Kitarat: akustinen ›

Minulla on itselläni tuollainen suht kehno Harley Bentonin teräskielinen. Ja aikeissa olisi hankkia parempi. Olen myös tässä harkinnut teräskielistä.
 
Mitäs eroa näistä. Kahdesta löytyy?
 
Ääh. Kakat. Tämä kyllä joutaa tuonne kitarakamat puolelle. Pois vaan.

Minulla on itselläni tuollainen suht kehno Harley Bentonin teräskielinen. Ja aikeissa olisi hankkia parempi. Olen myös tässä harkinnut teräskielistä.
 
Mitäs eroa näistä. Kahdesta löytyy?
 
Ääh. Kakat. Tämä kyllä joutaa tuonne kitarakamat puolelle. Pois vaan.
 
No ålä nyt menetä toivoos!Bentonin skeboissa löytyy niin hyvii ku skeida!Ite henk.koht.rakensin ihan hyvän telen,jotttee toivoa soppii et sul onnaa!Josei ni kysy multa....:D

Nylonissa on mielestäni ihan erilainen tatsi. Sellainen liukkaampi. Jos ite pitäs valita, teräskielisen ottaisin.

Teräskielisestä tykkään enemmän. Tosin voi johtua siitä, että ikinä en oikeastaan ole "kunnon" nylonkielisellä päässyt soittamaankaan. Enkä oikeastaan teräskieliselläkään, mutta koulun naikkarit on niin paskoja, että.. Juu. Mutta teräskielinen kuulostaakin jo paljon paremmalta. Ja paljon enemmän tatsiltaan sähkiksen suuntaan, mutta kuitenkin täysin erilainen. Musiikkityylistähän tuo aika paljon riippuu, että kumpi kannattaisi hankkia. Pop/rock, niin son teräskielinen.
 
Sekavaa tekstiä.
 
E: Asiaa, akustinen palsta.

Mulla on Yamahan teräskielinen, sieltä halvemmasta päästä, en muista nyt soittimen tyyppiä. Teräskielisellä on ainakin valmiudet soittaa sormin tai plekulla rokkia, poppia, bluesia, kantria etc. Nylonkielisen osuessa käteeni innostun soittamaan enemmän sormilla ja pleku jää yleensä taskuun. Miellän nylonkielisen kitaran bossanova-komppaukseen, flamencoon ja klassiseen kitaramusiikkiin. Tollasessa ympäristössä teräskielisen räminä saattaisi kuullostaa aika brutaalilta.
 
Mutta saipa aikanaan Jerry Reed-niminen kantriukko iloisen paukutuksen nylonkielisestään. Sitä on kuultavissa äijän oman matskun lisäksi Elvis-levytyksissä Guitar Man, Too Much Monkey Business ja U.S.Male.
 
Mutta jos mun pitäisi omistaa vain yksi akkari, niin siinä olisi teräskielet.

Asiaa, akustinen palsta.
 
Asiaa!
 
Mä lähtisin erottelemaan näitä musiikkityylin ja sen mitä soittaa mukaan. Tietysti kaikilla voi soittaa kaikkea, ei tässä mitään sääntöjä ole. Mutta kuitenkin. Klasari ja flamenco soittajalle ehdottomasti nylonkielinen klassinen- tai flamencokitara. Sittenpä oikeastaan lähes kaikkeen muuhun käy kumpi vaan. Tietty teräskielinen on omiaan countryssa, bluesissa, rockissa ja popissa mutta kyllä se nylonkin siellä toimii. Kuitenkin valintani näihin em. genreihin on teräskielinen.
 
Etuja ja haittoja...hmm, laitan muutamia omia havaintoja. Erot soittotuntumaan ym. makuasioita.
 
Nylon on sormiystävällisempi, etenkin aloittelijalle. Samoin soittotuntuma on pehmeämpi. Taas nylonien usein leveä kaula ja otelauta on monelle pulmallinen alussa. Ei otelaudan radiusta. Nylonkielinen ei oikein istu vauhdikkaaseen komppitouhuun. Taasen sormisoitossa erittäin hyvä. Ei kaularautaa.
 
Teräskielinen. Kaulojen puolesta helpompi soittaa. Toimii niin rankassa komppauksessa kuin rennossa fingerstylessa. Vaatii enemmän voimaa sormilta, etenkin jos säädöt on päin mäntyä ja 13-setti kiinni. :) Aloittelijalle alkuun voi olla melko kivuliaskin soittaa mutta äkkiä ne sormet tottuu. Paljon erilaisia koppa- ja puuvaihtoehtoja. Laajemmat säätömahdollisuudet kuin nylonkielisessä (mm. kaularauta).
 
Ja teräskielinenhän on tunnetusti tosimiesten soitin.

Mielestäni jos soitat akustisia kitaroita, niin paras vaihtoehto on MOLEMMAT. Joskus nailonkielinen toimii paljon paremmin, kuin teräskielinen. Olen kuullut myös bluesia nailonkielisellä ja aivan järisyttävin seurauksin - riippuu vain soittajasta.
Pidän kieltämättä itsekkin enemmän teräskielisestä, mutta silti se ei vaikuta arvostukseeni nailonkielisiin.

Itselleni on jäänyt näin 1½ vuoden soittelulla sellainen mielikuva, että nylonkielinen = klassinen, mikä merkkaa sirompaa koppaa, leveämpää kaulaa, kielten suurempaa etäisyyttä toisistaan ja erilaista ulkonäköä, mutta ehkei sovi yleistää. Itse en nylonia omista, mutta joskus voisi näppäilyyn jonkun pienen semmoisen hankkia. Nylonissa ääni on semmoinen pehmeämpi, kun taas teräskielillä se on kirkkaampi... ei näitä oikein voi kuvailla kuin kuuntelemalla.
 
Etten toistaisi liiaksi muuta, niin laitetaan vaan että pitääkö paikkansa, ettei nylonkielillä voi bendata? Oma vähäinen näppituntumani muistaisi, etteivät ne ole yhtä joustavia kuin teräskielet. Ja eikös muuten teräskielisessä ole kovempi äänikin, minkä takia sitä käytetään esim. laulusäestyksessä. Itse en ainakaan voisi kuvitella nylonkielistä "nuotiorämpytykseen".

Asiaa, akustinen palsta.
 
Katohan! No pitäähän tämä korkata.
 
Kitaraholistilla, kuten minulla, ei ole vaihtoehtoja. Pitää olla akkareista vähintään:
 
- Teräskielinen dreadnought
- Klasari nylonkielinen
- 12-kielinen dreadnought

Resonaattorikitara olisi myös kova juttu.

Resonaattorikitara olisi myös kova juttu.
 
Tai resonaattoriukulele!
http://www.thomann.de/fi/johnson_jm980_resonator_ukulele.htm
 
No asiaan. Itse pidän nylonkielisten soundia, tatsia yms. parempana kuin teräskielisten johtuen ehkä siitä, että soitonopettajani on saanut minut kiinnostumaan klassisesta kitaransoitosta ja jossain määrin myös flamencosta, joskin kyllä se teräskielinenkin on hommattava jossain välissä.
Klasariin siis ehdottomasti nylonkielinen, kantriin ynnä muuhun mieluummin teräskielinen.

Mielestäni jos soitat akustisia kitaroita, niin paras vaihtoehto on MOLEMMAT. Joskus nailonkielinen toimii paljon paremmin, kuin teräskielinen.
 
Juuri näin! Teräskielisellä taittuu ehkä parhaiten tuollainen strummin' chords-meininki ja nylonisella taas, tällaisen plektrasoittajan kannalta, pelkistetty ja selkeä melodiaan paneutuminen.
 
Luoja paratkoon kun pääsisi sisälle tuohon flamenco- ja bossanovamaailmaan :(

Itse soitan mieluummin nailonkielistä, koska soitan kynsillä, ja teräskielinen ei tee kynsille kovin gutaa.

Hrm, en kyllä itseäni puristiksi missään tapauksessa sanoisi näissä jutuissa, mutta mun mielestä se on vähän kuin vertailisi poraa ja sahaa... kummallakin on oma käyttötarkoituksensa.

pitääkö paikkansa, ettei nylonkielillä voi bendata?
Näin on näppylät.
Ei ne ainakaan jäykemmät oo ku teräskielet. Päinvastoin sanosin ma.

Näin on näppylät.
Ei ne ainakaan jäykemmät oo ku teräskielet. Päinvastoin sanosin ma.
 
Kyllähän esim. Django bendailee aika paljon, mutta ei noilla kyllä isoja bendejä saa aikaiseksi.
 
Nylon on mun juttu, sitä kun on tullut soitettua jo yli 9v, mutta teräskielinenkin olisi kiva.

Kyllähän esim. Django bendailee aika paljon, mutta ei noilla kyllä isoja bendejä saa aikaiseksi.
 
Nylon on mun juttu, sitä kun on tullut soitettua jo yli 9v, mutta teräskielinenkin olisi kiva.
 
Isoin ongelmahan siinä venyttelyssä on äänen kuoleutuminen, nailonkieli ei soi niin vahvasti ja pitkään, että bendit kuulostaisivat järkeviltä.

Nylonkielillä joutuu venyttämään enemmän saman muutoksen aikaansaamiseksi, kuin teräskielillä. Sävelkorkeus ei muutu kielen kireyteen suhteessa samalla tavalla. Näin oon itte mielestäni havainnut.

Nylon on sormiystävällisempi, etenkin aloittelijalle. Samoin soittotuntuma on pehmeämpi. Taas nylonien usein leveä kaula ja otelauta on monelle pulmallinen alussa. Ei otelaudan radiusta. Nylonkielinen ei oikein istu vauhdikkaaseen komppitouhuun. Taasen sormisoitossa erittäin hyvä. Ei kaularautaa.

Teräskielinen. Kaulojen puolesta helpompi soittaa. Toimii niin rankassa komppauksessa kuin rennossa fingerstylessa. Vaatii enemmän voimaa sormilta, etenkin jos säädöt on päin mäntyä ja 13-setti kiinni. :) Aloittelijalle alkuun voi olla melko kivuliaskin soittaa mutta äkkiä ne sormet tottuu. Paljon erilaisia koppa- ja puuvaihtoehtoja. Laajemmat säätömahdollisuudet kuin nylonkielisessä (mm. kaularauta).
 
Tässähän nämä jo tulikin tiivistettynä.
Itse ostaisin teräskielisen juuri sen säätömahdollisuuksien takia. Soundi on pääasiassa
mielestäni parempi, mutta tosin jotain flamenco-tyylisiä juttuja on joskus aika hauska soitella nylonkielisellä.