Kitarat: kitarakamat ›

Tuo MXR on efektilaitemerkki, jonka juuret juontavat aina 70-luvun alkupuolelle. Samoihin aikoihin muita varteenotettavia efektilaitevalmistajia oli vähemmän, mutta mm. Electro-Harmonix ja DOD olivat tuolloin kovimmat USA:laiset haastajat MXR:lle.
 
Tuolloin MXR:n pedaalit olivat erityisesti "pro"-kitaristien suosimia, ja tuohon vaikutti varmasti myös se, että MXR:n efektit olivat rutkasti kilpailijoitaan kalliimpia. Joskin aidot MXR:t olivat todella laadukkaista osista kasattuja, kestäviä, tyylikkäitä ja mikä tärkeintä, soundillisesti hyviä.
 
Liekö tuo kallis hinta ja idässä tuotettujen laitteiden voimakas maihinnousu maailmanmarkkinoilla koitunut MXR:n kohtaloksi, sillä MXR lopetti toimintansa 80-luvun alkupuolella, julkaistuaan sitä ennen Commander -pedaalisarjan, jonka piti olla vastaus idästä tuleville kilpailijoille. Vaan eipä auttanut tuokaan, joten MXR häipyi ajast' ikuisuuteen.
 
Muistan jostain lukeneeni, että tuolloiset MXR:n pääsuunnittelijat perustivat myöhemmin uudet firmat, ART ja Alesis, jotka vielä nykyäänkin porskuttavat melkoisen hyvin ilmeisesti siitäkin syystä, että tajusivat siirtää tuotantotehtaansa heti alkujaan itään.
 
Myöhemmin 80-luvun lopulla Jim Dunlop osti täydet oikeudet MXR tuotemerkkiin, ja aloitti tuon 70-luvun pedaalien valmistuksen uudelleen. Dunlopin tuotannon alkupään pedaalit noudattelivatkin melko tarkkaan MXR:n alkuperäistyyliä toteutukseltaan; osat, piirilevyt ja komponenttisijoittelut olivat kuten aidoissa MXR:ssä, mutta myöhemmin (90-luvulla) Dunlop nykyaikaisti pedaalien sisällön. Ilmeisesti kustannussyistä piirilevymallit vaihtuivat koneladotuiksi, joihin kaikki komponentit tinataan suoraan. Tämä on jossain määrin huonontanut pedaalien mekaanista kestävyyttä, sillä esim. polkaisu kytkettynä olevan plugin päälle voi irrottaa koko jakin piirilevystä.
 
Myös joitakin parannuksia/muutoksia Dunlop on tehnyt elektroniikkaan, sillä omistan itse sekä alkuperäisen 70-luvun lopun Dyna Compin, että Dunlopin 90-luvun re-issuen samasta aiheesta, ja sisäiseltä ratkaisultaan (piirilevy) vaikuttavat melkoisen erilaisilta. Dunlophan lisäsi jo alkujaan omiin tuotoksiinsa ulkoisen DC-liitännän ja mekkiledin, mutta myös joitakin lisäkomponentteja näyttää tällä re-issuen piirilevyllä olevan alkuperäiseen verrattuna, sen lisäksi, että koko piirilevy on täysin uudelleen suunniteltu.
 
Mutta soundillisesti eroa ei DynaCompien välillä juurikaan ole, ainakaan Dunlopin tappioksi, sillä ainoa todellinen ero on se, että Dunlopin re-issue kohisee jonkin verran alkuperäistä vähemmän.
 
Omistan lisäksi alkuperäisen, "script" -logoisen Phase90 -vaiheisen (valm. 1974)sekä myös alkup. Distortion+ säröpedaalin. Molemmat toimivat edelleenkin moitteetta, ja ainakin tuo vaiheinen (Phase90) on soundeiltaan yksi eniten omaa korvaani miellyttävistä phasereista.
 
Mainittakoon, että myös tuon alkuperäisen Phase90:n säröytymiskynnys on matalahko, eli se ei liene aikoinaan suunniteltu käytettäväksi nykyaikaisten ja tehokkaiden mikkien tai etuvahvistimien perään kytkettäväksi, mutta perinteisillä 1-kelaisilla laitteesta iroaa puhtaat "mourut".
Distortion+ :n lähtötaso pienillä särömäärillä on myös matalahko verrattuna tämän päivän säröihin, eikä soundimaailmakaan ole kovin "nykyaikainen", mutta noihin "kasari"-juttuihin laite lienee omiaan.
 
Uudemmista Dunlopin valmistamista MXR-logolla varustetuista pedaaleista (Dime, Wylde, yms.) minulla ei ole kokemuksia. Mutta uskoisin niiden olevan tuotteita joissa hinta/laatu -suhde on aika hyvin kohdallaan.