Pukeutuminen ›

Olen jo pitkään ihmetellyt noita asematunnelin(Heille asemaluolasto?) synkkääkin synkempiä pahuutta, vihaa, pelkoa ja masennusta ympärilleen lietsovia kiliseviä, kalpeaakin kalpeampia tyyppejä, jotka ovat köytetty kettingein ja köysin omiin vaatteisiinsa ja musta suora letti laahaa maata, ellei takkuunnu koysien ja kettinkien kanssa. Rupeaa melkein itseänikin ahdistamaan ja masentamaan, kun näen tuollaisen masentunut/vihainen/surullinen/tyhjä ilme naamallaan viipottaa lepakkoparvinenen, kilisevine kirkonkelloineen ja vaatteineen, peni paikallinen ukkosmyräkkä yllään ohi.
 
Miksi joku haluaa näyttää mahdollisimman pelottavalta ja luotaantyöntävältä? Mitä kukaan näkee sellaisessa? Ainakin itse yritän näyttä mahdollisimman mukavalta ja kiltiltä(En tosin vie sitä sentään äärimmäisyyksiin) tai tuoda itsestäni positiivisen kuvan ja elämänasenteen ilmi vaatetuksella. Tai oikeastaan olemuksellani(Ja ei, en ole hippi) En näe itse siinä mitään järekä, että joku yrittää näyttää vampyyriltä. Kaiken huippu on se, että jotkut vielä maalaavat naamaansa mustat tai veren punaiset(!!) valumajäjet silmistä. Tuon lisäksi ne vaatteet näyttävät äärimmäisen epäkäytännöllisiltä ja epämukavilta. Itse pyrin pujkeutumaan ennenkaikkea mukavasti ja käytännöllisesti. Toki ulkonäkökin jotain merkkaa, mutta en valitse vaatetta, oli se kuinka hieno tahansa, jos se on mielestäni epämukava päällä. En näe mitään syytä sille, että vaatteista roikkuu jos jonkinlaista köyttä, kettinkiä ja tupsua.
 
Onko ne kaikki oikeasti ihan tajuttoman masentuneita vai mikä heitä vaivaa? Olkaa ihmiset positiivisia ja iloisia!! Ei se maailma tästä mihinkään ole tuhoutumassa ja jos on, ei se tuhoudu vielä tänään.
 
Ja vastaus ei mielestäni sinänsä ole musiikkimaussa, sillä kyllä minäkin kuuntelen emperoria, yms.(En tosin pelkästään). Ja toinen mikä mielestäni on huono vastaus, on "Ihmisillä on eri makumieltymyksiä, pälli!", sillä sen olen kyllä huomannut esim. sielä asemaluolastossa.
 
minä kilisen ja kolisen niin että kuolleetkin heräävät.. omistan mustan maatalaahaavan nahkarotsin, mustat housut jossa roikkuu enemmän ja vähemmän erilaisa ketjuja remmejä ja muuta rompetta... ikääkin on tässä jo sen verran kertynyt että se ei ole mitään teinien angstailuja, eikä pukeutuminen liity muotiin millään tavalla..
pidän vaatteita siksi koska tunnen oloni mukavaksi sellaisissa hynttyissä... ne eivät ole epäkäytännöllisiä eikä epämukavia (ainakaan minulla)
en maalaa naamaani mustalla enkä millään muullakaan, mustan pitkän tukan omistan...
tyylini on vakiintunut vuosien mittaan tälläiseksi ja tuskin tästä kovin radikaalisti muuttuukaan ihan heti...
 
terv. metallisti