Kitarat: kitarakamat ›

Joka kerta kun kopio-lespaulista tulee puhe, niin noin käy.
 
Ööö... käy miten? Jaa että Gibson-jengi tulee tänne heitteleen olemattomia vertailuja ja todistelemaan niiden avulla kuinka paljon parempi heidän soittimensa on? Tietääkseni tällaista ei ole tapahtunut, mutta kovasti kyllä kopiotuotteiden kohdalla. Katsos kun kopioita on PAKKO PERUSTELLA jollain konstilla alkuperäistä paremmaksi. Tässä astuu juuri kuvaan kuvailemasi psykologia ja markkinatalous. Kopiota perustellaan sillä että "tää vastaa Gibsonia" ja että se on "x-kertaa halvempi mitä alkup."
 
Toisekseen, helpoimmalla Gibsonin omistajat pääsisivät jos nauhoittaisivat sen samplen joka puhuu selkeää kieltä siitä, että rahoilleen saa samaa vastinetta jos sijoittaa 10- tai 3 kertaa kalliimpaan originaaliin.
 
Yksi sample kun ei tosiaankaan kerro kaikkea soittimesta. On suorastaan idioottimaista edes peenätä sellaista, koska sen todistusarvo on olematon. Kaikista paras olisi rinnakkaistesti. Ottaa hyvän J&D LP-kopion ja hyvän Gibson LP:n keikoille esim. vuoden ajaksi ja tsekkailee siinä sitten kumpi soi paremmin, kumpi kestää käytössä paremmin, kumpi tuntuu paremmalta soittaa, kummasta saa alitajuista mojoa enempi jne jne.
 
Hullun hommaa eikä siihen kukaan lähde koska sellaista ei pysty tekemään. Etenkään täysin tunnepohjaisessa kisassa mistä täälläkin puhutaan.
 
Niinpä. Kovasti kuitenkin jengi näyttää kopioiden ja halpiksien kohdalla tätä tekevän ja vieläpä surutta silmät kiinni verraten toiseen. Subjektiiviudessasi sinunkin pitäisi nähdä että tuollainen touhu on oikeasti kourallinen paskaa eikä mitään muuta.
 
Sen voit selvittää ihan sillä, kun katsot kuinka moni haluaa PRS:n ja kuinka moni haluaa Gibsonin. Sama homma kun ihmiset venkoilevat Jaguarin hinnasta mutta helvetin kallis Volvo on vaan ihan jees.
 
Kyse oli hinnasta, ei haluamisprosentista. Outo juttu että PRS:n "karvalakkimallia" ei koeta ylihintaiseksi, mutta järjestäin jokainen Gibson on sitä. Esim. Gibson LP Standardin saa uutena Kitarapajalta lähes tulkoon samaan hintaan mitä pulttikaulaisen PRS CE:n DLX-musiikista.
 
Tässä hintoja DLX Musicin nettisivuilta:
PRS SÄHKÖKITARA Classic Electric CE24 TDT BL 2450.00
PRS SÄHKÖKITARA Standard ST22 TDT BS 2650.00 _
GIBSON SÄHKÖKITARA Les Paul Standard 59 HCS 2595.00
 
Ja sitten jos vielä tosiaan otetaan tuo Kitarapaja mukaan niin:
GIBSON LES PAUL STANDARD: Honeyburst, 50's neck, Case, 4.06kg... 2195e
 
Gibson ei siis olekaan niin kovin kallis merkkikitaroiden keskuudessa ja jos mietitään Tokain n. 1000e japanilaista soitinta vertauksessa mukana, niin:
-Gibson on eri hintaisella työvoimalla valmistettu
-Gibson on eri laatuisista (usein hyvistä) raaka-aineista ja osista valmistettu
-Gibsonin hinnasta osa menee Lester Polfusille (tokaihan ei maksa lisenssiä tai mitään, se on rosvotuote samoin kuin moni muu)
-Gibsonin hinnassa on yleensä aina neuvotteluvaraa + kova laukku sisältyy hintaan
 
Eli tuossa nyt muutama mielestäni aiheellinen syy, miksi Gibson maksaa sen mitä se maksaa. Monesta noista asioista on kopioiden kohdalla tingitty.
 
Gibsonin nimeen huutelevat suureksi yllätykseksi ne ketkä omistavat kyseisiä instrumentteja (tai ovat jopa korjanneet niitä työkseen).
 
Omistan toki muitakin soittimia. Jopa LP-johdannaisen LTD-merkkisen kopion. Samalla tavoin kopioiden puolesta huutelevat juuri he, joilla sellainen kopio kitara-arsenaalistaan löytyy. Muun muassa Freewheeler jos pitää oikein osoitella.
 
Vastaväittäjinä on paitsi "kopioiden" haltijoita myös täysin omistussuhteiltaan puolueettomalla pohjalla olevia.
 
Ja monesti jopa sellaisia tahoja jotka omistavat jonkin kopiotuotteen, jonka ovat ostaneet sen perusteella kun ovat yhtä Gibsonia liikkeessä testanneet. Eli kyllä sinne mukaan mahtuu kaikenlaisia huutelijoita puolesta ja vastaan. Huvittavaa on se, että moni tekee päätöksensä jostain merkistä yhden testiyksilön ja -kerran perusteella. "Testasin yhtä Gibson LP Studiota ja se oli ihan surkea ja ruma. Sitten kokeilin trimmattua Tokaita ja se oli 100x parempi".
 
Gibson-kerho leimaa lähes poikkeuksetta muiden mielipiteet kateuden värittämiksi.
 
Onko täällä joku nyt maininnut että muut ovat kateellisia Gibson-omistajia kohtaan? Ei mielestäni. Koko tämä homma alkoi siitä kun esitin viattoman hypoteesin J&D:n kestävyydestä pitkässä juoksussa. Hyvät herneet kyllä kopioiden omistajiltakin :)
 
Laatu-ongelmia puolustellaan sillä että niitä löytyy myös halvemmista värkeistä.
 
Sitä on perusteltu monella muullakin tavalla. Jopa Gibsonien omistajat ovat sanoneet että tehtaalla on ollut laaduntarkkailuongelmia erinäisissä batcheissa tai yksilöissä. Harva kopion omistaja lähtee esim. Ishibashin kanssa samoille linjoille. Ovatko kopioiden omistajat siis katkerampia ja kapeakatseisempia?
 
Osan jopa väitetään olevan milloin miltäkin näkökannalta merkityksettömiä.
 
Soitin on monelle työkalu siinä missä vasara raksaäijälle. Toki moni ostaa soittimen kehittääkseen naapurikateutta ja koristaakseen ylimääräistä lasivitriiniä, mutta yleisesti ottaen ammattipiireissä kolhu vasarassa tai piste väärässä paikassa lavassa ovat totaalisia sivuseikkoja. Gibsonissa etenkin ne muut seikat näyttelevät suurempaa roolia. Onhan se tietysti kiva jos niissä korealaisissa yms. kaukoidän ihmevempaimissa on silmäkarkkia muidenkin ominaisuuksien edestä.
 
Jossain taustalla ehkä kalvaa harmitus siitä, että iso osa G-merkin mojosta piilee arvostuksessa joka viime aikoina on selkeästi kääntynyt laskuun päin.
 
Itseasiassa se arvostus on heilahdellut Gibsonin historian aikana äärilaidasta toiseen. Tietäisit sen jos olisit vähänkään perehtynyt asiaan ja G-pajan historiaan. Kyllähän Gibson oli suurissa vaikeuksissa kun LP-malli ei jengiä niin kovasti kiinnostanutkaan ja siihen oli satsattu huomattavasti. Innostus LP-mallia kohtaan elpyi ja joskus 90-luvun alun ja puolivälin paikkeilla soittimia valmistettiin hurjia määriä ja mukaan eksyi jokseenkin luokattomiakin yksilöitä. Viimeaikoina Gibson LP-mallien laatu on kyllä parantunut ja kyseinen malli onkin herättänyt taas innostusta uudemman kerran.
 
Oma 2k€ soitin menettää arvoaan, vaikkei rahallinen tai käyttöarvo laskekkaan. Siitä vähenee juuri sitä arvoa, minkä takia moni on sen itselleen hankkinut.
 
Minä maksoin 2000e kahdesta Gibson Les Paulista. Enkä todellakaan hankkinut ko- soittimia siksi että odottelen 50 vuotta että niiden arvo on katossa. Ostin ne ihan työkaluiksi ja arkipäiväiseen käyttöön. Toinen on nyt kestänyt käytössä vain 21 vuotta ja toinen 14.
 
Minulla ei koskaan ole ollut kunniaa omistaa aitoa Gibsonia. Soitinliikkeissä olen toki tehnyt "laatutarkastuksia" useille yksilöille tällä foorumilla käytyjen keskusteluiden innoittamana.
 
Silti koet aiheelliseksi antaa syväluotaavia analyysejä Gibsonista soittimena, kuin myös Gibsonin omistajista. Jännää, etten sanoisi.
 
Itse en ikinä investoisi paria tonttua Gibsoniin, sillä hinta ei alkuunkaan kohtaa laadulle asettamieni vaateiden kanssa tuon hintaluokan soittimesta puhuttaessa (sanottavaa on ollut yleensä nauhatyössä / bindauksissa).
 
Älä koskaan sano ei koskaan. Sillä kun kohdalle sattuukin sitten oikeasti se 100% täydellinen Gibson-yksilö, jota nykyisellä batch-käytännöllä voi olla vaikea saada Suomesta, niin voikin takkisi kääntyä yllättävän nopeasti.
 
Jos soittimesta maksaa noinkin paljon niin siinä ei saa mielestäni olla MITÄÄN vikaa, vaan kepin tulee olla täysin "flawless".
 
Jokaisessa soittimessa on jotain vikaa kun oikein aletaan kyyläämään. Kuten PeteH joskus aikoja sitten eräässä threadissa totesi: "Tuo se soittimesi tänne niin kyllä me siitä vikaa löydetään". Tuo pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Viimeistään siinä vaiheessa kun alamme puhua vireisyydestä :)
 
En ota kantaa ovatko kopiot aitoa asiaa parempia jollain osa-alueella. Olen omistanut Epiphonen ja Tokain LP-johdannaiset, enkä niitä kyllä Gibsonia paremmaksi väittäisi millään. Minua risoo se että Gaybsoneista pyydetään järjettömiä summia vastineeseen nähden.
 
Tuo pyyntihän johtuu täysin meidän rakkaista maahantuojista. Parhaimmillaan olen nähnyt jenkkilässä rabatissa Gibson LP Standardia sekä 50s että 60s kaulaprofiililla uutena myytävän 1500-1600 USD hintaan. Eli jos sen suoraan euroiksi kääntäisi, niin sehän tarkoittaisi nykyisellä kurssilla noin 1174-1252e. Ei siis kovin kaukana Tokain japsipelistä, johon on vaihdettu mikit ja ostettu kova laukku :)
 
Sitten laatuongelmista puhuttaessa täällä voi provona käyttää sitä, että omistaa kalliin soittimen jolle toiset ovat kateellisia.
 
Enemmän mie lesoan sillä, että mulla on kaksi helvetin loistavaa Charvelia, kuin että minulla on kaksi Gibsonia. Gibsonit nyt ovat vain osoittautuneet kestäviksi värkeiksi vuodesta toiseen, reeniksestä toiseen, keikasta toiseen. Jos joku on siitä kateellinen, niin olkoon. Minua ei sinänsä kiinnosta se mitä ihmiset ajattelevat kopioista ja Gibsoneista. Se on vain omalla kohdalla, henk.koht. todistettu että Gibson on kestänyt paremmin mitä kopiotuotteet. Odotellaan nyt miten tuo LTD Deluxe käyttäytyy. Se on varsin mainio kitara myös. Vaahterakannella ja mahonkirungolla & -kaulalla. Les Paul se ei ole, eikä koskaan tule olemaan, mutta silti ihan hyvä kitara.
 
Btw, miksihän esim. USA Jacksoneiden tai ESP:n laadusta ei kuulu moitteita edes murto-osaa siitä mitä Gibsoneista.
 
Kyllähän USA Jacksoneista on tuolla valtameren takana burnattu kovasti nyt kun siirtyivät Fenderin alaisuuteen. Onpa jopa valitettu laadusta ja siitä että useassa Soloist-mallissa on ollut heikohko sustain vaikka sen pitäisi olla tunnettu hyvästä sellaisesta. ESP ei myöskään ole kovin halpa merkki. Se on USA:ssa vasta hiljalleen nostanut päätä (viimeisen 5 vuoden aikana) ja siitä monella ei ole yhtä pitkäaikaisia kokemuksia kuin esim. Fenderistä tai Jacksonista. Kyllä me voidaan ottaa vertailuun vaikka ESP Alexi Laiho Sawtooth, hintaan 4000-5000e ja sitten ihmetellä mikä siinä oikein maksaa, eikö?