Studiotyöskentely ›

Huono. Silloin pärjätään tietysti laittamatta insertteihin niitä naapurin Jukan PA-setistä revittyjä rauta-viiveenkorjauksia.
 
Totta! Ton mä missasin ihan tyystin.

Totta! Ton mä missasin ihan tyystin.
 
Jos sä kerrot mulle rumpujen vireen herzeinä ja mikkien etäisyyden rummuista millimetreinä (overit ja lähimikit), mä voin laskea sulle montako millisekuntia kutakin lähimikkiä viivästetään jotta aalto on samassa vaiheessa overien kanssa.

Mua rupee pelottamaan...

Mua rupee pelottamaan...
 
Ihan suotta. Mä oon hyvä tässä. Ei se satu juuri koskaan.
 
"Trust me, i know what i'm doing."

Ihan suotta. Mä oon hyvä tässä. Ei se satu juuri koskaan.
 
heh heh = )
 
Joskus kuitenki vähän kirpasee, ku joutuu pikkutomiin laittamaan 3ms viiveen ; )

Ihan suotta. Mä oon hyvä tässä. Ei se satu juuri koskaan.
 
"Trust me, i know what i'm doing."
 
Kuuluisin viimeinen sana?

Kuuluisin viimeinen sana?
 
Jep. Juurikin tuo.

Menkääs nytten vaikka ulos tekemään lumiukkoja! :D
 
Nukkuunpa. Yöt.

Ajatelkaa myös sitä, mitä signaalitielle kytkettävät laitteet/plugarit tekevät sille jäljelle jäävälle äänelle. Kun joka kanavassa laulaa joku vitkutin, saa olla ihmeessä kun henki häviää soundista. Ei mitään turhaa kannata kytkeä linjaan, plugari tai rautaa.
 
Lähinnä kyllä ajattelin sitä samaa eq:ta joka siinä pöydässä tai koneella joka tapauksessa on.
 
Mä en kauheasti usko siihen "varmuuden vuoksi" ekuttamiseen, vaikka se nykyään trendi onkin, koska nykytrendi tuottaa keskimäärin myös steriiliydessään ihan oikeasti huonomman kuuloisia levyjä kuin pohjakohinaansa hukkuvat 60-70 -lukujen tallenteet.
 
No "varmuuden vuoksi" on ehkä väärä ilmaisu. Mä näen homman silleen, että miksatessa tehdään tilaa niin että kaikki elementit mahtuu mukaan ilman "konflikteja", helposti, ja ne soi yhdessä hyvin. Vähänkin isommassa sovituksessa matskuu on vain niin paljon, että sitä tilaa pitää tehdä oikein urakalla, pistää soittimet mahtumaan kutistamalla niitä, sen takia hurinat ja tila missä ei ole musikaalista informaatiota lähtee kyllä heti ensimmäiseksi.
 
Mun mielestä se fiilis ja magia tulee jostain ihan muusta kuin sähköprummista tai epämääräisestä kuminasta. Tietysti riippuu laitteista ja soittimissa kuinka paljon hurinoiden yms. kanssa joutuu painimaan, mä käytän enimmäkseen juuri 60-70 luvun vahvistimia ja analogisia efektejä, silloin esim. tuplattu kitararaita tuplaa myös kohinan. Tällaisia raitoja kun tulee useampia, niin homma karkaa ns. kädestä jos ei pyri pitämään hurinoita kurissa.
 
Enemmän kamaa=enemmän hurinaa=pakko leikata turhat pois. Akustisen jazz-trion kanssa homma on luonnollisestikin eri.

Huuto.netissä joku myi tällasta:
 
Alesis DEQ830 digitaalinen EQ, 8 kanavaa, ADAT-liitynnät
 
Vois olla sinne päin, taikka sitten ei...

Huuto.netissä joku myi tällasta:
 
Alesis DEQ830 digitaalinen EQ, 8 kanavaa, ADAT-liitynnät
 
Vois olla sinne päin, taikka sitten ei...
 
No minä sellaista siellä yritin myydä, ja nyt myyn täällä !
300:lla eurolla saa omakseen.

Tuommoisia mulla on keikoilla ja "pikaäänityksissä" mukana yksi tai kaksi ihan ns henkivakuutuksena.
 
http://www.behringer.com/02_product … rodindex.cfm?id=DSP110&lang=eng
 
Ei varmaankaan mikään maailman hienoin, mutta jos sitä tarvitsee, niin parempi olla mukana kuin kaupassa (kun ei paljoa maksakaan). Siinä on säädettävä bassoleikkuri ja kaikkea muutakin.

Jos sä kerrot mulle rumpujen vireen herzeinä ja mikkien etäisyyden rummuista millimetreinä (overit ja lähimikit), mä voin laskea sulle montako millisekuntia kutakin lähimikkiä viivästetään jotta aalto on samassa vaiheessa overien kanssa. Rumpujen vire herzeinä? Mun ymmärtääkseni esim. hyvässä snaresaundissa on niitä hertsejä useammalla kuin yhdellä taajuudella(luonnollisissa äänissä kaikissa on) eli jos sä viivästät vaikka 200 hertsin ääniaallon vaiheeseen (kohdalleen) niin samalla sä onnistut saamaan jonkun toisen taajuuden ääniaallon vastavaiheeseen (voit varmaan ite laskea mikä sellainen taajuus olis jos vaikka kuvitellaan et 2 ms:n siirrolla saat sen 200hz kohilleen).Eli tällä mä yritän sanoa et ääni koostuu eri pituisista ääniaalloista(asia, joka tällä palstalla tuntuu joskus unohtuvan). Joo, mä tiedän et täähän alkaa uhkaavasti näyttää siltä et on taas suuren vaihevirhekeskustelun aika ja sehän on aivan hirvittävää. Fysikaalisestihan toi ääni on sen verran monimutkainen aihe et kyllähän siitä keskusteltavaa riittää kunhan muistaa et vaik ne lukion fysiikan tunnit ois jääny väliin niin se ei tee kenestäkään sen huonompaa äänittäjää.

Rumpujen vire herzeinä? Mun ymmärtääkseni esim. hyvässä snaresaundissa on niitä hertsejä useammalla kuin yhdellä taajuudella(luonnollisissa äänissä kaikissa on) eli jos sä viivästät vaikka 200 hertsin ääniaallon vaiheeseen (kohdalleen) niin samalla sä onnistut saamaan jonkun toisen taajuuden ääniaallon vastavaiheeseen (voit varmaan ite laskea mikä sellainen taajuus olis jos vaikka kuvitellaan et 2 ms:n siirrolla saat sen 200hz kohilleen).Eli tällä mä yritän sanoa et ääni koostuu eri pituisista ääniaalloista(asia, joka tällä palstalla tuntuu joskus unohtuvan). Joo, mä tiedän et täähän alkaa uhkaavasti näyttää siltä et on taas suuren vaihevirhekeskustelun aika ja sehän on aivan hirvittävää. Fysikaalisestihan toi ääni on sen verran monimutkainen aihe et kyllähän siitä keskusteltavaa riittää kunhan muistaa et vaik ne lukion fysiikan tunnit ois jääny väliin niin se ei tee kenestäkään sen huonompaa äänittäjää.
 
Kyseessä oli huumori, you see?
 
Mutta hyvän snaresoundin voi kyllä rajata yhteen tai kahteen avaintaajuuteen, ns peak-taajuuksiin, joiden ulkopuolella on ratkaisevasti turhempaa äänestä, ja näitä peakkeja voi hyvin kutsua rumpujen vireeksi.
 
Ja sitten on se, miten me kuulemme vireen. Jos esimerkiksi virität snaren D-nuottiin, on sillä nuotilla selkeä hertsiarvo, ja snare todellakin kuulostaa olevan D:ssä.
 
Mutta kuten sanottu, kyseessä oli huumori. Snaren luonnollisen spektrin muokkaamista kappaleen melodian mukaan ei kai käytä kuin Bob Ezrin.

Kyseessä oli huumori, you see?
Ja sitten on se, miten me kuulemme vireen. Jos esimerkiksi virität snaren D-nuottiin, on sillä nuotilla selkeä hertsiarvo, ja snare todellakin kuulostaa olevan D:ssä.
 
Oolrait. Huummorrii. Ei Urpo ymmärrä huumorii mut toi vireen kuuleminen on sinänsä mielenkiintonen juttu. Esim. symbaalista pystyy kuulemaan miljoona nuottii ja ykskään ei tunnu olevan mitenkään hallitseva ja sen takii se ymmärtääkseni luokitellaan hälysoittimeks( en muista sitä oikeeta termii) kun taas melodiasoittimissa se fundamentaalitaajuus on hyvin selkeesti kuultavissa. Hyvässä snaressa virettä ei varsinaisesti kuule tai siis sitä ei ajattele vireenä. Sen takii se sopii biisiin kuin biisiin sävellajista riippumatta. Toki sillä joku vire aina on.

Oolrait. Huummorrii. Ei Urpo ymmärrä huumorii mut toi vireen kuuleminen on sinänsä mielenkiintonen juttu. Esim. symbaalista pystyy kuulemaan miljoona nuottii ja ykskään ei tunnu olevan mitenkään hallitseva ja sen takii se ymmärtääkseni luokitellaan hälysoittimeks( en muista sitä oikeeta termii) kun taas melodiasoittimissa se fundamentaalitaajuus on hyvin selkeesti kuultavissa.
 
Crash-symbaalista kyllä, mutta esimerkiksi riden kello (eli se kupu) on hyvinkin vireinen soitin, samoin jotkut aksenttisymbaalit.
 
Kyllä mä olen joskus laittanut levynteossa rumpalille kaksi eri rideä, toisen väliosan kellokompille, toisen muuhun käyttöön. Aika sovittelu niissä oli, että sai sujuvasti vedettyä päälli-iskuista kello-iskuihin, mutta kyllä se palkitsi.
 
Hyvässä snaressa virettä ei varsinaisesti kuule tai siis sitä ei ajattele vireenä. Sen takii se sopii biisiin kuin biisiin sävellajista riippumatta. Toki sillä joku vire aina on.
 
Tässä on eri koulukuntia. Kyllä snare on vireinen soitin kuten muutkin rummut, ellei sitä virettä erikseen hajoiteta. Ns. Remu-tyyli vireen sotkemiseen on virittää snare ensin kaikilta ruuveiltaan vireeseen, sen jälkeen valita yksi ruuvi jonka kohdalla soundi on valmiiksi huono, ja löysätä sitä vähintään neljänneskierros.
 
Tampereen YO-talolla oli pitkään saliäänimiehenä Kari Hipponen, jonka avauskommentti vähänkin huonommin soundaaville bändeille oli: "Missä sävellajeissa teidän biisit menee?" - ja sen jälkeen hän pyysi luvan virittää rumpalin snaren biiseihin sopivaksi. Näin olen kuullut, itse en ole kokenut - on varmaan ollut meillä aina rummut riittävän vireessä, itse kun olen tuosta virvelin vireestä myös kuulemma "anaalisen tarkka" vaikken itse rumpuja soitakaan.