Klassinen ›

Mutta kyllä siihenkin jotain erikoislaatuista lahjakkuutta tarvitaan että näkee ja kuulee käytännössä valmiin partituurin päässään eikä itse tarvi toimia kuin puhtaaksikirjoittajana, kuten Mozart. Kovin moni muu ei ole siihen tainnut pystyä, oli sitten neroutta tai luovaa lahjakkuutta tai tulista tahtoa kuinka paljon tahansa. Mutta samaa mieltä oon siitä ettei inspiraatio tai "hyvän biisin tekeminen" vaadi aina mitään transsendentaalista kokemusta.
 
No kun nimenomaan valmiin kappaleen välittämistä tarkoitan. Sellaisia kokemuksia on mullakin. Ei se silti tarkoita että joku mystinen henki ilmestyisi muhun, joskus vaan ymmärtää täsmälleen kaiken jostain kappaleesta ja tulee sellainen olo että joku olisi asettanut sen tajuntaan. Neroutta vaaditaan vain nerokkaan musiikin tekemiseen, ei hengenvoimien keskittymiseen.

Ensimmäinen säveltäjä joka sävelsi kyseisellä tavalla oli todennäköisesti Beethoven.
Kyllä sitäkin ennen tuli paljon hyvää musiikkia vaikka useat kappaleet sävellettiin päivässä eikä säveltäjä käynyt kyseistä yliromanttista prosessia läpi eivätkä ne sisältäneet jotain syvällistä sanomaa.
 
Kyllä neroja on aina ollut, joilla on aito tyyli, Beethoven vaikka pyrki tekemään taiteensa substanssin ja mysteerin kaikkien tiettäväksi sanallisesti ilmaistuilla totuuksilla

Nerous on sitä, että päättää olla nero ja osuu oikeaan.
 
Niin ja yliluonnollisuuksia hipovia inspiraatiokokemuksia en omista. Kyllä säveltäminen ainakin kohdallani on lähinnä hikeä, kyyneleitä ja mustekyniä, ehkä olen vain lahjaton.

Mun mielestä kaikkien aikojen neroimmat muusikot on Slayerin Kerry King ja Jeff Hannemann.

Nerous on sitä, että päättää olla nero ja osuu oikeaan.
 
Niin ja yliluonnollisuuksia hipovia inspiraatiokokemuksia en omista. Kyllä säveltäminen ainakin kohdallani on lähinnä hikeä, kyyneleitä ja mustekyniä, ehkä olen vain lahjaton.
 
Nero on vaistomaisen välttämättömyyden johtama joka uhraa yksilölisyytensä taiteelle

Nero on vaistomaisen välttämättömyyden johtama joka uhraa yksilölisyytensä taiteelle
 
Neroja ei ole olemassakaan. On vain ihmisiä, joilla on tarve ja taito luoda musiikkia. Ei siihen liity mitään erikoislaatuista jaloutta tai yliluonnollisuutta.

Neroja ei ole olemassakaan. On vain ihmisiä, joilla on tarve ja taito luoda musiikkia. Ei siihen liity mitään erikoislaatuista jaloutta tai yliluonnollisuutta.
 
Ihmiset vaan niin rakastavat romantisoida säveltäjiä ja taiteilijoita noin yleensä. Suotakoon se heille =D

Ihmiset vaan niin rakastavat romantisoida säveltäjiä ja taiteilijoita noin yleensä. Suotakoon se heille =D
 
No okei sitte. *painaa baskerin päähänsä ja katselee muusan kauneutta*

Neroja ei ole olemassakaan. On vain ihmisiä, joilla on tarve ja taito luoda musiikkia. Ei siihen liity mitään erikoislaatuista jaloutta tai yliluonnollisuutta.
 
on suorastaan yliluonnollista ja luonnotonta, että äly jonka luonto asetti tehtävään palvelllakseen sokeaa esineellistynyttä elämäntahtoa ja sen tarkoitusperiä tulee kutsumukselleen uskottomaksi seuratakseen omia tarkoitusperiään irrottautuen luonnon kokonaisuudesta ja aettuen ikään kuin sitä vastaan alkuperänsä unohtaen ollen nyt yhteen tajuntaan keskitetty maailma, objekti mielteenä mielteen maailman saavuttaessa täydellisen objektivoituneisuuden älyn vapautumisen tuloksena. Mitä nimitetään innoituiksen silmänräpäykseksi ei ole muuta kuin missä älyä on sellainen ylimäärä, että maailmasta tarkoituksetta syntyy puhdas, ja objektiivinen kuva, joka on tahdon tartkoitusperille hyödytön, korkeammissa asteissa niille jopa vahingolliseksi koituva, siinä on ainakin taipumusta tuohoin epänormaaliuteen, jota neroudeksi kutsutaan, ja joka viittaa siihen että ikään kuin persoonamme, varsinaisen minämme ulkopuolelta tuleva genius alkaa toimia ja vaikuttaa maailman puhtaana kuvastimena, ideoiden käsittämisen edellytyksenä jolloin tiedoitseva on tiedoitsemise puhdas subjekti, nauttiessamme siitä nerojen objektiivisuudesta eli puhtaudesta, jolla maailma, eli objekti mielteenä heillä on erottunut ja ikään kuin haihtunut pois maailmasta eli objektista tahtona kun neron objektiivisessa käsityksessä maailman väikkyessä vieraana kontemplaation esineenä tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta
 
Tahto joka, on vapaa ja perusteeton, ilmenee eläimess havainnollisena ja ihmisessä ajateltuna motiivina, jokaisen sisimmässä jättiläiskokoisena realissimumina, joka asettuu lujasti vastustamaan jokaista muuta kuin sen tarkoitusperiin tähdättyä toimintaa, älyn ollessa muilla kuin korkeamman tietokyvyn omaavilla neroilla, tiukasti sidottuna tahdon palvelukseen, niin ettei se kykene vapaasti leijumaan objektinsa yläpuolella juuresta ja alkuperästään irtautuneena ja tulemaan objektin puhtaaksi kuvastimeksi, tulemaan kutsumukselleen uskottomaksi, johon luonto sen alkujaan määräsi ja näkemään olioissa enemmän yleistä kuin erityistä, kun tahdon palveleminen etupäässä vaatii tietoa erityisestä. nerolla äly on kuin 2 herran palvelija kun se tilaisuuden tullen tulee uskottomaksi tahdolle seuratakseen omia tarkoitusperiä jättäen tahdon pulaan sopimattomaan aikaan. Tällainen uksilö on enemmän tai vähemmän normaaliin toimintaan kelpaamaton, välistä käytökseltään mielipuolta muistuttava

^^ Tuleeko toi tenttiin..?

^^ Tuleeko toi tenttiin..?
 
Olisipa voinut tullakin, mutta joskus ulkoa opetteleminen tai vapaampikin ennalta opitun asian yhdisteleminen sekä käsitteleminen on rasittavaa, jollei löydä uutta luovaa näkökulmaa aiheeseensa, että ehkä en enää kauaa näe syytä enää panostaa Schopenhauerin ajatusjärjestelmien esittelyyn, kiehtovuudestaan huolimatta kun ei synny aitoa dialogia keskustelijoiden välillä
 
Jos Schopenhaueria pitää mittapuuna voidaan Egon friedellin perustavaalatua olevana väärinymmärryksenä tai käsityksenä nerouden tosiasiallisesta luonteesta pitää sangen kyseenalaisesta jopa halventavasta lausumaa:" Nerokas ihminen on samassa suhteessa toisiin kuin normaali epäsikiöihin", kun Schopenhauer on yhtä kyyninen luonnehtiessaan tavallista ihmistä "luonnon tehdastuotteeksi", mutta osuu oikeampaan kirjoittaessaan, että fysiologia voisi tarkaan katsoen lukea sellaisen neron aivotoiminnan liiallisuuden luomiin epämuodostumiin, jotka se tunnetusti rinnastaa puutteen sekä väärän aseman luomiin epämuodostumiin, kuten hän kirjoittaa
 
On myös huomattava, että Friedell itse luonnehtii Schopenhaueria kuolemattomaksi laatukuvahahmoksi, jollaisen enintään Ibsen on voinut luoda parhaimpina hetkinään, vaikka nimittää häntä koleerikseksi vainohulluksi eristäyneeksi traagisessa neron mutta samalla koomisessa vanhan pojan yksinäisyydessään

ehkä en enää kauaa näe syytä enää panostaa Schopenhauerin ajatusjärjestelmien esittelyyn, kiehtovuudestaan huolimatta kun ei synny aitoa dialogia keskustelijoiden välillä
On väärin sanoa "kiehtovuudestaan huolimatta". Mihin possessiivisuffiksi liittyy?
Ei mihinkään. Pitäisi olla "sen kiehtovuudesta huolimatta".
 
Miksi avaat keskustelun luomisprosessista, jos haluat esitellä Schopenhaueria?
Prosessi on pitkäkestoinen tapahtuma, jossa ensin tehdään jotain, asia jää "hautumaan" ja etenee jonkin ajan kuluttua, kuten Sellisti tuolla kuvaili.
Itse haluat esitellä vain "sitä hetkeä, kun..." eli inspiraatiota. Outoa, että keskustelun avaaja itse väkisin vetää off topiciksi.
 
Myös asiallinen kielenkäyttö edistää keskustelua. Nettikeskusteluissa on tärkeää esittää asiansa selkeästi ja perustellusti, koska lukijakunta ei voi kysymyksillä tarkentaa kaikkea, kuten suullisessa viestinnässä voi tehdä. Dialogia ei synny, jos ei voi ymmärtää, mitä toinen yrittää sanoa.
 
Sanojen latominen peräkkäin ja liittäminen virkkeitä muistuttaviksi kokonaisuuksiksi lauseenvastikkeilla ei ole sujuvaa ja ilmaisuvoimaista kieltä. Ei erityisesti silloin, kun lauseenvastikkeita on käytetty väärin ja osa sanoistakin on ihan kotikutoisia.
 
Miksi et kirjoita artikkelia "Tajunnanvirtaa Schopenhauerin ajatusjärjestemistä" tai avannut keskustelua "Miten filosofit ja muut suuret ajattelijat kuvaavat taidetta ja taiteen luomista"?

Myös asiallinen kielenkäyttö edistää keskustelua. Nettikeskusteluissa on tärkeää esittää asiansa selkeästi ja perustellusti, koska lukijakunta ei voi kysymyksillä tarkentaa kaikkea, kuten suullisessa viestinnässä voi tehdä. Dialogia ei synny, jos ei voi ymmärtää, mitä toinen yrittää sanoa.
 
Asiaa, mutta Mega on toivoton tapaus. Hän taitaa nimenomaan pyrkiä mahdollisimman vaikeaselkoiseen ilmaisuun.

Asiaa, mutta Mega on toivoton tapaus. Hän taitaa nimenomaan pyrkiä mahdollisimman vaikeaselkoiseen ilmaisuun.
 
Taikka vaahtoamaan Schubertista ja deliuksesta alinomaa
 
Mozart vaikutteisessa, mutta ansaitsemattomasti tuntemattomaksi laajan yleisön keskuudessa jääneessä Schubertin farssissa Kaksoset kiivaan Franzin kaksoisveli Friedrich kilistelee lasia kotiinpaluunsa kunniaksi, mutta lempeämmän kauniin, melodisilta ääriviivoiltaan liedmäisen aarian tilalle odottaisi asiaan kuuluvaa sekä tilannetta juhlistavaa juomalaulua tässä aiheeseensa nähden musiikiltaan emotionaalisilta dimnensioiltaan syvällisesssä sekä vakavassa I-näytöksisessä näyttämöteoksessa josta ikävä kyllä harvoin pääsee nauttimaan radiossakaan, paholaisen huvilinnasta valitettavasti vielä vähemmän

Miksihän muuten tämä topic on "klassinen"osiossa? :-O

Miksihän muuten tämä topic on "klassinen"osiossa? :-O
 
Miksi ei?
 
Virhe! Tyhjä tai liian hyvä kirjoitus!

Esittävän säveltaiteen lisäksi on näet luovaakin säveltaidetta, jota ilman edelliset jäisivät ilman töitä.
 
Ja jälkimmäisille ei olisi mitään tarvetta ilman edellisiä.

Esittävän säveltaiteen lisäksi on näet luovaakin säveltaidetta, jota ilman edelliset jäisivät ilman töitä.
 
Ja nämä ilmeisesti eivät mielessäsi voi olla sama asia..?

Ja nämä ilmeisesti eivät mielessäsi voi olla sama asia..?
 
Ei mikäli musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, mutta ei pelkkää diffuusien struktuurien improvisointia, jota nerot harrastavat pianon ääressä autuaassa itseunhossa kylpiessään (kunhan muistaisivat sointikylvyn jälkeen pistää kylpytakin päälle, etteivät vilustu)