakkainasettelut, kun niistä "kumpikin osapuoli" ottaa hernettä nenään ja alkuperäinen kysymys on jo unohtunut kaikilta kun on kiire puolustaa "omaa puolta". Yhhyh.
 
Jos tässä on kyse siitä kummat on parempia muusikkoja, itseoppineet vai kouluttautuneet, kannattaisi ensin ehkä määritellä mikä on "hyvä muusikko". Kaupallisesti menestynyt? Omaan tyyliinsä historiallisesti vaikuttanut? Jos käytetään sanaa "luova" tai "taiteellinen" tai "tekninen" niin selittäkää mitä niillä tarkoitatte. Ei ne ole yksiselitteisiä termejä. Vaikka olis miten taiteellinen ja luova mut jos ei osaa yhtään soittaa/laulaa niin aika heikoksi jää muusikkouden aste. Ja vertaillaanko tietyn musiikkityylin muusikoita vai täysin tyylillisesti riippumatta? Ja onko sillä väliä onko muusikko kuollut (ns. elämäntyö tehty) vai elossa (ns. elämäntyö jatkuu)?
 
Mitä tällä keskustelulla haetaan? Järjetöntä läjää mutupohja-mielipiteitä, jotka eivät perustu mihinkään? Vai onko joku loukannut jotain toista ja tällä pyritään lyömään takaisin ("itseopiskelleet/kouluttautuneet ovat leuhkoja paskoja eikä ne ole Oikeita Muusikkoja")?

Mutta onko jollekin käynyt niin, että (musiikin) opetuksesta olisi ollut jotain haittaa?
 
On kyllä. Multa katosi mielenkiinto joksikin aikaa koko musiikkia kohtaan. Tämä johtui peruskoulun musiikinopetuksesta, joka oli täyttä pashaa. Seiskaluokan jälkeen en musiikintunneilla käynyt ja lukiossa sitten syntyi uusi kipinä jatkaa harrastuksen parissa.

Mitä tällä keskustelulla haetaan?
 
No aloittajan oma näkemys on nähtävissä, ehkä hän kaipasi sille vahvistusta vaikka tappeluksihan tällaiset tuppaa menemään väistämättä. Hyvä kirjoitus tanjulilta.
 
On kyllä. Multa katosi mielenkiinto joksikin aikaa koko musiikkia kohtaan. Tämä johtui peruskoulun musiikinopetuksesta, joka oli täyttä pashaa. Seiskaluokan jälkeen en musiikintunneilla käynyt ja lukiossa sitten syntyi uusi kipinä jatkaa harrastuksen parissa.
 
Koulun musiikkitunnit nyt on mitä on, harvassa koulussa ne taitaa olla erityisen inspiroivia ja alalle houkuttelevia. Mutta ehkä sitä ei ole kumminkaan syytä sekoittaa siihen mitä tässä ilmeisesti haetaan, eli ammattiin tai ainakin ammattimaisuuteen tähtäävää tavoitteellista koulutusta.

Koulun musiikkitunnit nyt on mitä on, harvassa koulussa ne taitaa olla erityisen inspiroivia ja alalle houkuttelevia. Mutta ehkä sitä ei ole kumminkaan syytä sekoittaa siihen mitä tässä ilmeisesti haetaan, eli ammattiin tai ainakin ammattimaisuuteen tähtäävää tavoitteellista koulutusta.
 
Korjatkaa jos olen väärässä ,mutta käsittääkseni on menty parempaan suuntaan siitä kun kuudenkympin ja kuoleman välissä oleva vanhapiikaopettaja soitti ns."rintamäkeläisuruilla" Ukko Nooaa ja sitten laulettiin kaikki yhdessä? Näin tahtoi olla vielä meikäläisen nuoruudessa.
 
Meinaan vaan ,että tv-kuvissa ja ihan oikealla ala-asteellakin on tullut nähtyä ihka oikeita kitaroita,rumpuja jne.Että uskoisin homman kehittyneen monipuolisempaan ja vapaampaan suuntaan.
 
Mutta,mutta aiheesta: Ite kävin kitaratunneilla aikoinaan n.puolisen vuotta ja kovasti koin ,että siitä oli hyötyä.Tavallaan olen ite huomannut bändikuvioissa ,että on helpompaa jos on peruskäsitteistä jokin haju:duuri,molli,skaalat,tahtilajit jne.Pääsee helpommin ns."kartalle".Mut tämä vaan minun mielipiteenäni.Jos tietää ,että kuvio menee E-mollista niin on helpompi vetää siihen jotain kun tietää mitä nuotteja siihen noin niinkuin suurinpiirtein kuuluu.Toisaalta sääntöjä on myös helpompi rikkoa kun tietää mitkä ne on :-)

Meinaan vaan ,että tv-kuvissa ja ihan oikealla ala-asteellakin on tullut nähtyä ihka oikeita kitaroita,rumpuja jne.Että uskoisin homman kehittyneen monipuolisempaan ja vapaampaan suuntaan.
 
Onko se sitten hyvä suunta, että pidetään Levyraatia ja soitetaan bändisoittimilla Viidettätoista yötä ja Tahroja paperilla? Hyvähän se on, että niitä bändisoittimia on, mutta kaikenlainen yksipuolisuus on perseestä. Kaikenlainen.
 
Nimim. viime näkemässäni OPSissa länsimainen taidemusiikki opetettava kokonaisuudessaan 20 minuutissa ?!?!?!?!?!

Entä laulu? Jossain on sanottu, että lauluun tarvitaan enemmä n opettajaa kuin soittoon. Pitääkö paikkansa?

Tanjulilta oiva teksti.. Kehittäkää kukin itseänne parhaaksi katsomallanne tavalla, Antaa kaikkien smurffien smurffata.
 
Tuohon opettaja-asiaan sanon sen verran, että oma musiikinopettaja oli aivan uskomaton yläasteella. Sieltä se draivi tehdä enemmänkin musiikkijuttuja lähti.. Ennen sitä oli vain hieman musiikkiluokalla rimputellut niitä näitä. Suuret kiitokset hälle olen velkaa.. Ja olen ne hänelle välittänytkin.
 
Edelleen tiedustelee aina törmätessä, vaikka ei vuosiin olla varsinaisissa yhteyksissä oltu, mitenkä musajutut sujuu ja vatii demoja ymv juttuja hänelle lähettelemään.. Ilmoittelemaan jos ollaan keikalle tulossa ymv.. Hieno nainen. :)

Itseoppineet. Kukaan omasta mielestä parhaista kitaristeista ei ole käynyt yhdelläkään soittotunnilla.