Kitarat: kitarakamat ›

Ostin tänään FX100 Digital Multi-FX -pedaalin, kun kauppaan oli tullut. Kokeilin äkkiseltään kaupassa, ajatuksena ostaa se kotileluksi, jollei se tuota pelkkää häiriötä signaaliin. Kauppatestin tuloksena totesin tremolon olevan vähintään yhtä hyvä kuin Behkun erillispedaalissa ja naureskelin pitch shifterin pseudo-12-kieli -simulaatiolle.
 
Kotona iskin pelin kiinni pedaalilautaan (katso omakuvatus) ja aloin väännellä nappuloita. Hymy hyytyi.
 
Oho.
 
Tämähän on oikeasti hyvä... llä tavalla huono. Olen jo kauan jollain pervolla tavalla diggaillut lo-fi digitaaliefektejä - minulla on pari - todella - huonoa venäläistä delayta (toinen kaatuu jos säätää feedbackin täysille eikä herää kuin buuttaamalla :-). Tässä pedaalissa on sitä jotain - mahdollisuuksia luovaan väärinkäyttöön.
 
Manuaali on surkea. Se ei valota pätkääkään pitch shifterin toimintaa eikä edes kerro, että level-potikka toimii useimmissa tapauksissa mix-säätönä, eli säätää kuivan äänen suhdetta efektoituun. Jos levelin säätää ns. kybälle, ulostulotaso tipahtaa (useimmiten). Ilmoitettu virrankulutus on 90 mA, pattereilla ei ole mitään saumaa. Pedal Poweriin kiinni ja menox, jeah.
 
Ja illan tähdet ovat, esiintymisjärjestyksessä:
 
Flanger. Metallinen ja karu, ohut ja ontto. Ääriasetuksilla flangeriksi juuri ja juuri tunnistettava, hitaimmillaan ei tarpeeksi hidas. Nopeimmillaan hilpeä, hiukan ylinopea vätkyttäjä. Ei kouraise syvältä eikä nouse taivaisiin.
 
Chorus. Juu ei. Tätä ei ole tehty chorussoundeja varten. Hitaammilla asetuksilla, pienellä levelillä kuulostaa lähes chorukselta, mutta soundiin tulee mukaan hassu random-elementti. Ei sovi herutusballadeihin. Nopeus tapissa sitten - hups. Meillä on käsillä ringmodulaattori! Päästään herkullisiin dissonansseihin, joiden määrää signaalissa voi säätää level-potikalla. Soinnut ja arpeggiot riipivät kuuloluita. Iiihanaa!
 
Phaser. Flangeria karumpi. Miedoilla asetuksilla ei erotu, level isommalla tiputtaa signaalitasoa vähän liikaa. Nopeimmillaan hiukan flangerin maksimiasetusta vauhdikkaampi, mutta heikompi. Tälle en ihan heti kykene keksimään käyttöä.
 
Sitten päästään karkkihyllylle:
 
Delay. Rikkinäisiä robotteja. Maahansyöksyviä emoaluksia. Klaustrofobisia tunneleita. Jiihaa! Karkeasta slapbäckistä n. 200 - 300 millisekuntia pitkään viiveeseen. 24 bittiä, 40 kHz, näin lupailee valmistaja - joo joo, uskotaan ;-) Tällä delaylla - ei - luoda keinotekoista tilan tuntua vaan ruhjotaan soundi tunnistamattomaksi. Feedbackia saa lähes oskillointiin asti, vain vähän jää uupumaan. Toistoja on riittävästi. Delay timea kesken soiton säätämällä saadaan lo-fi -digirutinaa lumoavimmillaan. Levelillä voi säätää kuivan signaalin kokonaan pois kaikua sotkemasta, toimii siis myös rinnakkaisefektilenkissä tai miksaushommissa.
 
Tremolo. Tämä on kiva, perinteisellä tavalla. Säätövaraa on mukavasti, nopeus ei yllättäen kohoakaan järjettömäksi - mutta erittäin hidas tremolo irtoaa! Arvioin hitaimman asetuksen on-off -syklin kestoksi n. 5 sekuntia. Volyymi ei hirveästi putoa, paitsi jyrkimmillä level- ja depth-asetuksilla.
 
Juuri tätä kirjoittaessani päähäni pälkähti huima ajatus jonka paikkansapitävyyttä en kykene kotikalustollani testaamaan: pedaalissa on kaksi ulostuloa (ja sisäänmenoa) - voisiko olla mahdollista että tremoloon olisi väsätty myös pan-ominaisuus? Hidas tremolosykli voisi viitata siihen.
 
*pyörtyy*
 
*kerää itsensä kasaan*
 
Pitch shifter. +/- 1 oktaavi, kromaattisesti säädettävissä. +12 -asennossa irtoaa 12-kielinen sähkis-simulaatio joka ei sekoa soinnuista, mutta toimii kivalla pikku viiveellä. Voi käyttää vaikka löysään, kepeään komppailuun. -12 -asennossa taas päästään juustoiseen bassosynasoundiin (oli pakko testata myös bassolla: pedaali seuraa ala-e:hen asti nikottelematta :-O). Soundissa on aina mukana pieni modulaatio, jota voi jossain määrin säätää detune-potikalla. Täysin pois sitä ei saa. Väliasennoista voi repiä haluamiaan harmonioita, jos mieli tekee. Pitch shifterin säätäminen vaatii hieman kokeilua ja jopa pohdintaa ja päättelyä, mutta kannattaa kyllä - jos tykkää luonnottomista soundeista, siis.
 
Inspiroiva pedaali? Ehdottomasti. Inspiroi ainakin minua nököttämään pari tuntia nokka kiinni pedaalilaudassa ja kirjoittamaan tolkuttoman pitkän hehkutuksen. Pahaa sanottavaa? No toki. Ei aloittelijalle, voi tulla pettymys. Kannattanee sijoittaa vähän enemmän rahaa monikäyttöisempään ja monipuolisempaan multiefektiin, jos etsii käyttökelpoisia perussoundeja. Ei hifistille - ei tarvinne selittää enempää.
 
Varoituksen sana: olen tehnyt testailuni kotona Microcubella, naapuriystävällisellä volyymillä. Häiriöistä ja kohinoista en sano enempää, ennen kuin sunnuntaina olen testannut pedaalia bändisoittovolyymeillä. Täydennän ja korjailen sepustustani, jos tarve vaatii.
 
Eipä tässä muuta.