Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos vaikka:
 
Kingston Wall - Mushrooms (21.09), jaettu kahdeksaan osaan
Focus - Eruption (23.04), jaettu viiteen osaan
 
Edit: Sanoiko joku jo: Pink Floyd - Echoes (23.31)

Karmeaa asennevammausta väittää, että kaikki pitäisi ahtaa vakuumipakattuun kolmen minuutin pop-muottiin.
 
Devil Dollin levyt ovat useimmiten yhtä ainoaa biisiä alusta loppuun, pisin lienee The Sacrilege of Fatal Arms (79:03).
 
Robert Rich on ambient-säveltäjä, joka julkaisi teoksensa Somnium DVD:llä. Kestoa tasan seitsemän tuntia; tarkoitettu kuunneltavaksi erityisesti nukkuessa.
 
EDIT: Tangerine Dreamin Klaus Schulze on julkaissut ihan järjettömän määrän soololevyjä, joista monella on noin tunninkin mittaisia biisejä.

Tässä sarjassa miun mielestä loistava suoritus on NOFX:n The Decline (18:21). Täyttä paahtoa alusta loppuun (lukuunottamatta parin minuutin outrojyystöä), hieno veto bändiltä jonka biisien kesto on yleensä 2-3 minuutin paikkeilla.

Ei nyt edellämainittuihin verrattuna kovin pitkä, mutta Barathrumin "Infernal" kestää 11 minsaa ja rapiat ja idea kestää koko biisin ajan.

Ei tässä kannata mitään live-juttuja laskea mukaan. Ei kai siinä mitata muuta ku kitaristin egoa.

Iced Earth - Dante's Inferno. Levyllä kellottaa yli 16 minuuttiin, livenä rutistavat n.15 minuuttiin. Se on jo aika suoritus.

Eipä unohdeta kotimaisittain merkittävää Juice Leskisen eeposta Bluesia Pieksämäen asemalla, jonka kesto levyllä on muistaakseni kai jotain reilut 16 min. Ei se tämän ketjun pisimpiin kuulu, mutta kun ajatellaan että biisi koostuu käytännössä yhdestä, n. 15 sekunnin mittaisesta säkeistöstä, jota toistetaan aika monta kymmentä kertaa, niin hyvin keskittyneenä kuuntelukokemus menee jo metafysiikan puolelle. Ja turha sanoakaan, että lyriikka on mahtavaa.

Psykedeelinen progepoppoo Soft Machine teki kanssa ihan kestäviä biisejä.
 
Mainitsisin ainakin Spaced Fourin. (joka on "Spaced" levyllä, jossa on 7:aan asti noita Spacedeja. Eli en tiedä onko ne käytännössä samaa biisiä, intsrumentaalia ainakin kaikki mitä minä olen kuullut ja jokainen osa enemmän tai vähemmän sekoilua). No, tämä Spaced Four on ainakin täyttä kaaosta ja hyvin häiritsevää sekoilua koko 32:12 keston ajan! :)
Siinä jos missä populaarimaisemman ihmisen pää hajoaisi atomeiksi ja häviäisi toisiin ulottuvuuksiin.
 
Jos nämä Spaced 1-7 on yhtä biisiä, osiin vain jaettuina, niin kesto (eli levyn kesto) on 67:10.

Klassisessa musiikissa noita "pitkiä biisejä" on kai aika tiheässä. Sinfoniaa kun ei ihan helpolla taida saada ahdettua siihen radioformaattipituuteen.
 
Pisin minun levyhyllystäni löytyvä yksittäinen kappale on Echolynin Mei, jonka kesto on muistaakseni 49:33.
 
Mikähän mahtaa olla pisin suomalainen kappale?

Jethro Tullin Thick as a Brick toimii kuin rasvattu sveitsiläisen junan vessa kestostaan (40+ min.) huolimatta.
 
Näin on, ja sen jälkeen tuntuu aina, että joko se nyt loppui...

Mikähän mahtaa olla pisin suomalainen kappale?
 
Jaa-a. Nyt just tuli mieleen Uzvan Vesikko (23:23), mutta on kai niitä muitakin.

Jaa-a. Nyt just tuli mieleen Uzvan Vesikko (23:23), mutta on kai niitä muitakin.
 
Kuha. - Kalifi myy mustaa valoa (24:33)
Absoluuttinen Nollapiste - Suvannossa ylpeä ilme (20:46)

Robert Rich on ambient-säveltäjä, joka julkaisi teoksensa Somnium DVD:llä. Kestoa tasan seitsemän tuntia; tarkoitettu kuunneltavaksi erityisesti nukkuessa.
 
Hehe, kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Piru vie, kun en vaan pikaisella etsintäkierroksella kiekkoa mistään löytänyt.
 
E: Miehen kotisivujen kautta saisi näemmä ainakin tilattua, harmi vain ettei lelu-Visa kelpaa. Lähettääkö vanhaan malliin rahaa kuoressa vaiko ei? Hmm.

Mikähän mahtaa olla pisin suomalainen kappale?
 
Luultavasti aiemmin mainitsemani Waltarin biisi Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C, kestoltaan 59:57.
 
E:
Tai sitten joku Sibeliuksen teos, kestoista en tiedä tarkalleen.

Tässä sarjassa miun mielestä loistava suoritus on NOFX:n The Decline (18:21). Täyttä paahtoa alusta loppuun (lukuunottamatta parin minuutin outrojyystöä), hieno veto bändiltä jonka biisien kesto on yleensä 2-3 minuutin paikkeilla.
 
Katos, katos. Milläs levyllä biisi on? En ois tämmöstä NOFX:n pojilta uskonu:D

Pitäsköhän anoa apuraha Suomen pisimmän biisin säveltämiseen? Sitten tietysti tuet Teostolta ja Sponssi vielä jostain kansitaiteeseen mikä kuvattaisiin vaikka Kiinan muurilla.

Mutta tämä ei toimi omasta mielestäni yhtään. Saman voi myös sanoa Fredrik Throdendalin Sol Niger Withninistä joka on jaettu yli 40:neen osaan. Hyvin toimii kokonaisuutena, mutta jos alkaa erikseen osia kuuntelemaan niin ei tule mitään.
 
joo, tuohan on alkuperäisellä painoksella yhtenä kappaleena ja version 3.33:lla jaettu osiin, eli selkeästi tarkoitettukin kuunneltavaksi kokonaisuutena. ositettu versiokin olis sinänsä kiva hommata, se cosmic vagina dentata organ tekee aina mieli skipata..
 
itelleni ei biisien pituudella ole juuri väliä, kun levyt tulee yleensä kuitenkin kuunneltua alusta loppuun. ja miksi musiikkia pitäisi kuunnella niin kiireisenä että kaiken pitää olla tiivistettyä? pitkien biisien hyvä puoli on, että osia voi kehitellä ja varioida rauhassa ilman ahtamista johonkin muottiin. joka on muuten lähtöisin ajoilta, jolloin jukeboksit yleistyivät ja valmistajat halusivat niihin mahtuvan enemmän biisejä. taas se kaupallisuus on pilannut kaiken siistin. :)

Dream Theaterin Six Degrees Of Inner Turbulence-levyn kakkos-cd:n nimikappale (ja ainoa biisi) on 42 minuuttia pitkä.
 
Heh, toi on mun mielestä aika huono versio "kokonaisuudesta". Irrallisia biisejä siinä on jotka on mun mielestä todella hankala mieltää minkään sortin kokonaisuudeksi.

Heh, toi on mun mielestä aika huono versio "kokonaisuudesta". Irrallisia biisejä siinä on jotka on mun mielestä todella hankala mieltää minkään sortin kokonaisuudeksi.
 
Näinpä. En minäkään sitä yhdeksi biisiksi laske.