Kitarat: kitarakamat ›

Katselin tuossa Rusty Cooleyn videoklippejä (http://www.rustycooley.com/) ja huomasin, että kaveri tiluttelee välillä Conkling 8 kielisillä kitaroilla. Tuo "Fanned fret" 8-kielinen näyttää todella mielenkiintoiselta! Onkohan kukaan päässyt kokeileen, tai kenties omistaa tuollaisen? Millaistahan viritystä Cooley käyttää ko.kapineessa?
 
http://www.rustycooley.com/images/r … July2006/lnwxOutworldNamm06-041.jpg
http://www.conklinguitars.com/bizarregallery/biz8images/biz8stg.html
 
Ja pitää vielä vähän hehkuttaa, että taitaa olla ehkä kaunein kitara mitä olen tähän asti koskaan nähnyt:
 
http://www.conklinguitars.com/bizar … ages/meltedfingerboarddescript.html
http://www.conklinguitars.com/bizar … mages/walquiltlacemeltdescript.html
 
Ja tässä on vielä yksi skeba, aikamoinen taideteos:
http://www.conklinguitars.com/bizar … lery/biz8images/burlsidewinder.html

Ja pitää vielä vähän hehkuttaa, että taitaa olla ehkä kaunein kitara mitä olen tähän asti koskaan nähnyt:
 
http://www.conklinguitars.com/bizar … ages/meltedfingerboarddescript.html
http://www.conklinguitars.com/bizar … mages/walquiltlacemeltdescript.html
 
Oletko tosissasi???? Miksi jakin kohdalla on tollanen hassu uloke??? Ehkä en vaan ymmärrä.
 
.
.
.
tai sitten en tajunnut vitsiä.

Mikä ihmeen idea on vinoissa nauhoissa?

Mikä ihmeen idea on vinoissa nauhoissa?
 
Intonaatio on idea.

Mikä ihmeen idea on vinoissa nauhoissa?
 
Saadaan paksuille kielille pidempi skaala, ja ohuille kielille lyhyempi.

Mikä ihmeen idea on vinoissa nauhoissa?
 
Voi samalla voimalla painaa kaikkia kieliä, tuohon suuntaan oli selitetty muistaakseni samalla systeemillä varustetusta bassosta. Tatsia ei kuulemma tarvitse muuttaa ollenkaan normaalikitaraan verrattuna vaan sormet automaattisesti "osaavat" hakeutua oikeille paikoille.

Kyllähän nuo Conklinit tuttuja on. En kylläkään usko, että täällä kukaan on moista testannut, ne on kuitenkin aika kalliita ja lähinnä Jenkeissä noita vaikuttaisi pyörivän. On muuten aika usein tökerön näköisiä ja rumia, paitsi joitain ihan nättejäkin ovat valmistaneet:
 
http://www.conklinguitars.com/bizar … /biz6images/meltedteledescript.html
http://www.conklinguitars.com/bizar … iz6images/originalmeltdescript.html
Ja sitten se vine of life basso, löytyy galleriasta helmikuun kohdalta. Aika mieletön.
 
Tuolla "Cherished challenges" -osiossa on muuten kuva Rusty Cooleyn 9-kielisestä kitarasta...
 
Jos vähän enempi kieliä pitäisi olla (ja rahaa löytyisi), niin tsekkaisin mielummin Black Machinen ja Nevbornin.

En mä tiedä, mutta jos olisin Conklin niin laittaisin kaikessa hiljaisuudessa Rustylle viestiä ja pyytäisin häntä lopettamaan heidän kitaransa käytön julkisesti.

En mä tiedä, mutta jos olisin Conklin niin laittaisin kaikessa hiljaisuudessa Rustylle viestiä ja pyytäisin häntä lopettamaan heidän kitaransa käytön julkisesti.
 
No maksohan toi 9-kielinenkin yli $15000, että ehkä niitä ei haittaa.

No onhan noilla kapistuksilla hintaa, mutta kyllä ne näyttävätkin upeilta. Ja varmaan täältä Suomen maastakin löytyy joukko ihmisiä, joilla olisi varaa kerätä vaikka nurkat täyteen tuon hintaisia kitaroita. Valitettavasti itse en kuulu lähellekään tuota joukkoa. Olisi vain kipeen siistiä päästä kokeilemaan tuollaista "fanned fret" -kaulaa. Kaikki siistit jutut on aina tuolla Jenkeissä :o
 
En mä tiedä, mutta jos olisin Conklin niin laittaisin kaikessa hiljaisuudessa Rustylle viestiä ja pyytäisin häntä lopettamaan heidän kitaransa käytön julkisesti.
 
Mikä Cooleyssä on niin kamalaa? Omasta mielestäni kaveri on kyllä tämän päivän shreddereistä ja ylipäätään kitaristeista ehkä mielenkiintoisin - ei pelkästään siksi, että kaverin tekniikka ja nopeus ovat suorastaan ilmiömäisiä vaan myös siksi, että kaverin biisit kuulostaa oikeasti hyviltä. Ja kyllähän heppu vetää sellaisia ihme juoksutuksia mitä en ole aikaisemmin tainnut päästä kuuntelemaan, ja kun on useampi kielikin käytössä sen kyllä kuulee soiton monipuolisuudessakin. Minuun ainakin on kolahtanut tuon hepun jutut aivan täysillä.

Mikä Cooleyssä on niin kamalaa? Omasta mielestäni kaveri on kyllä tämän päivän shreddereistä ja ylipäätään kitaristeista ehkä mielenkiintoisin - ei pelkästään siksi, että kaverin tekniikka ja nopeus ovat suorastaan ilmiömäisiä vaan myös siksi, että kaverin biisit kuulostaa oikeasti hyviltä. Ja kyllähän heppu vetää sellaisia ihme juoksutuksia mitä en ole aikaisemmin tainnut päästä kuuntelemaan, ja kun on useampi kielikin käytössä sen kyllä kuulee soiton monipuolisuudessakin. Minuun ainakin on kolahtanut tuon hepun jutut aivan täysillä.
 
No, mitäpä tuosta vääntämään. Mun mielipide joka virkkeen osalta on päinvastainen. + kaupanpäälle vielä paska soundi.

No, mitäpä tuosta vääntämään. Mun mielipide joka virkkeen osalta on päinvastainen. + kaupanpäälle vielä paska soundi.
 
Aivan totta, mutta kerropa sitten ne kitaristit, jotka sinun mielestäsi kuulostavat todella hyvältä, siis soundiltaan, tekniikaltaan, nopeudeltaan. Avartaisin mieluusti näkemyksiäni ja kuuntelukokemuksia kitaristien suhteen.

Aivan totta, mutta kerropa sitten ne kitaristit, jotka sinun mielestäsi kuulostavat todella hyvältä, siis soundiltaan, tekniikaltaan, nopeudeltaan. Avartaisin mieluusti näkemyksiäni ja kuuntelukokemuksia kitaristien suhteen.
 
Eric Johnson. ;-)

Aivan totta, mutta kerropa sitten ne kitaristit, jotka sinun mielestäsi kuulostavat todella hyvältä, siis soundiltaan, tekniikaltaan, nopeudeltaan. Avartaisin mieluusti näkemyksiäni ja kuuntelukokemuksia kitaristien suhteen.
 
Guthrie Govan
Bumblefoot
 
Noilla pääsee jo aika pitkälle. Lisäksi molemmilla on improvisoinnissa muutakin kuin helvetin nopeaa paahtamista, jotka Cooleyllä vaikuttaisi perustuvan nimenomaan sormien vipeltämiseen ympäri kaulaa. Esim. Cooleyllä ei pahemmin ole dynamiikkaa tai mielenkiintoisia rytmillisiä muutoksia jne. vaan lähinnä nopeasti ja puhtaasti hyvällä tekniikalla soitettuja "tekniikkaharjoituslikkejä", jotka perustuu enemmän juuri sormien liikkeeseen ja nauhojen painamiseen eikä siihen, mitä siitä kuuluu.
 
Ja jos nopeus kiinnostaa, tsekkaa Fareri ja Mr. Cucumber. Mr. Cucumber (Marcus Paus) taisi/taitaa olla nopein kitaristi, olikos se 46 nuottia sekunnissa. Fareri on tylsä mutta nopea (tosin viimeksi kuulin jonkun soolon siltä jossa oli jopa ideaakin, liekö muttanut treenaustapaansa?).

Mikä Cooleyssä on niin kamalaa? ...kaverin tekniikka ja nopeus ovat suorastaan ilmiömäisiä... biisit kuulostaa oikeasti hyviltä.
 
Mun mielestä esimerkiksi tuo sen sivuilta löytyvä depyytti-CD on täynnä midiläpsytyksen päälle soitettua flipperipilinää vailla melodisia ideoita, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tyyppi toistaa vaan huimalla nopeudella jotain tekniikkaharjoituksia, jotka poikkeuksetta joka biisissä sisältävät taustaan nähden häiritsevän vääriä ääniä. Jossain kohtaa se ujellus karkaa aina käsistä, jolloin komppeihin nähden sooloäänien harmonia eksyy täysin. Koko paketti kuulostaa niissä kohdin häiritsevän riitaisalta.
 
Analysoidaanpas nyt vähän noita levyn näytteitä vielä.
http://www.rustycooley.com/audio.html
 
----
Under the Influence:
Alussa tekniikkaharjoituksia jotka on kuultu ennenkin. 18 sekunnin jälkeen käynnistyy flipperi, jonka huippuhetki on ehkä jossain 36 sekunnin kohdalla jolloin meno on atonaalista. 55 sekunnin kohdalla vetää blues-lickin joka kuulostaa epävireiseltä.
 
The Butcher:
Mitäpä tuosta sanoisi. Käsittämätöntä tavaraa. Jossain 44 sekunnin kohdalla ripuli on kauheimmillaan.
 
Dark Matter:
Tässä oli ideaakin. Parasta antia koko biisinäytteiden joukosta. 30 sekunnin kohdalla tosin kuullaan ilmeisesti välttämätön paineenpurkaminen.
 
Dominion:
Ei tässä ollut mitään mitä edes analysoida.
 
E.B.E. :
Ei jää mitään mieleen tästäkään. 42 sekunnin kohdalla väsynyt sweep-parahdus. Malliesimerkki flipperistä joka päättää säkeen.
 
Hillbilly Militia:
Tässä oli vähän erilainen komppisoundi joka erottui muista tähänastisista. Melodioista en osaa sanoa. Esimerkiksi 52 sekunnin jälkeen taas hämmentävän huonon kuuloinen lirautus.
 
Jazzmine's Song:
Instrumentaalikitarointia hard-rock hengessä mikä sinänsä on OK. 22 sekunnin kohdalla kone käynnistyy ja mieluisin vaihde löytyy jo kolme sekuntia myöhemmin. 27-32 sekuntia on esimerkki ylimääräisten kielten toimivuudesta tuossa miksauksessa, kun bassopuoli humpsahtelee aivan tukkoon soolomelodian matalissa kohdissa. Noin 34 sekunnin kohdalla nopea juoksutus huipentuu selkeästi hutiosumiin.
 
War of the Angels:
19 sekunnin jälkeen venttiili aukeaa ja lirinä alkaa. 32 sekunnin jälkeen jotain ihme kolmen äänen hidasta fiilistelyä Beatles-hengessä. 41 sekuntia ja venttiili aukeaa uudestaan ja tuleekin jo paineella. Lopussa (ja alussa myös) perinteistä 80-luvun hevikitarainstrumentaalia midirumpujen korostaessa demomaista tunnelmaa.
 
The Duel:
Ei mitään mieleen jää, mutta tässä on ehkä paras biisi esimerkiksi siitä mitä oon tarkottanut syntikkamaisella ujelluksella kun vedetään turbo-charged hevikitaralla ja high gainilla ja soolosoundi ei toimi. Voimakas vibrato, jonka Cooley vetää hevioppikirjamaisesti säkeiden loppuun, korostaa ujeltavaa vaikutelmaa.
 
Peace of Mind:
Alku on hieno, mutta juoksutus karkaa ikävä kyllä tarkoituksettoman atonaaliseksi jo 11 sekunnin jälkeen. 17 sekunnin kohdalla yritetään aloittaa puhtaalta pöydältä uudestaan mutta kymmenen sekuntia myöhemmin menee taas moneen otteeseen norjan puhumiseksi kitaraa käyttäen. Hämmentävää menoa vai onko tuo tyyli tosiaan Cooleyn mieleen?
----
 
Uusia ideoita tuon levyn näytteistä ei mun mielestä juuri löytynyt, vaan kaikki ne sweeppauksetkin on soitettu jo tuhansia kertoja aiemmin muiden toimesta. Vähän hitaammin ehkä, mutta mitä sitten. Liika nopeus voi oikeasti kuulostaa huonolta. Parempia melodioita ei tarvitse lähteä kaukaa hakemaan.
 
Ja kyllähän heppu vetää sellaisia ihme juoksutuksia mitä en ole aikaisemmin tainnut päästä kuuntelemaan
 
Esimerkiksi Guthrie Govan vetää kanssa välillä ihmeellisille raiteille karkaavia juoksutuksia, mutta erona Cooleyyn on se, että melodia ei karkaa riitaisan kuuloiseksi taustoihin nähden. Lisäksi Govanilla on kovanluokan ymmärtämystä rytmiikan päälle (melodioissa ja koko soitossa).
 
ja kun on useampi kielikin käytössä sen kyllä kuulee soiton monipuolisuudessakin.
 
Mun mielestä sen kuulee tässä lähinnä siinä, että sooloissa tuo soundi on todella epätasapainoinen. Miksauksessa korkeammat äänet mahtuvat sekaan, mutta aina kun Cooley vetää sooloissa jotain bassokieliltä niin kuuluu vaan tukkoista humpsahtelua.
 
Vanhoista tekijöistä parempi soundi on Ynqwie Malmsteenilla. Parempaa musiikkia ja parempi vibrato myös :) Ens kuussa livenä katsomaan!
 
Greg Howella on parempi soundi ja parempaa musaa. http://www.greghowe.com/
 
Vinnie Moorella on parempi soundi ja parempia biisejä: http://vinniemoore.com/vm/albums.htm
 
Theodore Ziraksellakin on jopa parempi soundi ja mielummin hänenkin soolotyöstämistänsä kuuntelee. http://www.theodoreziras.com/main.html

Onneksi tuolla on jotain mainion näköisiäkin soittimia seassa: http://www.conklinguitars.com/facebass/6gallery/6swirl.html
Hinnat pitää ilmeisesti mailin kautta kysyä suoraan Conklinilta?
 
Mode voi ehkä siirtää Rusty-keskustelun soittopuolelle.

Onneksi tuolla on jotain mainion näköisiäkin soittimia seassa: http://www.conklinguitars.com/facebass/6gallery/6swirl.html
Hinnat pitää ilmeisesti mailin kautta kysyä suoraan Conklinilta?
 
Joku hintalista tuolla taisi olla? Joka tapauksessa voin arvata, että ne ovat aivan perhanan kalliita, sillä niiden "halvat massatuotantomallit" eli jotkut Groove Tools -kitarat ja bassot (en tiedä tekevätkö niitä enää) maksoivat muistaakseni siinä $2000.