Yleistä keskustelua musiikista ›

Ja varastetun tavaran ostamisesta: Jos ostat tavaraa, joka on pöllittyä, syyllistyt rikokseen. Simple as that. Sillä ei ole merkitystä, tiedätkö tavaran olevan varastettua vai et. Tai oletko remuaaltonen vai et.
 
Ei pidä paikkaansa. Jos olet vilpittömässä mielessä, et syyllisty rikokseen, mutta lainmukaisella omistajalla on oikeus saada kamat takaisin itselleen. Tähän on joku lunastushintakin vielä, mutta edellisistä tämän oikeudellisen haaran opinnoistani on sen verran aikaa etten nyt muista. Rikoslaista löytynee.
 
Mutta siis periaatteessahan, jos reilusti alle markkinahintojen ostaa (varsinkin jos enemmän tavaraa yhdeltä tyypiltä), niin ei varmaan katsota olleen vilpittömässä mielessä.

Joka hankkii... rikoksella saatua omaisuutta ... vaikka hänellä on syytä epäillä, että omaisuus on tällä tavalla saatu, on tuomittava tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
 
"Syytä epäillä" voi sitten perustua muuhunkin seikkaan kuin alhaiseen hintaan.

Ei pidä paikkaansa. Jos olet vilpittömässä mielessä, et syyllisty rikokseen, mutta lainmukaisella omistajalla on oikeus saada kamat takaisin itselleen. Tähän on joku lunastushintakin vielä, mutta edellisistä tämän oikeudellisen haaran opinnoistani on sen verran aikaa etten nyt muista. Rikoslaista löytynee.
 
Väitän edelleen vastaan. Rikoslaista ei kätkemisrikoksia koskevasta luvusta 32 löydy minkäänlaista mainintaa tuommoisesta hyvässä uskossa ja vilpittömällä mielellä ostamisesta. Siellä yksiselitteisesti määritellään kätkemisrikoksen, törkeän, tuottamuksellisen ja ammattimaisen kätkemisrikoksen sekä kätkemisrikkomuksen tunnusmerkit ja rangaistukset. Ja noissa tunnusmerkeissä ei eritellä sitä, onko varastetun romppeen ostaja ollut tietoinen tavaroiden hämärästä alkuperästä vai ei. Edes rajoitussäännöksissä ei puhuta mitään noista "noku emmää tienny"-tilanteista.
 
Mutta siis periaatteessahan, jos reilusti alle markkinahintojen ostaa (varsinkin jos enemmän tavaraa yhdeltä tyypiltä), niin ei varmaan katsota olleen vilpittömässä mielessä.
 
Juu, ja varsinkin kun myyjä oli joku veljen tutun poika tms... En tiedä. En lähtisi uppo-oudolta (vaikka olisikin joku tutun tuttu) ostamaan isoa läjää arvokasta tavaraa, jota tällä vieraalla tuntuisi olevan iso satsi myytävänä. Tokihan immeiset saattavat syystä taikka toisesta (muutto, harrastusten vaihtuminen jne) myydä vaikka kameroitaan ja videotykkejään kertalaakista pois, mutta aika harvinaista tuo on, uskoisin.

Väitän edelleen vastaan. Rikoslaista ei kätkemisrikoksia koskevasta luvusta 32 löydy minkäänlaista mainintaa tuommoisesta hyvässä uskossa ja vilpittömällä mielellä ostamisesta. Siellä yksiselitteisesti määritellään kätkemisrikoksen, törkeän, tuottamuksellisen ja ammattimaisen kätkemisrikoksen sekä kätkemisrikkomuksen tunnusmerkit ja rangaistukset. Ja noissa tunnusmerkeissä ei eritellä sitä, onko varastetun romppeen ostaja ollut tietoinen tavaroiden hämärästä alkuperästä vai ei. Edes rajoitussäännöksissä ei puhuta mitään noista "noku emmää tienny"-tilanteista.

 
Saatat olla oikeassa.
 
Mielestäni asia oli niin, että rikoslaissa ei itsessään tarvitse mainita "hyvässä uskossa", vaan se tulkitaan yleiseksi periaatteeksi tämänkaltaisissa tapauksissa.
Käytännönesimerkkiä minulla ei asiasta ole tähän hätään, ja valitettavasti kauppa- ja sopimusoikeudellisten asioiden opiskelustani on kuitenkin n. kaksi vuotta, joten saatan olla väärässä.
 
Mutta, eiköhän pääasia liene kuitenkin se, että tarkkana on oltava eikä varastettua tavaraa osteta, eiks jeh?